sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Seattlessa ja ohimennen Microsoftin pääkonttorilla Redmondissa, WA

Meidän viime viikonloppuinen reissumme Seattleen Washingtonin osavaltioon oli oikein onnistunut. Vietimme Seattlessa kolme kokonaista päivää, mutta käytännössä itse kaupunkia tutkimme vain yhden kokonaisen päivän ja yhden iltapäivän ajan. Muu aika meni päiväreissuihin Boeingin lentokonetehtaalle ja Microsoftin pääkonttorille sekä Twin Peaks -tv-sarjan maisemiin Snoqualmien vesiputoukselle.
Seattlessa rannalla, jossa varmaan käy kova kuhina kesäkuukausina, sillä siellä oli selvästi turisteille suunnattuja ravintoloita ja kauppoja. 
Rannalta löytyy myös maailmanpyörä. Emme menneet. 
Seattle on ollut matkatoiveenani kauan. Se on jäänyt mieleeni niistä amerikkalaisista kaupungeista, joista olin kuullut paljon ennen Yhdysvaltoihin muuttoa, vaikken kyllä enää muista miksi. Lisäksi olin kuullut kaupungista hyvää kahdelta kaveriltani, jotka ovat turisteilleet siellä. Piilaaksossa Seattlesta muuten kuulee puhuttavan aina välillä, sillä alueella sijaitsee mm. Microsoftin ja Amazonin pääkonttorit, ja joskus olen kuullut, että Seattlen aluetta sanotaan jopa uudeksi tai toiseksi Piilaaksoksi. "Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?" kysyi uutiskanava SF Gate juuri uudessa juttusarjassaan, jossa haastatellaan ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet liian kalliin Piilaakson (vielä toistaiseksi edes hiukan?) edullisempaan Seattleen.
Amazonin sphere. Ilmeisesti näitä on monta (tai tulee olemaan monta?) ja niiden sisällä on puutarhoja, joissa työntekijät voivat käydä nauttimassa "luonnon rauhasta" keskellä työpäiväänsä ja keskellä kaupunkia. Amazonilla on Seattlen keskustassa pilvenpiirtäjätoimistorakennuksia, mutta me emme käyneet niissä, enkä tiedä, olisiko niihin edes päässyt vierailemaan noin vain.
Matkan varaamisen jälkeen minulle selvisi, että yksi kollegani on kotoisin Seattlen naapurista, ja hänkin kehui kaupunkia. Sen sijaan mieheni kollega, myöskin seattlelainen, ilmoitti kaupungissa olevan nähtävänä lähinnä Pike Place -markettialue ja ehkä turisteille Space Needle. "Other than that, there's really nothing to see there. Except hiking", hän totesi ja hänen samalta alueelta kotoisin oleva tyttöystävänsä nyökkäili vieressä. Luontoon me emme tällä kertaa ehtineet, mutta minun mielestäni kaupungissa ja lähialueissa oli ihan kivasti nähtävää.
Seattlessa näkyy useita tällaisia toteemipaaluja. Liittyvät kai jotenkin siihen, että Yhdysvaltojen alkuperäiskansa on asuttanut Washingtonin osavaltiota iät ja ajat. 
Seattlessa infotaan liikennemerkein ilmiöstä, jota Turussa kutsutaan turkulaiseksi kadunylitykseksi. 

Tähän postaukseen olen koonnut parhaita paloja reissustamme.

