Matka kohti kalifornialaista ajokorttia, osa 2

Toivoin, että tästä ajokorttisarjasta tulisi 2-osainen, ja niinhän siitä tulikin! Kävin tänään DMV:ssä behind-the-wheel -testissä eli ajokokeessa ja läpi meni!

Olin saanut stressikäyräni taivaisiin tämän ajokoeasian takia. Ajoitsetuntoni vaihtelee hyvästä älyttömän matalaan, päivästä riippuen. Jos olen nähnyt liikenteessä paljon ihmisiä, joilla ei tunnu olevan mitään hajua siitä, miten autoa ajetaan (niitä täällä riittää), itsetuntoni nousee. Mutta joskus taas saan itsetuntoni todella matalalle, yleensä silloin, kun ajattelen sitä omaa 8 vuoden ajotaukoani (olen kirjoittanut ajohistoriastani täällä) sekä ylipäänsä älyttömän lyhyttä ajohistoriaani. Olen ajanut täällä nyt vain noin 4 kuukauden ajan, mitä tosiaan edelsi tuo 8 vuoden tauko, joten välillä koen olevani täysin samalla tasolla kuin 18-vuotiaat. Eikä ajokoetressiäni millään tavalla auttanut se, että jokainen vastaantuleva suomalainen (ja itse asiassa myös yksi saksalainen ja yksi japanilainen) ilmoittaa ajokokeen olevan ihan helppo. Minulle on jopa sanottu, että kuka tahansa läpäisee kokeen, ellei mokaa todella pahasti. Kiitti vaan, auttaa tooosi paljon huonosta itsetunnosta kärsivää.

Viimeisen viikon aikana olen melkein koko ajan vaahdonnut mielessäni erinäisiä asioita ajokokeeseen liittyen. Tällä viikolla olen viettänyt kolme lähes unetonta yötä ajokoetta stressaten. Ja en oikeasti nyt liioittele ollenkaan, vaikka toki unettomuuteen vaikuttavat myös muut seikat (kun ei ole voinut harrastaa liikuntaa ja kun on vain maannut sohvalla, ei ole väsy, ja kun ei ole väsy, jaksaa katsoa Netflixiä keskiyöhön saakka, ja kun katsoo Netflixiä pitkälle yöhön, väsy menee helposti ohitse ja mieli pysyy liian virkeänä). Lisäksi olen nähnyt pari kertaa unta ajokokeesta, ja toinen kerta oli niin elävä, että herätessä kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin, etten ole vielä oikeasti edes käynyt kokeessa (unessa feilasin kokeen ylinopeuden takia). Ajatukseni ovat sekavasti vaihdelleet ääripäistä toiseen: toisaalta olen ajatellut, että totta kai pääsen kokeen lävitse, koska osaan ajaa turvallisesti ja oikein ja koska olen saanut loistavan ajokoulutuksen Suomessa (verrattuna esimerkiksi Amerikan olemattomaan ajokoulutukseen), mutta toisaalta taas olen ajatellut, etten mitenkään voi lyhyen ajokokemukseni avulla läpäistä ajokoetta ekalla kerralla.

Eilen kävimme miehen kanssa vielä harjoittelemassa Los Gatoksen DMV:n ympäristössä. Ajoimme ympäristössä vuorotellen jo viime viikolla teoriakokeen jälkeen, mutta halusin vielä uudestaan tutkailemaan. Kadut ja risteykset ovat siellä nimittäin paljon pienempiä kuin täällä meidän kotihoodeilla. Ja muutoinkin on hyvä tutkia etukäteen mm. nopeusrajoituksia.

Sain itseni eilen ruuhka-aikana täynnä olevassa Los Gatoksen pienessä keskustassa harjoitellessa täyteen megatressitilaan ja oloni muuttui lopulta niin pahaksi, että kyyneleet nousivat silmiin. Ja ei, en edelleenkään liioittele (mies voi todistaa, koska joutui kaivamaan minulle nenäliinan nopeasti, sillä ajaminen kyyneleet silmissä ei ole kauhean helppoa :D). Tästä ajokoeasiasta oli tullut minulle suuren vuoren korkuinen este, joten oireetkin olivat selvästi sen mukaisia. Asiaa on ehkä vaikea ymmärtää, jos ei omista minunlaiseni huteraa ajohistoriaa, joka perustuu lähinnä 18-vuotiaan pelonsekaisiin kokeiluihin.

