sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Coyote Hills Regional Park

Tänään lähdimme miehen kanssa pitkästä aikaa ulkoilemaan. Kävimme itse asiassa eilen ostamassa meille kunnon vaelluskengät. Ei nyt mitenkään, että muutaman tunnin kestäviä alle 10 kilometrin lenkkejämme voisi vahingossakaan kutsua vaeltamiseksi. Mutta meidän Nike Freet eivät välttämättä ole ihan parhaimmat kengät luontoon. Nilkka voi taittua aika helposti, eikä pohja suojaa kovin hyvin maaston epätasaisuudelta. Sitä paitsi vedenkestävät kengät ovat hyvät Havaijille, haha. Ja mies olisi kerran jo ihan oikeasti halunnut kunnolla vaeltamaan työkavereidensa kanssa, mutta varusteet puuttuivat, joten luontoon ei ollut asiaa. Eikä sitä koskaan tiedä, mihin tämä minunkin luontoinnostus vielä päätyy.

Kenkien ostaminen oli mielenkiintoista. Menimme erilaisia retkeilyvarusteita myyvään kauppaan, jossa jalkamme ihan kunnolla mitattiin pituus- ja leveyssuunnassa. Kun olimme saaneet kokeiltavat kengät jalkaan ja tallustelleet niillä hetken, myyjä ilmoitti "Let's go to the rock!". Luulin kuulleeni väärin, kunnes myyjä vei meidät keskelle kenkiensovitusaluetta olevalle pienelle kallionpalalle. Tai siis muovinpalalle, joka näytti kiveltä. Siinä sitten tömisteltiin ylösalas kenkien kanssa. Aikamoista hifistelyä, väittäisin. 

No mutta onpahan kengät. Tämän päivän reissulla tuollaisilla kengille ei kyllä olisi ollut mitään tarvetta, koska menimme ulkoilualueelle, jossa suurin osa reiteistä oli asfaltoitu. Suuntasimme Fremontiin Coyote Hills Regional Parkiin. Puisto ja sen kukkulat sijaitsevat San Franciscon lahden vieressä lahden itäpuolella. Alue on East Bay Areaa (me asumme South Bayssa).

East Bayssa on otettu luonnon kuivuus oikein sydämen asiaksi. Kuivuudesta kertovia kylttejä oli paljon. 
Puiston vessassa oleva kyltti.
Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin, Kalifornia kärsii kamalasta kuivuudesta. Taitaa olla pahin kuivuus olisiko ollut 100 vuoteen. Suomessakin ainakin Turun Sanomissa uutisoitiin tästä kuivuudesta vuoden alussa. Täällä ei ole kauheasti satanut viime vuosina, joten luonto kärsii. Vihertävää kaunista luontoa täällä näkyi muutaman viikon ajan joskus keväällä ja sitten kaikki jo heti kuivui ja kuoli. 
Kyltti puistossa.
Coyote Hills olikin kamalan kuiva mesta. Kartan mukaan puistossa piti olla jotain vesialueita, mutta eipä ollut enää. 
Vesialueista ei ollut enää tietoakaan, mutta laituritie on jäänyt.
San Franciscon lahdessa sentään on kunnolla vettä. Me kiersimme alussa Bayview Trail -nimistä reittiä pitkin, joka meni kukkuloiden alapuolella ja josta nimensä mukaan oli kivat näkymät lahdelle. Toisella puolella lahtea kiinsi San Francisco ja sen pilvenpiirtäjät. Kaupungin yllä näkyi kauhea sumu pitkänä ketjuna!
San Francisco ja sen sumu kaukaisuudessa. Sumun takaa nousevat kukkulat.
Koska olimme ihan rannalla, puistossa tuuli jonkin verran - etenkin kukkuloiden päällä, jonne halusin mennä, kun kävely tasaisella maalla alkoi kyllästyttää. Oli kuitenkin todella lämmin päivä, joten tuuli oli ihanan virkistävää! Aurinko porotti taas niin pahasti, että olkapääni ja vähän rinnan etumuksesta paloivat. Taas! Aina nuo samat paikat! En aio enää ostaa Banana Boatin urheiluun tarkoitettua aurinkosuojasuihketta, koska se ei selvästikään toimi minulla edes kahta tuntia (ja laitan sitä todellakin tarpeeksi ja vielä levitän kunnolla). Enkä muuten käsitä, miten ruskettunut iho voi palaa kerta toisensa jälkeen! Ihoni ei todellakaan sovi tällaiseen ilmastoon.
Puistosta lähti reittejä myös veden päälle lahdelle. Kävimme hiukan tutkimassa yhden alkua. En oikein tiedä, miten nuo tiet ovat muodostuneet. Veden läheisyydessä muuten haisi kamalalta lannalta. Haju oli välillä todella kuvottava. 
Reittejä veden päällä.
Sisämaan puolella kukkoloilta näkymät avautuivat Fremontin suuntaan. Näkymä oli enemmän maaseutumainen kuin näkymät, jotka olen nähnyt muilta kukkuloilta San Josen tai muun South Bayn suuntaan.
Näkymä sisämaahan.
Puistossa oli enemmän pyöräilijöitä kuin kävelijöitä. Pyörätiet menevätkin ilmeisesti pitkälle tuosta puistosta. Pyöräilyyn Coyote Hills onkin varmasti kivempi kuin kävelyyn, koska itseäni ainakin hiukan kyllästytti kävely asfaltoidulla tiellä, vaikka kiipesimmekin kukkuloille. 
Coyote Hillsin kukkuloita ja rannassa menevä ulkoilureitti.
Kävelimme kahden tunnin verran. Matkaa taisi tulla noin 8 kilometriä eli vauhti ei ollut mikään huima. Kukkulat olivat kohtalaisen matalia, eli pahoja nousuja ei ollut. Kävin kiipeämässä myös yhdelle kivimuodostelmalle. 
Vaelluskenkien kanssa on huomattavasti parempi leikkiä kuin lenkkareiden.
Puistosta löytyi myös toisenlainen hieno kivi:
Minusta on selkeästi tullut tällainen luontokuvaaja. :D Kuvasin myös yhtä lintua, koska se oli söpö. Totesinkin jo miehelle, että tarvitsen paremman kameran näitä juttuja varten, koska digipokkarini on aika vitsi...
Kuivaa luontoa tuijotellessa ihmettelin, miksi jotkin puut kuitenkin selviytyvät ja jopa kukoistavat:
Kuollut ja elävä?
Tarvii kyllä jättää nämä luontokysymykset muiden mietittäväksi...

2 kommenttia:

  1. Kauniin näköistä aluetta! Ja teillä on selkeästi aika pro-kengät, me ostettiin omat vaelluskenkämme Marshallsista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo kyllä noiden kenkien kanssa pitäisi lähteä kunnolla jonnekin luontoon...

      Poista