Lauttamatka Puget Soundilla Bainbridgen saareen


Seattle sijaitsee Puget Sound -vesialueen rannalla. En tiedä, onko oikea termi tuolle vesialueelle salmi vai lahti vai mikä, koska olen nähnyt molempia käytettävän, mutta joka tapauksessa tuo vesialue johtaa Tyynelle valtamerelle. Ranta-alueelta laiturilta 52 eli Pier 52:lta lähtevät julkiseen liikenteeseen kuuluvat Washington State Ferryt eli autolautat. Puget Soundin toisella puolella oleviin kaupunkeihin on nopeinta kulkea lautan kanssa, sillä autotiet kiertävät kauempaa. Olin kuullut lauttamatkoilta olevan hienot näkymät, joten päätimme lähteä vesille heti ensimmäisenä aamuna.
Tällaiset autolautat ovat kyseessä. Löytyy laajat ulko- ja sisätilat vessoineen ja ravintoloineen. Hyvät palvelut siis.
Lauttoja menee muutamaan eri paikkaan ja vissiin jopa Kanadan puolelle. Se kollegani on kotoisin Bremertonista, joka on melkein tunti Seattlesta lautalla länteen, ja hän suositteli joko matkaa sinne tai sitten Bainbridge Islandille. Hän kuitenkin sanoi, ettei Bremertonissa oikeastaan ole mitään tekemistä, ellei halua "buy heroin or join the Navy". Heroiinille ei ollut käyttöä ja laivastoon meitä ei huolittaisi, eikä melkein tunti lautalla nyt muutoinkaan kuulostanut kivalta, joten valitsimme Bainbridge Islandin. Matka sinne kesti vain puolisen tuntia ja maksoi $8.50/hlö. Saaresta Seattlen suuntaan matka on ilmainen.
Seattle kuvattuna lautalta, joka oli vielä kiinni rannassa.
Puget Soundilta tosiaan aukeni hienot näkymät Seattlen silhuettiin. Samalla sai ihastella myös "saarimaisemaa" - heittomerkeillä, koska oikeastaan kyseessä eivät ole saaret. Tuli vähän kuin joku Suomen saaristo tai järvi-Suomi mieleen, tosin en ole varmaan koskaan edes käynyt missään, mikä laskettaisiin järvi-Suomeksi, hah. Kalifornian kuivuudessa elävälle tulee näköjään nykyään aina Suomi mieleen, kun näkee josain vihreää metsää ja vettä...
Seattle Bainbridgen saarelta päin kuvattuna.
Me vietimme suurimman osan lauttamatkoista ulkona kannella, mutta tuuli oli kyllä kova ja kylmä.
Bainbridge-saarella oli kivan näköisiä taloja rannalla. "Ihan kuin näkymät Ruotsin-risteilyltä, sieltä Ruotsin päästä", totesin miehelleni. 
Seattle ja viereiset kaupungit sijaitsevat muuten kahden vuoriston välissä, mitä en ollut tiennyt. Meidän lauttamatkalla oli pilvistä, mutta kirkkaalla säällä molemmilla puolilla aukenevat (ainakin tähän aikaan vuodesta) lumihuippuiset vuoret. Paluumatkalla pilvet vähän rakoilivat ja näimme ensimmäisen vilauksen Seattlen silhuettia useissa kuvissa koristavasta Mount Rainierista. Näimme vuoresta reissumme aikana vain pieniä vilauksia, sillä se oli suurimman osan ajasta pilvien peitossa.
Bongaa kuvasta pilviharson ja pikselimössön välistä pilkottava lumihuippuinen Mt. Rainier. Kyllä se siellä on.
Tämä kuva ei ole lauttamatkalta, mutta tämä on ainoa kuva, johon sain vuoret näkymään. Kuvan parhaus on tosin tuo random lokki, haha. Seattlesta lähtee muuten risteilyjä, ja tällaisia risteilyaluksia näkyi muutamia.
Me päätimme katsahtaa vähän myös sitä Bainbridgen saarta, kun kerta lauttamatkalle lähdimme. Saarella on ainakin museoita ja puistoja ja sitten keskustassa ravintoloita, gallerioita ja pikkuputiikkeja. Keskustaan ja pääkadulle käveli lauttasatamasta helposti, mutta saari taitaa olla ilmeisen iso. Me kävelimme vähän rannassa (Waterfront Trail) ja kävimme keskustan pääkadulla pyörimässä, syömässä ravintolassa ja kahvilassa. Parisen tuntia siellä vierähti kevyesti. Oli oikein kiva paikka, kesällä varmaan vielä enemmän edukseen.
Bainbridgen idyllistä rantaa.
Tämän tarkoitus ei selvinnyt. Sokeiden asuintaloja lähistöllä? :D 

Seattlen paras näköalapaikka? Vertailussa Columbia Center ja Space Needle, Kerry Parkia unohtamatta


Kun me palloilimme Seattlen vanhalla alueella, Pioneer Squarella, huomasin ihan sattumalta yhdestä turistikyltistä maininnan Smith Towerin näköalatornista. Ko. torni ei kiinnostanut, koska se ei ollut korkea (joskin se on historiallinen, mutta meillä ei ollut aikaa kaikkeen), mutta kun googlettelin tornia, löysin toisen hyvältä kuulostavan näköalapaikan, Columbia Centerin Skyview Observatoryn.

