Elämäni ensimmäinen 4th of July eli reportaasi amerikkalaisesta itsenäisyyspäivästä

Eilen juhlittiin amerikkalaisten itsenäisyyspäivää eli 4th of Julya. Amerikkalaisten juhlapyhistä tämä on ehdottomasti se päivä, jota eniten olen odottanut, koska ennakko-oletusteni mukaan jenkit juhlivat itsenäisyyttään aika värikkäästi. 4th of July on vapaapäivä, mutta kuten lähes kaikkina muinakin vapaina, kaupat ja ravintolat ovat auki. Termi "vapaapäivä" on siis aika joustava, koska esimerkiksi kaupanalan ihmisillä ei vapaista ole tietoakaan.

4th of July perinteisiin kuuluvat ilmeisesti mm. grillaukset, piknikit, paraatit ja ilotulitukset. Täällä Bay Areassa oli älyttömän paljon tapahtumia, mm. pekonifestarit, chilifestarit, joku juoksutapahtuma ja tietenkin itsenäisyyspäiväalennusmyyntejä kaupoissa.

Me lähdimme heti aamulla katsomaan Rose, White & Blue -paraatia, joka oli San Josessa. Meistä on selvästi kehittymässä aikamoisia paraatiasiantuntijoita, koska olemme tämän vajaan 4 kuukauden aikana nähneet nyt kolme paraatia. :D Aiemmin elämässäni olen nähnyt muutaman vappuparaatin 90-luvulla. Minun ja miehen kanssa muuten kulki tämän itsenäisyyspäivän miehen Suomesta tänne työmatkalle tullut kollega, koska hän asusteli meillä muutaman päivän ja lähti tänään.

Paraati kulki noin 2,7 kilometriä. Kadun varsiin oli kerääntynyt paljon katsojia. Tajusimme heti paikalle tullessamme, ettemme ole varustautuneet ollenkaan asiaankuuluvasti. Meillä ei nimittäin ollut retkituoleja! Amerikkalaiset - tai ainakin san joselaiset - tykkäävät näköjään katsoa paraatia istualtaan. Tai sitten retkituolit olivat jatkamassa matkaansa piknikeille ja bbq-juhliin.

Jenkit paraatipaikalla.

Itse paraati oli aika mielenkiintoinen, koska sakki oli todella sekalaista. Oli taas kaikenmaailman järjestöä, kasoittain vanhoja autoja ja jotain ihme rekkojakin, välillä jotain lapsia ja muuta populaa, väliin vähän Vietnamin veteraaneja, myös vietnamilaisia ja sitten armeijan autoja ja väliin joku olympialuistelija ja ehkä joku missi. Tasaisin väliajoin meni myös poliitikkoja tai vastaavia.

Betsy Ross - nainen, joka on tehnyt maailman ensimmäisen Amerikan lipun.

Lisäksi näkyi mm. jotain ehkä espanjalaistyyppisiä, mahdollisesti flamenco-tyylisiä soittajia ja tanssijoita, muutama orkesteri ja Elvis-wannabe, joka oli pukeutunut kunnon 4th of July -juhla-asuun eli amerikanlippukuosiin: punavalkoraidallisiin housuihin ja siniseen paitaan, jossa oli valkoisia tähtiä. Valitettavasti tästä ei ole kuvaa! Lisäksi paraatissa oli koiria ja hevosia sekä moottoripyöräilijöitä, joista ainakin osa oli jotain Patriot Guard Ridereita ja heillä näkyi sekä patrioottista että uskonnollista kamaa, mm. Jesus is Lord -nahkaliivi.

Paraatista löytyi myös joulupukki (mainosti jotain joulumaata):

Ota tuosta sakista nyt sitten tolkkua. Meininki paraatiporukalla oli aika railakasta. Oli saippukuplia. Autot tööttäilivät. Kaikki vilkuttelivat, myös ne armeijatyypit. Ei ollut siis ihan sellaista pönötystä kuin Suomessa paraateissa, joissa on armeijasta porukkaa. Kaikki paraatin autot oli koristeltu lipuin ja lippukuosein: oli ilmapalloja ja rusetteja tällä kuosilla.

Paraatiin kuuluivat huudot "Happy birthday, America!", "Happy fourth!" ja totta kai kunnon kannustushuutomeininkiin huudettu "U.S.A, U.S.A!". Ja liput liehuivat.