Ehkä joku jo arvaakin, miten tämä tarina päättyy. Nyt tekisi mieli melkein itkeä sen takia, että olen käyttänyt älyttömästi aikaa ja jopa muutaman yön jonkin näin yksinkertaisen, helpon ja typerän asian miettimiseen. Behind-the-wheel -testi oli nimittäin helppo! Ja ehkä vähän naurettavakin. Etenkin kun muistelee Suomen inssiä...

Pahinta oli odotus. Kuten jo edellisessä ajokorttiasiaan liittyvässä postauksessa kerroin, DMV on tunnettu pitkistä jonoistaan ja odotusajoistaan. Odottelu pätee myös ajokokeeseen. Vaikka ajokoetta varten on varattava aika, homma ei todellakaan toimi niin, että koe alkaa saman tien. Olin kuullut, että omaa vuoroa saattaa joutua odottamaan jopa 2 tuntia.

Minun aikani oli 2.15 p.m. Olin paikalla noin puoli tuntia etukäteen. Ensin ilmoittauduttiin tiskille, jossa tsekattiin oma väliaikainen ajolupa ja asianmukaiset auton rekisteröinti- ja vakuutuspaperit. "Give all the papers at the same time!" nainen tiskin takana tiuskahti minulle, kun saatoin ehkä hetken näyttää siltä, että aion ojentaa paperit yksitellen. Kuri ja järjestys on DMV:ssä kohdillaan.

Amerikassahan ajokoe ajetaan siis omalla autolla, koska täällä ei ilmeisesti pahemmin harrasteta mitään ajokouluja, vaan "ajotunnit" ajellaan vanhemman/kaverin/jonkun tutun kanssa omalla autolla (eikä niihin autoihin vissiin tarvitse asentaa sitä toista jarrupoljinta "opettajan" puolelle!?). Tämän takia siis kaikki vakuutukset ja rekisteröinnit pitää olla autossa kohdillaan (toki muutoinkin pitäisi). Viime viikolla kuulin, kun joku yritti ajokokeeseen ilman vakuutusta. Tuli vähän huutia DMV:n virkailijalta.

Kun paperit oli tsekattu ja sormenjälki otettu (sellainen otettiin viimeksikin teoriakoekerralla, itse asiassa jopa kahdesti, vaikka unohdin kertoa - täällä on jo tottunut siihen, että sormenjäljet otetaan aina kaikissa mahdollisissa paikoissa, joten en enää huomaa edes ihmetellä sitä), oli aika lähteä ajokoejonoon. Hain oman auton parkista ja ajoin viraston kulmalla olevaan autojonoon. Jonotus ajokokeeseen tapahtuu siis omassa autossa istuen! Voitte arvata, oliko kivaa, kun ulkona oli lämmintä noin 30 astetta. Ja koska moottoria ei viitsinyt pitää käynnissä, ei ilmastointi toiminut. Yritin tunkea päätäni ulos ikkunasta, mutta ei se paljon auttanut, kun ilma oli lämmintä. Huh!

Jono ajokokeeseen.

Taisin päästä autojonoon noin kahden aikaan eli vartin ennen omaa aikavaraustani. Edessäni oli kolme autoa, joista ensimmäinen oli kuitenkin juuri lähdössä kokeeseen. Käytännössä siis edessäni oli kaksi autoa. Siitä huolimatta odottelua kesti noin tunti. Hyvä, ettei tullut lämpöhalvaus! Tunnin odottelun aikana jono liikkui eteenpäin tasan sen kaksi kertaa, kun ne kaksi edessäni olevaa autoa lähtivät kokeeseen.

