keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Halloween on hieno päivä

Halloween. Se on sellainen päivä, jolloin amerikkalainen överiys valtaa monet aikuisista lapsiin.


Se on päivä, jolloin minä sain vihdoin kaivaa vaatehuoneesta kaksi vuotta sitten ostetut mehiläissiivet ja laittaa ne päälleni jumppatunnilleni. Kahtena edellisvuonna olen ollut kipeä ja ostokset ovat jääneet käyttämättä, sillä en ole voinut ohjailla. Olen yleensä aina kipeä Halloweenina, ja nytkin itse asiassa viime viikonloppuna minulla oli flunssaoireita (mieheni todennäköisesti toi flunssan taas työmatkaltaan Arizonasta, aivan kuin viime vuonnakin). Onneksi kuitenkin paranin tarpeeksi, jotta pääsin tänään vetämään bodyattackin hepenissäni. Päivän toinen tuntini, bodypump, oli peruttu Halloweenin takia.

Jos haluat tehdä jumppatunnista, etenkin paljon juoksemista ja hyppimistä sisältävästä bodyattackista, astetta haastavampaa, heitä yllesi siivet. Ihme kyllä nuo kestivät ehjinä koko tunnin ja sarvetkin pysyivät päässä, mutta voi että noiden siipien kanssa olikin ärsyttävä pomppia, kun ne pomppivat mukana. Oli sen arvoista kuitenkin, sillä moni osallistuja hymyili ihan vain siitä ilosta, että ohjaaja näytti varmaan vähän dorkalta. 


Se on päivä, jolloin on ihan normaalia, että autohallissa tulee vastaan aikuinen naapuri pukeutuneena noita-asuun. Luuta lensi takapenkille ja suippohattu piti ottaa päästä, jotta mahtui istumaan autoon. Normimeininki.


Päivä, jolloin on ihan normaalia, että missä tahansa tulee vastaan aikuinen pukeutuneena mihin-lie asuun. Ei tarvitse olla menossa Halloween-bileisiin. Voi olla menossa ihan vain arkisesti töihin.


Päivä, jolloin saan bodyattack-tunnillani sanoa lauseita kuten "Imagine this is the spookiest scary house of Halloween, and you need to get yourself out of here AS FAST AS YOU CAN", kun yritän coachata osallistujiani liikkumaan vikkelämmin bodyattackin ketteryys (Agility) kappaleessa 7. Vauhti kiihtyi muuten heti! (Niille, jotka eivät tiedä, tiedoksi, että erilaiset kauhutalot ovat tavallisia viihdykkeitä tähän aikaan vuodesta. Kauhutaloja voi aueta ihan minne tahansa.)


Päivä, jolloin saan sanoa muitakin kummallisia virkkeitä, kuten vaikkapa "You can do bodyattack with me every Wednesday, but you can see a deflated panda only once a year. Or maybe only once in a life time". Tämä oli vastauksena eräälle osallistujalleni, joka ei tullut tunnilleni ja joka tarjosi minut myöhemmin nähdessään tarinan siitä, miten meni aamulla attackin sijasta lapsenlapsensa Halloween-bileisiin vain nähdäkseen lapsen puhallettavan panda-asun (älkää kysykö...) tyhjentyvän epäonnisesti. Häntä hiukan harmitti, että hän oli missannut aamuattackin lapsen itkun takia, mutta onneksi minulla oli tarjota positiivinen näkemys asiaan.


Päivä, jolloin saa ehkä vihdoin sanoa hyvästit monille kurpitsoille, joita on syyskuusta alkaen näkynyt joka kulmassa ja välissä. Syksy on kaunista aikaa, kun kurpitsat levittäytyvät joka puolelle, mutta rajansa siinäkin, kauanko niitä jaksaa ihastella. Sitä paitsi minun kotiin ostamat kurpitsat ovat jo homeessa.
Syyskoristeita.
Ovathan kurpitsat hienoja, kun ne laitetaan julkisille paikoille koristeiksi. Tämä kuva on San Franciscosta.


Päivä, jolloin myös naapurimme kurpitsa, johon hän oli kaivertanut Seattlen silhuetin (voisi olla myös Tampereen silhuetti, sillä Seattlen Space Needle ja Näsinneula varmasti näyttävät kurpitsaan kaiverrettuna aika samoilta... :D), sai ilmeisesti tarpeekseen kurpitsana olemisesta ja päätti romahtaa.

Halloween-väsymys iski tähän päivää liian aikaisin. Tuossa on komeillut kauniisti kaiverrettu Seattlen silhuetti melkein puolentoista viikon ajan.

Päivä, jolloin en ihan tiedä, mitä vastata tuntemattomalle, joka ensin kysyy, mistä olen kotoisin ja sitten, juhlitaanko Suomessa Halloweenia. Sanoin, että ei oikeastaan. Mutta oliko vastaukseni ehkä hiukan väärä...?


Päivä, jolloin me emme aio liikkua illalla kodistamme yhtään minnekään. Asumme myös paikassa, jonne ei koskaan ole eksynyt yhtään Trick or Treat -kierroksella olevaa, joten Halloweenin voi melkeinpä jo unohtaa. Ei se onneksi haittaa. Minä syön karkkini mieluummin itse kuin jakelen niitä tuntemattomille lapsille.




Jos jotakuta kiinnostaa lukea, miten meitä astetta mielenkiintoisemmat ihmiset ja amerikkalaiset juhlistavat tätä kauhujen päivää, voit lukea ja nähdä kuvia postauksistani mm. vuodelta 2015 tai vuodelta 2014. Kyllä amerikkalaiset osaavat.

2 kommenttia:

  1. Ei Halloweenia täällä kyllä kummemmin vielä vietetä. Jotkut harvat laittaa koristeita kotiinsa ja kaupoissa on kyllä karkkeja ja krääsää myynnissä, mutta ei se silti näy oikein missään, ei ainakaan katukuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ymmärtänyt, että ainakin jossain päiväkodeissa ja kouluissa olisi jotain Halloween-naamiaisia, mutta varmaan ne on vielä aika marginaalisia. Postauksen kirjoittamisen jälkeen kuulin myös, että yhdellä tutulla olisi käynyt Karkki vai kepponen -lapsi ovella. Itse en henkilökohtaisesti tykkää yhtään, että tällaiset krääsä"juhlat" leviää ympäriinsä, mutta tokihan koristelut ja naamiaiset on kivoja.

      Poista