Matkailua Havaijilla: Kauai-saarella (trooppisessa myrskyssä)

Kiitos niille, jotka havahtuivat edelliseen postaukseeni ja ilmoittivat, miten kivaa onkaan, kun blogini taas päivittyi! Onhan tuostakin postauksesta jo vierähtänyt hetki, mutta nyt syynä tauolle oli se, että olin mieheni kanssa kaksi viikkoa lomailemassa Havaijilla. Olimme viikon Kauai-saarella ja viikon Maui-saarella. Keräsin tähän postaukseen hiukan kertomuksia ja kuvia Kauailta. Jos Havaiji tai muiden ihmisten randomit lomat eivät kiinnosta, kannattaa jatkaa internetin ihmeellisessä maailmassa eteenpäin. (Tai jos Havaijilla lomailu kiinnostaa enemmän, kannattaa tsekata blogini Havaiji-tagin alta tsiljoona postausta Big Islandista. Olen joskus ollut liian aktiivinen raportoimaan...)

Aah, auringonlaskut Havaijilla. 

Hurrikaanin jälkimainingeissa

Elokuun lopussa riehunut hurrikaani Lane aiheutti ennen lomaamme stressiä siitä, pääsemmekö lähtemään. Lane ei lopulta aiheuttanut tuhoja paljolti muualla kuin jossain päin Big Islandia, eikä siis myöhästyttänyt lomaamme. Mitä nyt siinä vaiheessa, kun me lensimme Kauaille ja kun hurrikaani oli jättänyt kaikki muut Havaijin saaret rauhaan, koko Kauai peittyi trooppiseen myrskyyn. Satoi ja tuuli kaksi päivää. Radiossa tuli tulvavaroituksia ja jopa evakuointiohjeita. Ei tuo myrsky kyllä paljon meidän menoamme haitannut. Kävimme mm. katsomassa sellaisia vesiputouksia, joiden luokse pääsi ajamaan autolla, museossa ja maistelemassa kauailaisia oluita.

Vesiputouksen veden väri oli todennäköisesti myrskyn takia näin ruma. Ihan Turun Aurajoen värinen.

Saimme kuitenkin molemmat myrskystä flunssan. Siis kuka tulee kipeäksi trooppisessa ilmastossa, kysynpä vain?! Kauailla oli lämpimämpi ja kosteampi kuin missään missä olen käynyt (tai no, ehkä Meksikossa oli kosteampaa), mutta minun kroppani ei vain siedä sadetta enää yhtään. Eikä matkustelua. Olen oikeastikin nykyään aina kipeä matkoillani tai vähintään niiden jälkeen. Onneksi Havaiji-flunssani kesti pahimmillaan vain pari päivää, ja lääkkeiden voimin jaksoin turisteilla. Mieheni flunssa oli laimeampi kuin minun, mutta kesti viikon.

Amerikkalainen hotelli iskee ulos tällaisen kyltin, kun sataa. Tai siis kun tulvii, nimittäin juuri ennen kuin pääsin ottamaan tätä kuvaa, satoi niin kaatamalla, että puolisokeakin olisi nähnyt "lattian" olevan märkä, koska se oli täynnä vesilammikoita.

Kauai: pieni puutarhasaari, jonka ympäri ei mene autotietä

Kauai on älyttömän vihreä ja vehreä. Lempinimeltään se onkin Garden Island. Olen kuullut Kauain olevan maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Havaijin saarista sateisin, mutten tiedä, onko lausahdus tilastollinen fakta. Kauailla sijaitsee kuitenkin maailman toiseksi märin paikka: keskellä saarta olevan Wai'ale'ale-vuoren huippu. (Maailman märin paikka on Intiassa.) Sateella on hyvät puolensa, ja minä ihastuin Kauaissa ensimmäisenä juurikin vihreyteen. Kaliforniassa sellaista kun ei paljon ehdi nähdä

Niin vehreää. Kuvassa Hanalein laakso saaren pohjoisosassa.

Jokinäkymiä trooppisen myrskyn keskellä. Ei näytä kovin myrskyiseltä, eihän? Rannikolla tuuli enemmän kuin tuolla ylhäällä. Joki tulvi kuitenkin sen verran pahasti, että turistijokiristeilyt jouduttiin kaikki perumaan. Tiedän tämän, koska soitin kysyäkseni, onko kierroksia vapaina, sillä mielestäni sadepäivä olisi ollut oiva jokiristeilyyn. :) Ei se olisi ollut kuin vaatetuksesta kiinni.

