Friendsgiving eli kiitospäivä ystävien kanssa

Eilen torstaina vietettiin amerikkalaista Thanksgivingia eli kiitospäivää. Voisin melkein linkata tähän viime vuotisen postaukseni ja todeta, että vietimme päivän aikalailla samoin tavoin kuin viime vuonna.

Minulla oli omista ohjauksistani vapaa päivä, sillä ohjaan tällä hetkellä torstaisin vain Googlella ja kiitospäivä on (monissa) toimistoissa vapaapäivä. Lepopäivää en silti viettänyt, vaan aloitin aamuni omalla treenillä, kuten viime vuonnakin. Tänä vuonna en kylläkään mennyt ryhmäliikuntatunnille, vaan tein salitreenin talomme kuntosalilla ja vedin perään supertehokkaan 8 minuuttia kestävän HIIT-pyrähdyksen. Lähti päivä käyntiin ehkä vähän turhankin tehokkaasti, sillä HIIT tuntui kropassa pitkään...

Aamiaisen aikana avasin telkkarin ja laitoin tavaratalo Macy'sin New Yorkissa olevan kiitospäiväparaatin pyörimään. En kyllä jaksanut enää kiinnostua paraatin katselusta kuten aiempina vuosina - se on joka vuosi ihan samannäköinen. Ehkä joskus tulevaisuudessa pitäisi mennä itse paikan päälle. En ottanut edes valokuvaa tv:sta tänä vuonna, sillä päätin, että blogissani on jo tarpeeksi kuvia tästä paraatista television kautta.

A Minion Reasons... to be thankful, kuvittelisin, vaikka sanoma näyttää  hajonneen hieman käsiin. Tämä oli yhdellä kuntosalilla, varmaan lastenhoidon lasten tekemä. Kuinka monta syytä sinulla on kiitollisuuteen?  

Päivääni kuului viime vuoden tapaan myös kehonhuoltoa foam rollauksen ja lyhyen joogapätkän merkeissä. Elämäni ja kiitospäiväni kuulostavat hirveän rutiininomaisilta näköjään.

Iltapäivällä suunnistimme naapuriin kaveripariskunnan luokse. Kiitospäivää voi viettää kenen kanssa haluaa: perheen, sukulaisten, naapurien, kavereiden, puolituttujen... Jos sitä viettää kavereiden kanssa, puhutaan usein Friendsgivingista. Meillä oli nyt toisena vuotena putkeen Friendsgiving suomalaisseurueessa. Kaveripariskunta oli kokannut jälleen kaikki perinteiset kiitospäiväruoat. Aivan kuten viime vuonna, minä ja mieheni ja pari mieheni kollegaa tulimme paikalle vapaamatkustamaan. Voi vitsit että kelpaa! Olen kiitollinen kokkaavista ystävistä. :)

Ennen ruokailua saimme oikein kirjallisen menun. Ruokien kanssa oli valittu sopivat viinit, jotka minä tosin skippasin.

Alkupalaksi myskikurpitsakeittoa ja maissileipää. Näin tiivistettynä. Hienot yksityiskohdat näkyvät menusta. Pidän maissileivästä muuten aika paljon, ja tällainen tummempi itsetehty oli aivan älyttömän hyvää.

Kiitospäivän kuningas eli kalkkuna. Minusta tämä tipu oli söpö tuossa ketarat levällään. Taustalla näkyy vähän stuffingia eli täytettä, joka ei ollut siihen ihan perinteiseen tapaan linnun sisällä, vaan erikseen valmistettu (lienee nykyään yleisempi tapa pitää täyte pois kalkkunan sisältä). Stuffing on herkkua (sisältää mm. leivän palasia) ja aika jytkyä tavaraa.

Kiitospäivän ruokia: kalkkunaa ja kastiketta, karpalohilloa, stuffingia, bataattia, ruusukaaleja ja salaattia. Jälkkäriksi oli vielä ihanaa omenapiirakkaa. 

Ruoasta tuli lievä ähky totta kai. Amerikkalaisten kiitospäivä vastaa kuin suomalaista joulua: ennen juhlapäivää media ja some täyttyvät vinkeistä siitä, miten välttää ähky ja kuinka paljon kaloreita mikäkin ruoka sisältää, suurin osa ihmisistä syö kuitenkin liikaa ja sitten seuraavat päivät podetaan morkkista.

Minä olen viime aikoina syönyt hiukan liian vähän ravintorikasta ruokaa kulutukseeni nähden, sillä 90 Days Challengen (ehkä vähän turhan extreme) ruokavalio on jäänyt vielä osittain päälle, vaikka haaste päättyi ajat sitten. (Pahoittelut muuten siitä, etten ole tehnyt yhteenvetoa haasteestani; siitä kirjoittaminen on tuntunut jotenkin henkisesti raskaalta.) Söin siis paljon kiitospäivän herkkuja ja todella hyvällä omallatunnolla. Alkoholiin en kyllä koskenut, sillä en koe tarvetta sille, vaikka ruokiin mätsäävät viinit olivatkin ilmeisesti oikein maukkaita.

Pääruoan jälkeen ennen jälkiruokaa päädyimme kaverini kanssa sohvalle lötköilemään ja sulattelemaan. Pääosassa kuvassa piti olla kaverin ihana koira, mutta jostain syystä jalkani halusi kuvaan koiraa enemmän. 

Tänään perjantaina olikin sitten Black Friday eli päivä, jolloin minä pysyttelen ehdottoman kaukana kaupoista ja ostoskeskusten läheisyydestä. Ohjasin omat aamun ja aamupäivän tuntini normaalisti. Pitäähän ihmisille antaa purkautumiskanava sille morkkikselle ja potkia kalkkunaan kyytiä. Varsinkin bodypump-tuntini olikin ihan täpötäynnä porukkaa! Iltapäivä minullakin on sentään vapaa, sillä normaalisti käyn iltapäivällä Googlella ohjaamassa, mutta Black Friday on kiitospäivän tapaan yleinen vapaapäivä joissakin (monissa?) toimistoissa. Käytin vapaan aikani minkäs muun kuin kehonhuollon parissa taas vaihteeksi.

Tänään illalla jatkammekin sitten samoissa merkeissä kuin eilen: Friendsgiving Vol 2 samalla porukalla. Eihän se kalkkuna vielä eilen tullut syödyksi. Pidän kiitospäivän ruoista todella paljon, ja tällainen syömiseen keskittyvä juhlapyhä on muutenkin mieleeni, haha.

Toivottavasti kaikki USA:ssa asuvat suomalaiset ovat viettämässä mukavaa ja rentouttavaa pitkää viikonloppua! Ja hyvää viikonloppua kaikille muillekin!