San Jose Sharksien maskotti eli hai. Tämä sai hirveät kannustushuudot katsojilta! "Go, shark!"

Ja myös San Jose Giantsien maskotti. Tälle ei jostain syystä hurrattu yhtä lujaa kuin haille.

Monet katsojat olivat itsekin pukeutuneet lippukuosiin. Oli paitoja, hattuja ja huiveja. Kokoasuja ei näkynyt. Myös joillakin koirilla (ja ehdottomasti kaikilla paraatiin osallistuneilla hevosilla ja koirilla) oli lippukuosisia asuja. Mutta loppujen lopuksi lippukuosiin pukeutunutta porukkaa ei kauheasti päivän aikana näkynyt. Olin vähän pettynyt.

Paraatin jälkeen kulkueen päättymispaikalla oli mukamas piknik, mutta itse kutsuisin sitä touhua enemmänkin ruokahetkeksi kadun varrella. Meno oli kohtalaisen kälyistä. Lähinnä ihmiset söivät muutamassa ravintolassa tai sitten hakivat ruokaa ehkä niistä kahdesta kojusta, jotka ruokaa tarjosivat. Yhdessä kadunkulmassa savusi joku grilli siinä autotien vieressä. Miehen kollega totesi, että näyttää vähän joltain Vakken kulmalta (ei-turkulaisille tiedoksi, että Vakke eli Varissuo on yksi Turun lähiöistä, eikä meiningiltään ehkä aina ihan kauneinta).

Paraatissa oli myös vanhainaikaisiin, historiallisiin pukuihin pukeutunutta porukkaa.

National Civil War Association.

Kun me etsimme ravintolaa, törmäsimme siinä sitten sattumalta terassilla (kyllä, siellä oli terasseja!?) syöviin miehen toiseen kollegaan ja tämän perheeseen. Pieni paikka tämä San Jose, haha. :D Liityimme seuraan. Oli elämäni ylihinnotelluin taco (tai siis tortillaksi sitä kutsuisin, koska se oli pehmeä lätty, mutta täällä se on aina taco): kaksi pientä tacoa maksoi 12 dollaria! Plus vero (8,75%) ja tippi. Jösses! Oli kyllä hyvää, mutta ei tuon rahan arvoista.

Tällaisia puujalkatyyppejä oli paraatissa kaksi, molemmat lapsia.

Lounaan jälkeen väsytti niin paljon, että oli pakko hakeutua kotiin ja kollegan toiveesta uima-altaalle. Tämä oli miehelle muuten eka kerta auringonottopuuhissa, on enemmän mun heiniä se touhu. ;) Parin tunnin auringonpalvonnan jälkeen piti taas päästä syömään, mutta kai se on ihan oikea meininki 4th of Julyna. Suuntasimme Cheesecake Factoryyn, jossa olemme miehen kanssa olleet viikon sisällä nyt kaksi kertaa. Koska juuri edellispäivänä olimme syöneet ne järkyttävän isot teksasilaistyyliset liharuokakasat, olisi kannattanut ehkä syödä jotain kevyttä, mutta ei... pakko oli vetää hampurilaista. Tuossa aamulla juuri miehen kanssa molemmat totesimme, että painomme on noussut näiden parin päivän aikana aika mukavasti. On vissiin syytä vähän rajoittaa tätä ulkonasyömistä.

Ei mitään tietoa, miksi tämä oli paraatissa. Vanhojen aikojen muistoksi?

Tämän tarkoitus paraatissa nyt ei ainakaan selvinnyt... 

Kollega tilasi Cheesecake Factoryssa Long Island Ice Tean. Maistoin sitä, koska en ole ikinä ennen moista drinkkiä maistanut. Kollega väitti juoman olevan ja maistuvan erittäin alkoholipitoiselta. Minä siinä vähän maiskuttelin ja totesin sitten litkun maistuvan lähinnä vähän sokeriselta mehulta. Kollega tuijotti hiukan ihmeissään ja tiukkasi, etteikö muka maistu alkoholilta. Sitten hän kuitenkin vain totesi, että olen vissiin jo tottunut jenkkien alkoholipitoisiin drinkkeihin! Suomesta juuri tulleelle kuulemma maistui alkoholilta. Tämä makuaistini feilaus nyt tietenkin hiukan huolestuttaa, koska yleensä monet drinkit maistuvat mielestäni liikaa viinalta ja koska emme ole edes juoneet täällä paljon alkolia. Mutta ehkä se oli se edellispäivän teksasilainen koeputkiviina (ks. edellinen postaus), joka sekoitti makuaistini. :D

Raflan jälkeen pääsimme liikennesumaan, kun puoli San Joseta yritti tunkea omilla autoillaan katsomaan ilotulituksia downtowniin. Ilotulituksiin oli suositeltu käytettävän julkista liikennettä! Jenkeillä oli vissiin pasmat sekaisin, kun tuollaista tässä yksityisautoilun luvatussa maassa kehotettiin. Trolley eli paikallisratikka oli kyllä lisännyt vuoroja tähän iltaan.