Kauai on kohtalaisen pieni, sillä saaren pohjoisosasta ajaa autolla etelään ja länttä kohden noin parissa tunnissa. Kauai on myös Havaijin isoista saarista (Big Island, Maui, Oahu) kaikken vähiten kehittynein. Saaren länsirannikolla ei esimerkiksi mene kokonaan autotietä, eikä saarta sen vuoksi pääse kiertämään autolla ympäri. Kyllä Big Islandin, Mauin ja Oahun ympäri voi ajaa (kokemusta on).

Kauain länsirannikolla sijaitsee Polihale Beach, joka on koko Havaijin pisin hiekkaranta: hiekkaa on noin 20 kilometrin verran. Hiekalle pääsee ajamaan autolla, jos omistaa siihen soveltuvan auton (ja jos ensin pääsee sinne hiekalle saakka; ks. kuva alla). Rannalla olikin paikallisia avolavojensa kanssa. Polihalessa ei kuulemma sada paljon, mutta meidän vierailumme aikaan ranta oli suljettu, koska alueella tulvi. Hah. Ranta aukesi reissumme loppumetreillä, ja kävimme siellä katsomassa ihan kiinnostuksen vuoksi. Silloinkin satoi vähän aikaa. Uiminen tuolla oli ihanaa - kunnon aaltoja! (Uiminen tuolla voi olla myös todella vaarallista, sillä meri on erittäin voimakas.)

Polihaleen vievä tie on erittäin kivinen pikkutie, jota ei edes ole merkitty niihin karttoihin, joita minä olen nähnyt, koska sitä ei (mukamas) tavallisen auton kanssa pitäisi pystyä ajamaan. Kuva ei kerro totuutta siitä, miten kivinen tie oli. Tietä jatkui usea maili (1mi=1.7km). Meidän pieni vuokra-autokotteromme selvisi matkasta hyvin, vaikka minulle meinasikin iskeä paniikki siinä vaiheessa, kun olimme ajaneet jo parisen mailia, eikä meillä ollut tarkkaa tietoa siitä, kuinka pitkä tie olisi. (Netti ei toiminut. Puhelimessa ei ollut edes kenttää.) Jeepit ja avolavat vain huristivat ohi, kun mieheni antoi niille tietä. Emme kyllä olleet ainoita vuokra-autoliikkeen pienimmällä kotterolla tuolla olevia turisteja. Kivet vain kolisivat pohjaan. 

Kauailla on kuuluisa Nã Pali Coast eli Na Palin rannikko, jonka voi nähdä vain ilmasta tai mereltä käsin, koska sitä autotietä ei ole - sekä monissa elokuvissa, muun muassa Jurassic Parkissa, Pirates of the Caribbiansissa, Indiana Jonesissa ja yhdessä James Bondissakin. Rannikolla Na Pali Coast State Parkissa voi osittain myös vaeltaa. Tosin tällä hetkellä osa alueen reiteistä on suljettuina, sillä Kauaita vaivasi keväällä pahat tulvat, jotka tuhosivat reittejä ja niille johtavia autoteitä. Meidän oli tarkoitus mennä kävelemään Kalalau Trailin lyhyt pätkä, jonka kaikki Kauailla käyneet tuntuvat tehneen, mutta vasta paikan päällä vaivauduin googlettamaan reittiä, ja minulle selvisi, että se on ollut suljettuna keväästä lähtien, eikä ole avautumassa ennen kuin vasta vuoden lopussa.

Hanalein lahti Kauain pohjoisosassa, ennen Na Palin rannikkoa. Täällä tulvi keväällä ja tulvi vähän ilmeisesti myös meidän kokeman trooppisen myrskyn aikana, mutta myrsky päättyi pari päivää ennen kuin otin tämän kuvan. Tuolle laiturille, Hanalei Pierille, ei päässyt enää kävelemään ilman kahlausta. Mieheni kahlasi. Vettä oli hänellä puoleen reiteen saakka, eikä hän ole mikään lyhyt. 

Hanalein lahden rannassa olevat talot olivat kärsineet kevään tulvissa. Talot on rakennettu pylväiden päälle ilmeisesti tulvien välttämiseksi, mutta ei näköjään ole auttanut.