76-kerroksinen Columbia Center on ollut USA:n länsirannikon toiseksi korkein rakennus vielä muutama vuosi sitten, mutta sittemmin kehitys on kehittynyt. Columbia Centerin Observation Deck on kuitenkin länsirannikon korkein näköalapaikka 270 metrillään. Columbia Centerin näköalakerros tuntuu jostain syystä jääneen kuuluisamman Seattlen näköalatornin, Space Needlen, varjoon, sillä en edes muista mainintaa tästä, kun googlettelin Seattlen nähtävyksiä pintapuolisesti. Me menimme Columbia Centeriin ja voin ehdottomasti suositella sitä, jos haluaa nähdä maisemat korkealta.
Smith Tower, tuo pyramidi-huippuinen kaunis talo, ja Columbia Center, tuo musta urbaanimpi pilvenpiirtäjä.
Näkymät Columbia Centerista. Tuolla kaukana korkeiden talojen takana voi nähdä Space Needlen. Kyllä, Seattlen kuuluisin näköalapaikka on juuri noin matala.
Alhaalla Smith Tower, keskemmällä urheilustadion.
Monet varmaan tietävät Seattlesta sen kaupunkikuvasta tutun "neulan näköisen tornin" eli vuoden 1962 maailmannäyttelyä varten rakennetun Space Needlen. Tuo 184-metriä korkea torni on tietenkin kaiken turistikaaoksen keskittymä. En ole kuullut keltään mairittelevia arvosteluja tuosta paikasta. Itse asiassa kollegani sanoi jopa täysin jyrkästi "Do not go to the Space Needle. It sucks". Me emme olleet aluksi varmoja, menemmekö vai emmekö mene. Päätimme tehdä päätöksiä spontaanisti. Lopulta menimme viimeisenä iltapäivänä, kun ei ollut muutakaan tekemistä ja ihan vain jotta saisimme itse arvioida, kuinka huono paikka oli.
Space Needle
Space Needle ei tehnyt meihin vaikutusta, ehkä koska asenteemme olivat huonojen arvostelujen takia valmiiksi negatiiviset tai sitten koska Columbia Center oli jo vakuuttanut meidät. Mutta tuskinpa Seattle-kokemus olisi tuntunut täydeltä, jos Space Needle olisi jäänyt käymättä.
Tällaiset maisemat avautuivat Space Needlestä. Mt. Rainierin lumihuippu oli näkyvissä jonkin verran, mutta tässä kuvassa se on tuo pilvinen kasa tuossa keskellä.
Puget Soundilla näytti olevan kova liikenne.
Jos joku suunnistaa Seattleen ja haluaa valita vain yhden näköalapaikan, kannattaa mielestäni valita Columbia Center Space Needlen tilalta. Koska A) Columbia Center on halpa, vain $15/hlö, kun taas Space Needle on törkeän kallis, jotain $25/hlö (sesonkiaikana enemmän), B) Columbia Centerin näköalapaikka on kaksi kertaa korkeammalla kuin Space Needlen: Columbiassa katsellaan 270 metrin korkeudesta, kun taas Space Needlen näköalatasanne on vain 160 metrin korkeudessa (koko torni on 184 metriä) ja koska C) Columbia Centerissä tuskin on niin kamalaa ryysistä kuin Space Needlessa. Me olimme Columbia Centerissä torstaina iltapäivällä ja sinne sai vain kävellä hissiin ja hissillä ylös (kunhan ensin löysi oikean hissin - huonon mainostuksen lisäksi paikan opastekyltit ovat harvinaisen hämmentäviä ja kyseessä on kuitenkin toimistorakennus). Space Needlessa olimme valitettavasti viikonloppuna, mikä varmasti pahensi ryysistä. Nyt ei kuitenkaan ollut vielä turismin sesonkiaika ja silti hissiin piti jonottaa yli puoli tuntia tilassa, joka ei ollut ilmastoitu. Niin ja siis ensin piti ostaa lippu, jossa oli aika, jona hissiin pääsee. Ensimmäinen vapaa aika oli kahden tunnin päästä siitä, kun ostimme lipun. Jos tuonne siis haluaa, spontaaniksi ei kannata ruveta, vaan liput on hyvä hankkia etukäteen suunnitellusti.

