En suinkaan käynyt San Josen toimistossa, emmekä San Josessa olleet miehenkään kanssa. Syynä se, että olimme kuulleet hyvää Mountain View -kaupungin toimistosta, jossa on kuulemma usein asioimassa lähinnä jonkun Googlen ulkomaalaisia työntekijöitä ja vastaavia. Kävimme siis Mountain Viewissa, koska täällä ei tarvitse mennä oman asuinpaikkakunnan toimistoon. Toisena syynä muun kuin San Josen valinnalle oli myös se, että miehen työkaverin vaimo uhattiin puukottaa San Josen sosiaalitoimistossa. Siellä todellakin oli joitain ihan muita kuin ulkomaalaisia it-nörttejä.
Edellisen kerran miehen kanssa sosiaalitoimistossa piti jonottaa kolme tuntia ennen omaa vuoroa. Saavuimme silloin paikalle noin puoli tuntia toimiston aukeamisen jälkeen. Tänään olin toimistolla puolta tuntia ennen kuin se aukesi. Jonoa oli kuitenkin jo tuohon aikaan kertynyt. Toimiston sisätila oli auki, joten sieltä pääsi hakemaan oman vuoronumeron. Myös istumapaikkoja oli tähän aikaan tarjolla; viimeksi seisoimme sen kolme tuntia. Onneksi paikalle ei tullut vanhuksia tai muita, joille olisi täytynyt luovuttaa oma paikka. :D
Mountain Viewn sosiaalitoimiston odotushuone on todella pieni. Järjestystä pitää yllä vartija, joka ampaisee salamana paikalle, jos vaikka seisot väärässä kohtaa (liian lähellä asiointitiskejä). Vartija kantaa luonnollisesti asetta. Kun paikalle saapuu, vartija kysyy heti ensimmäisenä, onko mukana veitsiä, pippurisumuttimia tai muita aseita (käytetty termi on weapons, ei guns). Tänään, kun toimisto puolen tunnin odottelun jälkeen virallisesti aukesi, vartija pyysi vielä kaikkien huomiota ja ilmoitti, että jos tästä pisteestä lähtien joltakulta löytyy veitsi, pippurisumute tai muu ase, ei tule käymään hyvin. Hän myös ilmoitti, ettei mitään aseita saa tuoda, koska kyseessä on valtion virasto. Hyvä tietää, että voin kuljeskella veitsien kanssa sitten jossain muualla...
Mikäli olen käsittänyt oikein, näissä toimistoissa asioidaan kaikista mahdollisista sosiaaliturvaan liittyvistä syistä. Tänään toimistossa oli paljon aasialaisia. Useat eivät oikein handlanneet vuoronumeroitaan eivätkä aina tajunneet, kun omaa numeroa kutsuttiin. Ilmeisesti englannin kielen taito ei ihan riittänyt.
Odotushuoneessa pyöri tv:ssä ohjeistuksia, mutta myös Social Security Administrationin nettipalvelujen mainoksia. Minua hymyilytti etenkin "tiedätkö miten moni jää eläkkeelle netin kautta?" -mainos, jossa ihmisten määrää mitattiin baseballstadionien avulla. Triviana kerrottakoon, että noin 7 miljoonaa ihmistä hakee eläkettä netin kautta. :) En muista enää, kuinka monta stadionia kyseiset ihmiset täyttäisivät, mutta monta.
Sen sijaan minua vähän hämmensi seinälle kiinnitetty mainos, jossa oli tyyppejä Star Trekistä:
Mutta amerikkalaisten kannattaisi todella kyllä panostaa näihin nettipalveluihin, niin ehkä nämä sosiaalitoimistojen tuntien jonotkin lyhenisivät.
Social security numberia varten piti täyttää lyhyt hakemus, jossa kysyttiin vain henkilötiedot ja vanhempien nimet. Lisäksi kyllä kysyttiin myös rotua (kyllä, käytetty sana on race) ja etnisyyttä eli sitä, onko hispanic tai latino. Perään heti ilmoitettiin, että vastaus on vapaaehtoinen, eikä vastaus vaikuta päätöksiin. Itse päätin vastata näihin kysymyksiin, mutta en taidakaan olla ihan sitä haettua kohderyhmää, hmm... Miksiköhän noita asioita kysytään, jos kerta asialla ei ole merkitystä? Tilastojen takia? Mielenkiintoista.
En joutunut odottamaan omaa vuoroani putiikin aukeamisen jälkeen kuin noin 50 minuuttia eli pääsin todella helpolla! En päässyt asioimaan takahuoneeseen, jossa mies oli viimeksi käynyt, vaan jouduin odotushuoneessa asiointitiskille. Hakemuksen lisäksi minulta pyydettiin nähtäväksi vain passi, maahantuloni todistava paperi ja avioliittotodistus. Työlupaa ei edes haluttu nähdä! Voipi siis olla, etten olisi sitä loppujen lopuksi tarvinnut, vaikka hakulomake niin väittikin (ja tiedänkin ihmisiä, jotka ovat täällä samalla viisumilla kuin minä ja saaneet SSN:n ilman työlupaa). Tai sitten työntekijä oikeasti näki jostain rekisteristä, että minulle on myönnetty työlupa.