Me osallistuimme yhtenä päivänä opastettuun veneretkeen, joka vei katsomaan Na Palin rannikkoa. Maisemat olivat niin upeita, etten kestä. Veneretki oli meidän molempien ehdoton suosikki koko reissun aikana. Retkeen kuului myös snorklaus, mutta se ei ollut kovin kummoista, vaikka näimmekin yhden honun eli ison havaijilaisen kilpikonnan. Olin siitä fiiliksissä, kunnes Mauilla snorklailimme viiden kilpparin kanssa yhtäaikaa. Myös delfiinejä näkyi veneilyn aikana.

Mikäli en ole pahasti erehtynyt, tämä on Kalalaun laakso. Maisemia pääsee ihastelemaan myös helikopterireissulla, jos omistaa paljon ylimääräisiä hiluja. Tuolla pörräsikin koko ajan joku helikopteri.

Mitä näet kuvassa? Minä näen Lajitteluhatun Harry Pottereista. 

Luontoäiti osaa kyllä kaikenlaista.

Maisemat olivat niin kauniita, että niihin alkoi jopa turtua.

Kun Jack Sparrow juoksee kivikaaren lävitse, se on tämä. Näissä maisemissa on kuvattu monta muutakin elokuvaa. En ihan tajua, miten tuonne on saatu kaikki elokuvan tekemiseen tarvittavat vehkeet. En huomannut kysyä kapteenilta, ulottuuko autotie tuonne saakka. Hän kyllä kertoi kohdan, jota pidemmälle ei pääse ilman venettä tai helikopteria (ei edes vaeltamalla), mutten muista enää, oliko tämä ennen vai jälkeen.

Venematka oli pomppuinen, ja kapteeni myös pomputti tahallaan matkustajia hauskuuttakseen. Parhautta. 

Delfiinejä veneretken aikana. Näitä oli ainakin tusina, ja ne innostuivat kovasti veneen läheisyydessä, vaikka vene ei missään nimessä yrittänyt lähestyä niitä.

Vaikka Kauai on pieni saari, me ajoimme viikon aikana jopa 900 kilometriä. Yövyimme sekä saaren pohjoisosassa Princevillessa että etelässä Poipussa. Alun myrskyn takia ajoimme kuitenkin saarta edestakaisin, minkä vuoksi kilometrejä kertyi; alun perin tarkoitus oli ollut tutkailla pohjoista pari päivää ja vasta sitten ajaa etelään.

Jossain matkan varrella. Taisi olla Hanapepe Lookout. 

Jos pelkäät kanoja ja kukkoja, älä mene Kauaille

Se, ettei koko Kauain ympäri mene autotietä, on ihan eksoottista. Ihan omaan luokkaansa Kauain vie kuitenkin se, että saarella juoksentelee vapaina villejä kukkoja ja kanoja. Minä tiesin tämän etukäteen, mutta olin silti yllättynyt siitä, miten kanoja ja kukkoja oli ihan joka puolella: autovuokraamon pihalla, parkkipaikoilla, ravintoloiden terasseilla, autoteiden varsilla, hotellihuoneen patiomme oven edessä ja jopa lentokentän terminaalissa. (Jos kana terminaalissa kuulostaa eksoottiselta, niin kerrottakoon, ettei Big Islandin Konan lentokentällä ole edes kunnon seiniä tai kattoa. Havaijilla on ihan omanlaisensa meininki.) Ainoa paikka, jossa en nähnyt näitä eläimiä, oli Costcon parkkipaikka. Ja sielläkin niitä varmasti oli, mutta se oli vain niin iso paikka, ettei osunut silmään.

Mitä kanat ja kukot tekevät sateella? No menevät suojaan tietenkin. Tämä hetki oli yksi lemppareistani reissun aikana. Olimme katsomassa vesiputousta, kun yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla. Turistit juoksivat autoihinsa ja kanat kukkoinensa juoksivat suojaan pöydän alle. Minä olin varustautunut kunnon kengillä ja sateenvarjolla, ja kun muut turistit kuivattelivat vaatteitaan autojen lämmityksissä, minä nauroin pihalla näitä tovereita varmaan vartin. Kana on fiksu eläin hei!

