maanantai 15. lokakuuta 2018

Taputtaisitko ryhmäliikuntatunnilla?

Sain houkuteltua anoppini lauantaina BODYFLOW® (Suomessa BODYBALANCE®) -tunnilleni. Anoppini ei ole koskaan käynyt bodybalancessa eikä hän ymmärrä englantia kovin hyvin eikä varsinkaan ryhmäliikunnassa ja joogassa käytettävää englanninkielistä sanastoa. Hänellä saattoi olla siis mielessä paljonkin kysymyksiä siitä, mitä kummaa tunnilla oli käynnissä.

Tunnin jälkeen anopillani oli kuitenkin yksi iso kysymys, jonka hän minulle ääneen esitti:

Miksi kummassa ihmiset taputtivat tunnilla kappaleiden välissä koko ajan?

Kysymyksen jälkeen hän totta kai vielä jatkoi legendaarisella lauseella (jota minä ja miehenikin edelleen neljän Kaliforniassa asutun vuoden jälkeen yhä viljelemme joskus kotonamme): Ei kyllä Suomessa koskaan... Ei kukaan. 

No ei, ei varmasti Suomessa kukaan taputa kesken tunnin kappaleiden välissä. Hyvä jos edes tunnin lopussa. Sen mitä minä Suomen Turun ryhmäliikunnasta muistan ja tiedän, niin tunnilla ollaan naamat aika vakavina, ja siellä kyllä keskitytään ihan muuhun kuin siihen, että oman ilon annettaisiin kuulua ja näkyä. (Anteeksi mahdollinen yleistys.)

Toisin on täällä. Olen jo aiemmin ajat sitten kertonut, miten amerikkalaisella ryhmäliikuntatunnilla helposti hihkutaan, high fivetetaan ja taputetaan. Amerikkalaiseen kulttuuriin näkyvä ilo kuuluu aivan eri tavalla kuin suomalaisen mielenmaisemaan.

Eri lajien tunneilla käyttäydytään täälläkin totta kai eri tavoin, ja tunnin ohjaajalla on suuri vaikutus siihen, miten osallistujat käyttäytyvät. Voin vannoa, että minun tuntini, jopa vauhdikas BODYATTACK®, on aivan erinäköinen kuin jonkun vaikkapa aasialaisen, amerikkalaisen tai Latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevan ohjaajan tunti. Jokainen ohjaa omalla persoonallaan, mikä heijastuu osallistujiin. Erot omien kotimaiden kulttuureissa ovat nähtävillä myös osallistujien käytöksessä, sillä ovathan Piilaakson jumppatunnit täynnä maahanmuuttajia kaikista maailman kolkista ja joukossa on myös amerikkalaisia. Suurimmat hihkujat ja taputtajat ovat lähtöisin Aasian maista. Poikkeuksia toki on paljon, tämä on vain yksinkertaistus.

Mikä sitten on vastaus anoppini esittämään kysymykseen? Miksi ihmiset taputtivat? Lauantain bodyflow-tuntini osallistujat ovat kultaa. <3 Suurin osa heistä on aasialaistaustaisia ja joukossa on tietty naisten ryhmittymä, jossa tykätään taputtaa. Mutta miksi? Minä en osaa sanoa. Syitä on varmasti monia.

Osallistujat nauttivat siitä mitä tekevät ja haluavat antaa sen näkyä ja kuulua.

Osallistujat pitävät kappaleista ja niihin liittyvistä liikkeistä ja haluavat antaa sen näkyä ja kuulua.

Osallistujat haluavat arvostaa ohjaajan panosta ja haluavat antaa sen näkyä ja kuulua.

Osallistujat nauttivat siitä tunteesta, jonka kappale heihin jättää, ja he haluavat antaa sen näkyä ja kuulua.

Osallistujat haluavat yksinkertaisesti tehdä elämästä kivempaa ja hauskempaa olemalla iloisia sen sijaan, että oltaisiin naama mutrulla.


Tässä muutamia syitä, joita epäilen. Voisin esittää myös vastakysymyksen. Miksi et taputtaisi? ;)  Miksi et tekisi elämästäsi ja muiden kanssaihmisten elämästä edes hetkeksi vähän iloisempaa, hauskempaa ja mahdollisesti myös onnellisempaa?


Jos pidät jostakin, anna sen näkyä ja kuulua. Ainakin jumppatunnilla.



Miten olisi? Uskaltaisitko taputtaa kesken tunnin seuraavan kerran, kun menet ryhmäliikuntatunnille?

4 kommenttia:

  1. Olen huomannut saman ja lähtenyt itsekin jo toisinaan taputuksiin mukaan. Riippuu paljon tunnista. Ei se minusta kuitenkaan joogaan sovi, enkä niillä tunneilla ole tätä havainnutkaan. Mutta omilla tunneillani eniten hihkuvat latinot ja amerikkalaiset, aasialaiset lähtevät siihen kyllä mukaan, mutta aloittajina ovat usein latinot ja amerikkalaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sovi taputus kyllä joogaan, oon samaa mieltä. Mutta bodyflow on hyvin paljon menevämpää kuin jooga, sehän ei ole mikään joogatunti, joten sen aikana taputtelu ei ole ihan niin ihmeellistä. Hihkunut kukaan ei kyllä ole, mutta en ihmettelisi, jos jokin päivä sekin vielä kuuluisi.

      Mä oon ohjaillut urani aikana kuudella eri kuntosaliketjulla, niiden monissa eri toimipisteissä, plus yliopistolla, ja jokaisella alueella on nähtävillä tietynlaiset erot osallistujakunnassa ja osallistujien tavoissa. Alkuperä ei selitä mitään tietenkään, vaikka monesti se kyllä kertoo paljon tavoista, luonnollisesti - onhan kyseessä kulttuuritapa. Latinoiden meno on kyllä villeintä. Meinasin joskus saada slaagin zumba-tunnilla ekana vuonna täällä. Sen jälkeen en ole zumbassa käynytkään...

      Poista
  2. Mää varmaan taputtaisin, jos tulis semmonen fiilis ittelle. Mulla tarvii yleensä sen fiiliksen, että tekee jotain nuin spontaania. :D Se on kyllä totta, ettei täälä Suomesa pahemmin taputella millekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että se fiilis luo sen eleen. Spontaanius on parhainta ja luonnollisinta. Mä muistan sen, kun aloin käydä jumppatunneilla tänne muuton jälkeen, enkä koskaan saanut suustani hihkuntaa tai muutakaan innostunutta ääntä, vaikka monet muut saivat. Ei vain tuntunut luonnolliselta, enkä halunnut teeskennellä. Uskon, että se oli se suomalaisuus mussa. :D (Ja on edelleen - en tosiaan ole mikään hihkuja, hah.)

      Poista