Columbia Centerin etu on vielä se, että sieltä näkee Space Needlen. Se neulahan Seattlessa se nähtävyys on, eivät ne maisemat sieltä ylhäältä.
Kun odottelimme kaksi tuntia aikaa ennen Space Needleen pääsyä, kävimme lähellä olevassa Olympic Sculpture Parkissa. Puiston taideteoksista ei ole mitään sanottavaa, mutta näkymät olivat hienot. Tuon kahden tunnin aikana ehdimme myös käydä palauttamassa vuokra-auton downtowniin ja matkustaa takaisin neulatornille bussilla. Seattle on turistille siis kätevän kokoinen.
Näiden näköalatasanteiden lisäksi kaupungin loistoa pääsee ihastelemaan Queen Anne -kaupunginosan Kerry Parkissa. Siellä on kalliin näköisten talojen ja asuntojen keskellä näköalatasanne, josta avautuu hienot näkymät pilvenpiirtäjiin ja niiden takana lymyävään Mount Rainieriin. Vuori näkyi ihan hiukan pilvien raosta, kun olimme ihastelemassa maisemia.
Kerry Parkissa.

Pike Place Market ja maailman ensimmäinen Starbucks


Space Needlen lisäksi Pike Place Market taitaa olla Seattlen tunnetuimpia nähtävyyksiä. Nimensä mukaisesti kyseessä on markettialue, joka on levittäytynyt ainakin pariin rakennukseen ja kahteen kerrokseen. Ihan kuin iso kauppahalli tai amerikkalaisittain Farmer's Market, mutta sisätiloissa. Pike Placella myydään ihan kaikenlaista tuoreista kaloista ja ruokatarvikkeista kukkiin ja käsitöihin sekä totta kai turisteille suunnattuun krääsään.
Pike Placen kuuluisa kello.
Markettialue on levittäytynyt isolle alueelle. Tästä kohtaa avautui mäen päältä maisema kuin San Franciscosta konsanaan kohti vettä.
Pike Place vaikutti alueelta, joka on vetänyt sisäänsä kaikki turistit ja vähän enemmänkin. Siellä kuitenkin selvästi myytiin ruokia ja tarvikkeita, jotka eivät olleet suunnattu turisteille. Toisaalta siis aito fiilis, mutta toisaalta hirveä turistiryysis.
Kukkia.
Ja tuoretta kalaa.
Alueella ei tarvinnut käppäillä kauaakaan ennen kuin havaitsi paikan suosituimmat mestat: Starbucksin ja Piroshky Piroshky -venäläisleipomon. Molempiin oli todella pitkät jonot kaikkina kolmena kertana, kun kävelimme alueen lävitse.