Tämäkin kana halusi sateelta suojaan. Kuva on hotellihuoneemme patiolta. Kun mieheni avasi oven katsoakseen sadetta, tämä kana ilmestyi jostain puskasta ja alkoi juosta kohti avointa ovea. Kun mieheni ehti juuri ja juuri sulkea oven kanan nokan edestä, kaveri jäi tuohon ja koputti nokallaan ikkunaan. Sanoinko jo miten fiksuja nämä ovat? :D 

Kauai on Havaijin saarista ainoa, jossa on tällainen kana- ja kukkovillitys. Mauilla näin pari villiä kanaa; Big Islandilla tai Oahulla en muista nähneeni yhtäkään. Kauai on muista Havaijin saarista hieman enemmän eristyksissä, mutta ei se kai ole syy näille kanoille ja kukoille. Mieheni luki, ettei Kauailla ole mangusteja kuten muilla saarilla ja että tämä puute liittyy olennaisesti villikanojen selviytymiseen, mutta en sitten tiedä. Googlaamalla löytyy kaikenlaista tietoa ja legendaa näistä Kauain kavereista.

Oli miten oli, kanat ja kukot olivat kyllä hauskoja. Tosin oikeastaan niitä jaksoi ihastella pari päivää, ja sen jälkeen niiden olemassaoloa ei enää edes huomannut. Paitsi silloin, kun ne yrittivät varastaa ruokaani.

Alkuperäinen eli havaijilainen poke bowl, jonka tuo kukko yritti varastaa pariin kertaan. Ulkona syöminen Kauailla ei siis aina ole helppoa. Poke bowlit ovat muuten ihan lemppareitamme kotona Piilaaksossa ja odotimme kovia havaijilaiselta pokelta, sillä onhan poke alunperin Havaijilta. Kokeilimme muutamia, mutta Piilaaksosta saa ihan yhtä hyvää. Ehkä odotimme liikoja. Saako Suomesta muuten poke bowleja? 

Opin muuten sen, että englannin kielen sana chicken ei tarkoita vain kanaa. Olen aina luullut, että kana on chicken ja rooster on kukko. Mutta ei, chicken kattaa sekä roosterit että henit eli kanat. Tai näin ainakin Kauailla. Opin myös sen, ettei kukko kieu vain aamuisin. Kauain kukot kiekuivat koko ajan.

Waimea Canyon - Tyynen valtameren Grand Canyon

Kauailla sijaitsee noin 16 kilometriä pitkä Waimea Canyon, jota Mark Twain on hehkuttanut Tyynen valtameren Grand Canyoniksi. Mielestäni Grand Canyon on kyllä paljon enemmän grand, mutta sallitaan twainimainen hehkutus, sillä onhan se aika jännää, että pieneltä Havaijin saarelta löytyy iso kanjoni. Kanjonin ylhäällä menee autotie, joka päättyy Koke'e State Parkkiin (alue risteää Na Pali Coast State Parkin kanssa) ja Kalalaun laakson näköalapaikalle. Edestakainen ajomatka kanjonin päätyyn merenpinnan tasolta on matkaopaskirjan mukaan noin 36 mailia eli 58 kilometriä. Nousua reitillä tulee 1220 metriä.

Kanjonia ihastelemassa.

Vesiputouksiakin oli kaukana.

Onhan siinä ehkä hieman grandcanyonimaista fiilistä. 

Me ajoimme päätepisteeseen ja teimme siellä pienen kävelyn, eli finglishina haikin, Kalalaun laakson vuorten reunaa pitkin. Olin tuona päivänä kipeä, mutta ei siinä maisemia ihastellessa ja onkaloissa rämpiessä (haikkipolku ei ollut kunnoltaan parhain...) mitään ehtinyt sairastella. Alaspäin kanjonilta ajaessa korvani menivät niin pahasti lukkoon, että melkein itkin kivusta. Onneksi olo helpottui merenpinnan tasalla nopeasti.

Kalalaun laakso ylhäältäpäin. Teimme tämän vierailun päivää ennen venematkaamme. Oli hauska nähdä sama maisema seuraavana päivänä mereltä päin.

Reitti oli kohtalaisen vaikeakulkuinen. Oli mutaa ja vettä, kantoja ja onkaloita. 

Kun tarpeeksi kauan oli kävellyt, pääsimme melkein laakson toiselle puolelle. Emme viitsineet mennä loppuun saakka, kun maisema oli tuota samaa koko ajan ja takaisinkin päin piti vielä rämpiä.

Kauaille matkustavan suosittelen valloittavan Nukkuvan Jättiläisen

Veneretki Na Palin rannikkoa katsomaan oli lempparimme koko Havaiji-loman aikana, mutta kovana kakkosena tuli kipuaminen nukkuvan jättiläisen nenälle. Siis minne? No Nounou Mountainille. Kauailla on vuori nimeltä Nounou Mountain, lempinimeltään Sleeping Giant. En tiedä, mistä tuo lempinimi tulee.

