Ihan arkipäivä se oli, kun Suomi täytti 100 vuotta

Jo toisena vuotena putkeen missasin täysin Suomen itsenäisyyspäivän juhlinnan. Kun Linnan juhlat alkoivat, minua kutsui bodyattack-tunnin sijaistaminen ja siihen heti perään oman bodypump-tuntini ohjaaminen. Kun palasin kotiin, linnasta oli siirrytty jo jatkoille, eivätkä ne Linnan Jatkot ole mielestäni mitenkään mielenkiintoinen ohjelma, enkä minä halua katsoa edes niitä kättelyitä enää jälkikäteen tallenteena. Meno oli siis aivan kuin viime vuonna, jolloin jo kirjoitin ajatuksistani.

Olen seurannut Suomi 100 -hypetystä Suomen medioiden kautta vain ohimennen. Upea asia joo, mutta on sitä ollut muitakin uutisia luettavana ja ohjelmia katsottavana. Suomi 100 -juhlinta toki rantautui myös tälle puolelle rapakkoa. Piilaakson alueella on järjestetty gaala-bileet ainakin Nokian ja Supercellin tiloissa, ja ainakin toiseen olisi saanut ostaa lippujakin, muttei kyllä tullut mieleenkään mennä tuollaiseen tapahtumaan. San Franciscon City Hall valaistiin itsenäisyyspäivän kunniaksi sinivalkoisin värein, mutten lähtenyt ajamaan 60 kilometriä valaistun talon takia. Ohi meni siis tämäkin suomalaisten suuri juhla. Mitä nyt yksi espanjalainen ja yksi amerikkalainen tuttuni onnittelivat minua Suomen 100-vuotissynttäreiden takia. Toinen on ollut Suomessa vaihdossa ja toinen tietää Suomesta asioita jonkin mystisen metallibändin takia, joten siinä syyt tällaiseen kummallisuuteen. Ketään muuta ei-suomalaista ei todellakaan ole kiinnostanut.

Vaikka olenkin elänyt ihan tavallista arkea tämän juhlan yli, olen sentään viettänyt paljon aikaa suomalaisten kavereideni kanssa: eilen kävin yhden kaverin kanssa kävelemässä ja teellä ja tänään tapasin kahta muuta kaveria kahvittelun merkeissä. Kilistimme Suomelle pahvimukiemme kanssa.

Onnea 100-vuotias Suomi! Muuten melkein joka kerta, kun olemme julkisella paikalla puhumassa suomea, joku tulee kysymään "What is that weird/fascinating/fun sounding language you speak?".  

Tältä näyttää kahvilan ulko"terassi" North San Josen kulmilla. 

Ja onneksi Suomi on kuitenkin läsnä meidän suomalaisen kotitalouden arkielämässä. Puhumme suomea, luemme suomalaisia uutisia netistä ja olemme tekemisissä suomalaisten kollegoiden ja kavereiden kanssa. Suomalaisuus on meissä vahvasti. Sitähän se kotimaan rakastaminen lopulta on - eikä mitään mahdollisesti väkisin väännettyä juhlintaa vain yhtenä päivänä vuodessa. Vanne pääni ympärillä on siis selvästi vähän löysentynyt siitä viime vuodesta, kun oikeasti pahoitin mieleni, kun en millään tavalla ehtinyt juhlistaa itsenäisyyspäivää. Saa nähdä, noteeraanko tätä juhlapäivää ensi vuonna edes postauksella. ;)

Toivottavasti kaikki muut ovat saaneet haluamansa irti Suomi 100 -huumasta! Sain minäkin siitä jotain irti. Olen nimittäin nauranut niille alpakkameemeille jo aika monta kertaa.