Lopulta sitten tuli minun vuoroni. Koe alkoi sillä, että auton turvallisuus tsekattiin: katsottin, toimivatko vilkut, jarru ja jarruvalot. Sitten minun piti osoittaa osaavani käyttää käsijarrua (täällä yleensä emergency brake -nimellä) ja näyttää, mistä auton valot laitetaan päälle (täkäläisiin autoihin ei yleensä syty etuvalot automaattisesti, eikä valoja tarvitse edes pitää päällä päivällä, ellei näkyvyys ole huono). Ohjeiden mukaan ajokokeessa täytyy näyttää parkki-, sumu-, lyhyet- ja pitkätvalot, mutta virkailijalle riitti, kun näytin vain sen nappulan, josta valot säädetään. Lisäksi piti näyttää, mistä pyyhkimet saa päälle. Vivun osoitus riitti tässäkin. Sitten tsekattiin vielä hätävilkut ja torvi sekä etulasin huurteenpoistin. Joku varmasti nyt ajattelee, että saa olla aikamoinen palikka, jos ei näitä asioita osaa. Uskon kuitenkin, että aika moni on pihalla - etenkin ne 16-vuotiaat, ekaa ajokorttia hankkivat amerikkalaiset. Ja rehellisesti sanottuna en olisi tiennyt, missä on huurteenpoistin, ellemme olisi tsekanneet sitä miehen kanssa etukäteen. Myös moninaiset valot hiukan hämmensivät ennen miehen opastusta, koska meidän auto on aikalailla erilainen kuin se isäni rotisko, jota ajoin 10 vuotta sitten. :D

Autoon liittyvien ominaisuuksien lisäksi tsekattiin vielä käsimerkit. Täällä Kaliforniassa (ehkä muissakin osavaltioissa?) omat kääntymis- ja pysähtymisaikeet täytyy (mukamas) näyttää auton vilkkujen lisäksi vasemmalla kädellä sivuikkunasta, jos 1) on kirkas ja häikäisevä auringonpaiste tai 2) auton vilkut/jarruvalot ovat rikki. Kirkas auringonpaistehan täällä on joka päivä ainakin keväällä ja kesällä, mutta ei näitä käsimerkkejä kukaan oikeasti tee. Olen kaksi kerta nähnyt jonkun huitovan jotain mystistä ikkunasta. Minua tämä tapa (tai siis ohjeistus) huvittaa hiukan... Mutta osasin näyttää kaikki kolme käsimerkkiä oikein.

Käsimerkit Kaliforniassa.

Tässä pre-drive checkissä virheitä olisi saanut tehdä 3! Ei siis ilmeisesti haittaa, vaikkei tiedä, miten käsijarrua tai pyyhkimiä käytetään...

Kun virkailija sitten vihdoin tuli istumaan autoon, pääsimme liikkeelle. Minulle osunut virkailija oli intialainen nainen, jonka aksentista en tahtonut saada selvää. Onneksi hän ilmoitti lähinnä vain "turn right/left", joten ei jäänyt paljon oman tulkinnan varaan.

Ajokoe oli todella lyhyt, noin 10-15 minuuttia! Netistä löytyy googlettamalla Los Gatoksen DMV:n ajokokeen reitti, jota olimme käyneet ajamassa miehen kanssa. Ajokokeesta saamassani arvostelulomakkeessa on kohta "Route: 1, 2, Alt.", mistä voisi päätellä reittejä olevan kahta erilaista tai sitten joku virkalijan ihan oma. Minun reittini oli paljolti sama kuin netistä löytynyt reitti. Täytyy kyllä myöntää, että harjoittelu kannatti, sillä muuten olisin voinut olla hiukan hukassa.

Menimme paria korttelia ympäri ja sitten paria isoa tietä (tuolla päin Los Gatosta iso tie=1-2-kaistaa/suunta eli siis todella pieni tie!) eri suuntiin. Reitillä oli usea stop-merkki ja kunnon 4-way stop -risteyksiä (=stop-merkki kaikissa 4:ssä risteävässä tiessä) kaksi kertaa sekä oikealle kääntyminen (punaisia päin) ja vasemmalle kääntyminen pari kertaa molemmat. Vasemmalle kääntyminen tuli molemmilla kerroilla nuolivaloristeyksestä, mikä oli mielestäni outoa. Voisi kuvitella, että nimenomaan testattaisiin sitä, osaako kääntyä vasemmalle ilman sitä nuolivalon antamaa suojelua, mutta näköjään ei. Freewaylle (tai edes isolle highwaylle) ei menty - ei vaikka tämä on motarien luvattu maa! Tosin itse olen sitä mieltä, että motarilla on todella helppo ajaa. Ajan paljon mieluummin siellä kuin kaupunkiajossa.