Tämä Starbucksihan nyt ei tietenkään ole mikä tahansa Starbucks, vaan the Original Starbucks. Starbucks on Seattlesta ja ensimmäinen kahvila avattiin siellä vuonna 1971 juurikin Pike Placelle. Jos tarkkoja ollaan, tuo ensimmäisenä avattu kahvila ei ole tuo, jota nykyisin sanotaan ensimmäiseksi Starbucksiksi. Se ensimmäinen kahvila nimittäin sulki ovensa vuonna 1976 ja muutti tuohon nykyiseen osoitteeseen, jossa se on sijainnut siitä lähtien muuttumattomana. Tämä Pike Placen turistimagneetti on siis tarkemmin ajateltuna vanhin vielä olemassaoleva Starbucks.
The Original Starbucks ja sen edessä Seattlen varmasti valehtelematta valokuvatuin auto tuona päivänä.
Me emme käyneet Starbucksissa sisällä, koska jono jo pelkästään ulkona oli naurettavan pitkä koko ajan. Minä nyt en muutoinkaan starbucksien perään ole. Mieheni olisi voinut ottaa kahvin, mutta ei jaksanut jonottaa. Sitä paitsi korttelin päässä oli monta muutakin Starbucksia, joissa ei ollut jonoja ja samaa kahvia niistä sai. Todella turhanpäiväinen turistikohde siis tämä, jos nyt saan sanoa mielipiteeni. Tosin saattaa olla, että juuri tuosta kahvilasta saa jotain paikan omaa erikoiskahvia, mutta starbucks kuin starbucks hei.
Starbucksin lisäksi toinen suosittu kohde on Piroshky Piroshky -leipomo.
Sen sijaan Piroshky Piroshky -leipomoon me jonotimme viimeisenä aamupäivänä ennen junamatkaa lentokentälle. Kyseessä on venäläisleipomo, joka tarjoilee suolaisia ja makeita pasteijoita tai piirakoita. Ei mitään käsitystä, miksi tuohon paikkaan oli yhtä pitkä jono kuin Starbucksiin - joskin jono meni vartissa, vaikka näytti ainakin tunnin pituiselta. Tai no, ehkä minä vain suomalaisena olen tottunut kaikenlaisiin lihapasteijoihin ja muihin. Ehkä ne amerikkalaisille ovat eksoottisia. Minä söin paikan bestsellerin, lohipasteijan, ja täytyy sanoa, että jopa edesmennyt isäni on tehnyt parempia lohipasteijoita ihan kaupan valmisvoitaikinasta. Mieheni liha-sipulipasteija ei sekään ollut yhtään erikoisempi. Makuelämys ei siis ollut maatamullistava, mutta ihan hyviä pasteijoita toki.
Pike Placella on myös tällainen mm. Marimekkoa myyvä liike. Suomi mainittu! Torilla tavataan!!
Pike Placen alueelta löytyy myös vähän erikoinen nähtävyys, the Gum Wall, eli seinä, jossa on purkkaa. Tai oikeastaan kaksi eri seinää pienen kujan molemmilla puolella. Ja todella paljon purkkaa. Hämmentävän hauska nähtävyys.
Murtomaalisen pieni otos purkkaseinästä.

Microsoftin pääkonttori Redmond-kaupungissa


Me kävimme tsekkaamassa Microsoftin pääkonttorin, joka sijaitsee Seattlesta alle 30 kilometrin päässä Redmond-kaupungissa. Microsoftilla on vierailijoille avoin Visitor Center, jossa on muutakin katsottavaa kuin myytävänä olevaa kamaa (Piilaakson Apple ja Google voisivat ottaa opikseen).
Microsoftin Visitor Centerilla. 
Visitor Centerissä oli kokeiltavana joitakin Windowsin pelejä ja ohjelmia. Minä mm. meikkasin naamani tietotekniikalla ja annoin tietotekniikan yrittää arvata ikääni ja sukupuoltani tekemieni ilmeiden perusteella. Kävi ilmi, että kun olen surullisen tai vihaisen näköinen, näytän hetkittäin yli 40-vuotiaalta mieheltä. Kiitos Microsoft.

Erilaisia ohjelmia oli ihan hauska kokeilla, paitsi että ne menivät ihan totaalitilttiin niin kuin koko ajan. En ole käyttänyt Microsoftin tekeleitä yli kymmeneen vuoteen ja nyt muistan miksi. Mikään ei näköjään ole muuttunut. Oli siis todella tuttu ja turvallinen Microsoft-kokemus, haha.
Totta kai löytyi myös krääsäkauppa. Nämä olivat jopa hauskat. 