Kahden viikon päästä pitäisi tulla SSN postitse kotiin. Toivottavasti oikealla nimellä, joka ainakin oli oikein siinä vaiheessa, kun sain tarkistaa sen paperista. Miehen työkaverin etu- ja toisesta nimestä oli väännetty SSN-korttiin yksi nimi, minkä setvimiseen meni tuntitolkulla aikaa sosiaalitoimistossa.
Sosiaaliturvatunnus on täällä sarja kohtalaisen satunnaisia numeroita. Se ei siis perustu syntymäaikaan, kuten Suomessa. Omaa tunnusta täytyy suojella, eikä SSN-korttia saa kantaa mukana.
Onneksi olkoon askeleesta lähemmäksi täysivaltaista yhdysvaltalaisuutta. :D Luultavasti tarkistavat valtakunnallisesta tietokannasta työluvallisuutesi. Minä hain ensimmäisen SSN-korttini ennen työlupaa, jotta pankkitilin avaaminen olisi helpompaa ja saisin ajokortin (muistaakseni on vaatimus). Kortissa luki jotain siihen suuntaan, että vain erillisen todistuksen kanssa työhön oikeutettu (olisin siis voinut viisumistatuksellani hakea Employment Authorizationia jos olisin sitä tarvinnut).
VastaaPoistaItse olin jo unohtanut, kuinka sana "rotu" kuulostaa ihan erilaiselta kuin "race", etenkin amerikkalaisten lomakkeiden kontekstissa. Sitä kun aina kysytään. Jätän usein periaatteessa vastaamatta, mutta SSA:n tilastoissa on mielestäni ihan asiallista tietää etninen tausta. En toivoakseni ole liian naivi kun sanon että SSA:n tietojen väärinkäyttö syrjintään on epätodennäköistä, ja käyttötarkoitukset ovat lähempänä palvelujen kohdistamista ja kuvan rakentamista siitä, millaiset erot eri väestöryhmien välillä vallitsee.
Munkin käsittääkseni ajokorttiin vaaditaan SSN:a. Tai ainakin lappua siitä, miksei voi SSN:a saada.
PoistaMun mielestä toi rodun kysyminen on aika mielenkiintoista. Toisaalta ymmärrän sen, koska Amerikka on niin monikansallinen maa, ja pitäähän tilastoja kerätä. Mutta jotenkin vain rinnastan rodun kysymisen pelkkään ihonvärin kysymiseen, mikä kalskahtaa korvaan aika pahasti. Tosin kuulin, että siinä missä suomalaiset on tosi varovaisia puhuessaan ihonväreistä, amerikkalaiset puhuu niistä ihan niin kuin asiat on, niiden oikeilla nimillä.
Mulla on erilainen kokemus ihonväreistä puhumisesta. Jos lasketaan pois piilo- ja avoimen rasistinen kommentointi, minun kokemuspiirissäni ihonvärin mainitsemista vältetään Suomea enemmän. Ja jos rotu mainitaan, käytetään yleensä poliittisesti korrektia African American ja Native American.
PoistaRotu/etnisyys on täällä tosiaan paljon muuta kuin ihonväri. Vaikkakin karkeasti ja yksilöiden kohdalla tietty välillä ihan pieleen, se kertoo kulttuuritaustan, viitekehyksen ja usein ihan liikaa elämässä tarjoutuneista mahdollisuuksista. On aivan kummallista, kuinka segregoitunut maa tämä edelleen on, ja sikälikin kyse on muustakin kuin ihonväristä. Joissain yhteyksissä korjausliikettä yritetään, ja tausta kannattaa ilmoittaa päästäkseen mahdollisesti "affirmative actionin" piiriin.
No tämän kommentin olen kuullut vain yhdeltä, täällä muutaman vuoden asuneelta suomalaiselta eli kyseessä on aika yksilöllinen mielipide. Ja hänen kommenttinsa viittasi ehkä enemmän siihen, että täällä puhutaan aika vapaasti "valkoihoisista". Hommahan ei välttämättä toimi aina toisinpäin...? Toisaalta vaikka esim. African American on "poliittisesti korrekti", se on kuitenkin juuri puhumista tästä ihonväriasiasta niillä oikeilla nimillä. Olen huomannut, että Suomessa oikein joskus vältetään mainitsemasta mitään, mikä viittaisi ihmisen ihonväriin ja etnisyyteen millään tavalla. Mutta eihän Suomea ja Yhdysvaltoja voi tällaisessa asiassa oikein edes verrata.
PoistaRotu on tosiaan laaja-alainen kysymys. Pienestä Suomesta juuri tulleelle sen kysyminen vain pisti ikävästi silmään ja laittoi ajattelemaan sitä ihonväriä... Olen varmaan ollut täällä aivan liian vähän aikaa tajutakseni tämän rotuasian laajuuden. :)