Ajokokeeseen kuului myös ajaminen tien reunaan ja siinä peruuttaminen suoraan taaksepäin. Jos rengas osuisi kivetykseen, tulisi ilmeisesti heti hylsy koko ajokokeesta. Itse ajoin riittävän kauas kivetyksestä ja pelasin varman päälle. Ihme touhua kyllä, etten sanoisi. Ilmeisesti tuon peruutuksen ideana on testata, kääntyykö ihminen katsomaan taaksepäin ennen kuin peruuttaa ja peruutuksen aikana vai kyttääkö hän vain peilejä. Fail napsahtaa heti, jos ei käänny katsomaan. Tuntuu ihmeelliseltä leikiltä tuollainen helppo peruutus suoraan taaksepäin ajokokeessa, mutta kyllä täällä parkkipaikoilla näkeekin usein ihmisiä, jotka vain peruuttavat ilman, että katsovat taakse...

Minä rynkyttelin siinä pikkuhiljaa taaksepäin, vain lyhyitä pyrähdyksiä kerrallaan. Virkailija vieressäni huokaili ja puhdisti aurinkolasejaan eikä mitenkään tuntunut tarkkailevan, mitä teen. (Ylipäänsä muutoinkaan häntä ei tuntunut paljon kiinnostavan koko testi.) Peruuttelin aikani hitaasti, mutta sitten kun virkailija ei sanonut mitään eikä antanut ymmärtää nähneensä jo tarpeeksi, repäisin kunnolla taaksepäin jopa puolentoista metrin verran, haha. Se sitten riitti ja sain jatkaa matkaa! :D Mitään muuta peruutusta tai edes parkkeerausta ei kokeessa ollut.

Ellei yhtä asiaa olisi tapahtunut, sanoisin vain, että Kalifornian ajokoe ainakin Los Gatoksessa on lyhyt ja siksi helppo. Mutta koska yksi asia tapahtui, sanon, että koe on naurettavaa pelleilyä. Kun olimme ajaneet ehkä kaksi korttelia eteenpäin ja kääntyneet pari kertaa oikealle, ajoimme tien sivuun juuri tuota peruutusta varten. Mutta ennen kuin sain peruuttaa, virkalija alkoi paasata "Okay, when you turn right - -" ja siitä sitten tuli litania siitä, miten käännyn katsomaan kuollutta kulmaa väärin ja liikaa ja väärästä paikasta! Anteeksi mitä?! Miten kuolleen kulman voi katsoa väärin? Ilmeisesti voi. Virkailijan mielestä käänsin liikaa päätäni ja katsoin vielä kaiken lisäksi liian takaa (tämä kyllä saattaa pitää paikkaansa, koska pelkääjänpaikan penkki oli todella takana ja näin ollen pahasti kuolleen kulman edessä). Virkalija myös ilmoitti, että kuollut kulma täytyy katsoa sellaisella pikkukadulla, jolla olimme olleet, vain silloin, jos on pyöräkaista vieressä. Sivupeilistä näkee kuulemma muuten kaiken. Öh, okei... Mutta mites ne kävelijät? Ei ehkä ihan se, mitä Suomessa opetettiin (tai mitä DMV:n Handbookissa opetetaan), mutta ei kannata jankata DMV:n virkailijan kanssa. Virkailja totesi minulle myös tietävänsä, että olen varmasti kuullut ja lukenut DMV:n tuijottavan juuri sitä, käännänkö päätäni, mutta käski minua olemaan liioittelematta. Mutta en oikeasti kauheasti liioitellut. Kun sitten jatkoimme matkaa ja seuraavassa käännöksessä vain vilkaisin nopeasti, virkailija ilmoitti olevansa tyytyväinen.

Olin tietenkin pikkuisen paniikissa siinä vaiheessa, kun tajusin virkailijan alkavan moittia kääntymistäni. Intervention by examiner on lueteltu arvostelulomakkeessa kriittiseksi virheeksi, joka johtaa ajokokeen hylkäämiseen. Tietenkin ajattelin, että jokin virhe oikealle kääntymisessä on paha juttu, jos siitä pitää pysähtyä oikein puhumaan. Noh, ehkä virkailijan piti päästä vain moittimaan jostain. Tai sitten en vain ymmärtänyt hänen pointtiaan sen aksentin takia.