Seattle-fiilikseni kiteytettynä


Seattle vaikutti mielestäni tosi hienolta ja monimuotoiselta kaupungilta. Siellä oli ihanaa suurcityn fiilistä, jota täällä Piilaaksossa ei ole, ellei mukaan lasketa San Franciscoa. Kaupunki tuntui olevan helposti hallittavissa kävellen. Me kävelimmekin todella paljon. Myös julkista löytyy, ja kokeilimme kerran bussia ja kahdesti metroa (oikea termi ei kyllä tainnut olla metro).
Chinatownin portti. Alue tunnetaan myös termillä International District. 
Seattle muistutti minua pariin kertaan hieman San Franciscosta. Ehkä koska maasto oli vähän mäkistä ja välillä avautui näkymiä veteen. Myös kaikenmaailman hiippareita oli kuten SF:ssakin. Itse asiassa seattlelaiset hiipparit olivat kyllä paljon omituisempia kuin sanfranciscolaiset ja heitä tuntui näkyvän useammilla kulmilla. Niin outoa porukkaa että huh huh. Meidän hyvä ja söpö hotelli oli Belltown-alueen kupeessa kivalla alueella (paljon ravintoloita, lyhyt kävelymatka Pike Placelle), mutta hotellin kulmalla oli joka päivä ihan ihmeellistä menoa: samat tyypit norkoilivat siinä joka päivä (ja joka yö?), joku levitti joka aamu kaikki vaatteensa pitkin aitaa ja yksi päivä kadulla oli jopa mikroaaltouuni. Normimeininki Seattlessa?
Seattlessa on kuulemma hyvät kalaruoat. Tällaista kävimme syömässä yksi ilta.
Ennakkoluuloja Seattlesta minuun oli jo iskostettu ennen reissua: siellä kuulemma sataa aina ja porukka kulkee vain goretexissa. Kumpikaan näistä ennakkoluuloista ei saanut nyt vahvistusta kokemuksistani. Mieheni kollega neuvoi meitä, osittain toki vitsillä, pukeutumaan haikkausvaatteisiin, mieluiten siihen goretexiin, koska sellaisiin pukeutuvat hänen mukaansa Seattlessa tyyliin kaikki, huolimatta siitä, ollaanko menossa ulkoilemaan, kaupungille tai vaikka yöelämään. En nähnyt ketään goretexissa enkä missään muissakaan kunnon ulkoiluvaatteissa. Kumisaappaita tosin näin peruskenkinä pari kertaa. Eikä muuten satanut kertaakaan. Seattlen kevät yllätti positiivisesti, sillä siellä oli niin lämmin, ettei meillä ollut sellaiseen kuumuuteen sopivia vaatteita edes mukana.
Lämmin viikonloppusää yllätti meidät ihan täysin, sillä olimme varustautuneet Piilaakson kevättä kylmempään säähän. 
Ehkä eniten Seattlessa ihastutti kuitenkin ajatus siitä, että tuollainenkin suurcity sijaitsee lähellä luontoa, niin sanotusti. Ne lumihuippuiset vuoret näkyivät monessa eri suunnassa, Seattlea ympäröi Puget Soundin ja toisella puolella Lake Washingtonin vedet ja ulkoilumahdollisuudet ovat kuulemma huimat. Eniten minua ihastutti kuitenkin vihreys. Ei kai Washingtonin osavaltion lempinimi ihan turhaan ole the Evergreen State. Ero Kaliforniaan on tolkuttoman suuri.
The Evergreen Statesta kaksi tuntia lentäen etelään...
... the Golden Stateen. Nykyinen kotini on keltainen, minkäs teet. 

4 kommenttia:

  1. Eikä, tollanen copy-paste -setti on saatava meille :D

    Kiva kuulla, että oli onnistunut reissu Seattleen. Tuli hyviä muistoja mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi ei. Jos mä tästä kipasen yhtäkkiä uudelleen tonne :D

      Poista
  2. Teillä on kyllä ollut erilaisia vierailukohteita, kun monella muulla. Todella hyviä vinkkejä ja kivoja kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onko? Mä jotenkin kuvittelin, et nää on aika yleisiä turistikohteita. Ellet siis tarkoittanut koko Seattlea. :D Kiva että on hyödyllisiä vinkkejä! Mä tykkään itsekin lukea muiden blogeista reissukokemuksia, joten oon iloinen, jos joku kokee samanlaista hyötyä tästä.

      Poista