Vuoren huippu eli jättiläisen nenä ja otsa ulkoilureitin varrelta kuvattuna.

Kävely ei ollut mikään erityisen pitkä, vajaa 3 kilometriä ylös ja sitten takaisin alas. (Pidempikin reitti on tarjolla eri puolelta vuorta.) Nousuakin oli vain noin 360 metriä. Mistään oikeasta vuorelle kipuamisesta ei siis todellakaan ollut kyse, mutta kyllä etenkin korkeimpaan kohtaan, jättiläisen nenälle (tai ehkä otsalle?), kipuaminen vaati ihan kiipeämistä.

Kuva ei ole lavastettu, vaan mieheni piti oikeasti laskea vesipullo kädestään päästäkseen kiipeämään.

Huipulla. Minulla kesti hetki ennen kuin uskalsin nousta seisomaan korkeimmalla kivellä. Tuolla tuuli todella kovasti! Kanssamme kivellä samaan aikaan olivat nainen ja mies, jotka ottivat kuvia ja selfieitä niin innokkaina ja varomattoman oloisesti, että olin varma jonkun vielä putoavan. Hyvällä tuurilla tuolta putoaisi vain hieman alemmas kalliolle, huonolla tuurilla suoraan alas saakka. 

Mieheni tutkailemassa näkymiä. Ei näytä pahalta, mutta se tuuli tuntui siltä kuin saattaisi viedä mukanaan.

Näkymissä olikin ihasteltavaa.

Monet havaijilaiset kaupungit (kylät?) ovat kätevän kompakteja.

Vietimme huipulla aika kauan aikaa. 

Aktiviteettien lisäksi Kauai tarjoaa toki myös rantoja

Emme ole mieheni kanssa mitään rantalomailijoita, sillä Havaijilla on ihan liikaa näkemistä siihen, että ehtisi maata jossain rannalla. Emme viettäneet yhtään rantapäivää Kauailla, mutta kävimme kyllä uimassa pari kertaa.

Ranta etelässä. Emme uineet täällä, sillä halusimme mieluummin kävelemään rannikon kallioille...

... koska meri ja maisemat. Enkä viittaa maisemilla itseeni.

Kauain pohjoisosassa on kuulemma hienoja rantoja, mutta ne jäivät meiltä näkemättä, sillä yövyimme aluksi pohjoisessa ja silloin satoi. Pohjoispuolella saarta sataa kuulemma yleisestikin aika paljon. Sen takia siellä on niin ihanan vihreääkin. Etelässä sen sijaan sataa vähemmän (paitsi trooppisen myrskyn aikaan, hah), ja eteläpuoli onkin suosittu lomailupuoli. Me yövyimme jälkimmäisen puolikkaan viikostamme etelässä. Täytyy kyllä sanoa, että sateesta huolimatta tykkäsin paljon enemmän pohjoisosasta, vaikkemme sieltä paljon mitään nähneetkään Na Palin rannikkoa lukuun ottamatta. Etelässä oli enemmän hotelleja, enemmän turisteja ja minun mielestäni enemmän epäaitoa tunnelmaa.

Turistit ottavat rannalla ehkä aurinkoa, mutta paikallinen vetää hiekalle avolavansa kanssa ja laittaa katoksen pystyyn. 

Kauai nousi näkemistäni Havaijin saarista toiseksi parhaimmaksi. Big Island on sijalla yksi, ehkä koska se oli ensimmäinen koskaan näkemäni saari tai koska se nyt vain on niin monipuolinen ja iso. Tosin epäilen, että tällaisilla "kaksi saarta yhden reissun aikana" -lomilla se jälkimmäinen saari ei voi nousta yhtä suureksi suosikiksi kuin ensimmäisenä nähty.

Kauaita ja sen lukuisissa paikoissa näkyviä sateenkaaria tulee ikävä. Tällainen näkymä aukeni hotellihuoneemme ikkunasta sen myrskyn jälkeen.

Mutta... vaikka olen nyt käynyt Kauailla, en vieläkään tiedä, miten kummassa nimi Kauai lausutaan!? Olen vältellyt sanomasta saaren nimeä, kun minulta on kysytty, minne matkustan. Muutaman kerran olen sanonut sen ja kuulijan ilmeestä päätellen vähän hassusti. Reissussa kuvittelin kuulevani, miten nimi lausutaan, kunnes sitten seuraava ihminen (museon joku opas) lausuikin nimen aivan eri tavalla. No idea siis.