Eikä sitä moitittavaa sitten muuta ollutkaan. Minulle oli kerrottu, että kokeen lopuksi virkalijat kertovat ensin kaikki tehdyt virheet ja vasta sen jälkeen sen, onko koe hyväksytty vai hylätty. Kun olin saanut auton parkkiin DMV:n pihaan (ruutuun ajettiin suoraan edestäpäin eli en tosiaan väitä, että pysäköinti kuuluisi ajokokeeseen), virkalija ilmoitti heti kokeen hyväksytyksi. Virheistä hän ei tässä kohtaa enää maininnut. Hän kertoi vain, mistä voin hakea uuden väliaikaisen ajolupani, tyrkkäsi arvostelulomakkeen käteeni ja nousi autosta hyvästelemättä.

Arvostelulomakkeeseeni on kuitenkin merkitty yksi virhe, eikä tämä virhe ole vääränlainen tapa katsoa olan yli (sellaista vaihtoehtoa lomakkeessa ei edes ole). Virheeksi on merkitty hidastus/jarrutus. Ota tuosta nyt sitten selvää, kun ei kukaan selittänyt, mitä olin tehnyt. Todennäköisesti jarrutukseni on ollut vähän liian töksähtävä. That happens. :) Ei-kriittisiä-virheitä ajokokeessa olisi muuten saanut olla 15.

Arvostelulomake. Motarille on oma sarake eli ehkä joku rassukka joskus sinnekin joutuu.

Ja lomakkeen loppuosa.

Mutta nyt minulla on Kalifornian ajokortti, jee! Tällä hetkellä ajolupa on edelleen paperinen. Oikea kortti tulee postissa muutaman viikon sisällä. Olimme miehen kanssa jostain mukamas lukeneet, että kun DMV myöntää Kalifornian ajokortin, vanha ajokortti tuhotaan. :D Onneksi eivät edes yrittäneet kajota minun Suomen ajokorttiini. Ties mitä humpuukia olemme taas löytäneet netin syövereistä... ;)

Mies soitti muuten tänään DMV:lle ja sai itselleen ajokoeajan ensi viikoksi. Nyt aikoja Los Gatokseen yllättäen löytyi useitakin, vaikka viime viikolla asiakaspalvelija puhelimessa ilmoitti seuraavat 45 päivää täyteen buukatuiksi...

Niin ja kuka naureskeli viime viikkoisen postaukseni jälkeen sitä, että jenkit tekevät teoriakokeensa paperilla? Tänään DMV:ssä olivat jo käytössä ne tietokoneet, joista kerroin viimeksi. Kyllä oli modernin näköistä touhua!

Mutta joo, oli tässä pitkässä ajokoestressisepustuksessa myös se punainen lanka. Tarinan opetus on nimittäin se, että jos pään sisällä on jokin ongelma, se ongelma ei poistu kotipaikkaa, asuinmaata ja elämäntapaa muuttamalla. Olen aina ollut paha stressaaja, mutta viime vuodet olen silti kuvitellut stressikäyrieni olevan korkealla lähinnä töiden takia. Nyt tajuan, ettei tämä ole koko totuus. Stressinaiheita löytyy aina, oli missä tahansa. Mies totesikin eilen, että käytän selkeästi nyt kaikki stressivoimani ajokokeeseen, kun ei ole töitä, joita stressata. Ehkä kielikurssin jatkeena voisin mennä nyt jollekin stressinhallinta ja -sietokurssille.

Olisi kyllä muuten mielenkiintoista tietää, onko niiden 16-vuotiaiden amerikkalaistenkin ajokoe oikeasti näin helppo ja lyhyt, vai onko DMV:llä käytössä jokin aikuiselle maahanmuuttajalle tarkoitettu oma ajokoe. Haluaisin uskoa, että amerikkalaisilla on vaikeampi. Toivon, että on. En kuitenkaan laskisi sen varaan...

Ps. Halusin avautua tänne tästä kamalasta stressistäni, koska kirjoitan todellakin myös vain itseäni varten ja haluan muistaa tämän tunteen jälkikäteen. :)