Täällä ilotulitukset ovat perinteinen osa 4th of Julyn juhlintaa. San Josen kaupunki ei ole järjestänyt ilotulituksia vuoden 2008 jälkeen. En tiedä miksi. Varmaan rahan (tai siis sen puutteen) takia? Tänä vuonna ilotulitukset kuitenkin järjesti Rotary Club 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Hieno lahja kaupunkilaisille.

Ja on vissiin rotareilla hiukan pikkurahaa ylimääräisenä, koska oli aika uskomaton ilotuliteshow! Ilotulitukset olivat massiiviset, ja jokaisella tulitteella oli kokoa! Me katsoimme shown aika läheltä niska kenossa, joten toki koko vaikutti isolta jo senkin takia, mutta kyllä ne olivat isoja. Levisivät uskomattoman suuriksi! Mukana oli myös sellaisia komboja, joita emme olleet koskaan nähneet: jokaisesta yhden ilotulitteen "säteestä" (miksi niitä kutsutaan?) lähti ensimmäisen leviämisen jälkeen vielä oma pieni tulitesäde, joka teki sellaisen pienen kiemuran. Vau.

Me luulimme miehen kanssa molemmat ekan vartin jälkeen, että nyt show loppuu. 15 minuuttiahan on ihan passeli aika ilotuliteshowlle, ja sitä paitsi muutamat raketit siinä vaiheessa jo näyttivät loppuhuipennukselta. Mutta ei, show jatkui tuon jälkeen vielä toisen vartin. Yhteensä koko ilotuliteshow kesti siis 30 minuuttia! Ja loppuhuipennus oli sellainen huipennus, etten osaa sitä edes kuvailla. Aivan mahtavaa!

Mutta kyllä tuossa showssa paloi varmasti rahaa. Ja tulitteista tuleva käry oli muuten kamala! Se peitti kunnolla näkymän siten, etten nähnyt välillä alle 10 metrin päässä minusta seisovia (tai istuvia, koska retkituolit olivat monella messissä täälläkin).

Ilotulitteiden mahtavuuden lisäksi mahtavaa oli myös kuunnella kanssakatsojien reaktioita. Ympärillämme oli pitkälti aasialaisia ja latinoamerikkalaisen näköistä jengiä. Vitsit he eläytyivät! Koko puoli tuntia oli vain ooh ja aah ja wwwaaauuu ja uuuuhhhh. Ihan kuin ei oltaisi ennen nähty ilotulituksia. Alkoi jotenkin itseä naurattaa, kun siinä suomalaisena pönötti ja vain mietti hiljaa mielessään, että näen nyt jotain niin mahtavia ilotulituksia, etten ole koskaan nähnyt enkä varmasti koskaan tulee enää näkemäänkään. Pitäisi ehkä alkaa itsekin eläytyä enemmän, niin saattaisi elämä vaikuttaa vähän kivemmalta ja kauniimmalta joskus.

Ihmisten omat ilotulituksetkin paukkuivat pitkälle yli puolen yön (tuo ilotuliteshow oli siis heti kunnon pimeän tultua eli puoli kymmenen aikaan). Ilmeisesti on county- tai jopa kaupunkikohtaista, saako omia ilotulituksia räjäytellä vai ei. Kaliforniaa tällä hetkellä painava kuivuus aiheutti myös totta kai rajoituksia. Itseäni hiukan siinä ilotulituksia katsellessa alkoi pelottaa maastopalojen takia. Täällä on niin superkuivaa, koska täällä ei ole satanut huhtikuun lopun jälkeen kertaakaan!

Ilotuliteshown lähellä olikin paloautoja tönöttämässä. En tiedä miksi. Ehkä jossain oli jo käynyt vahinko tai sitten ne olivat siellä varmuuden vuoksi. En kyllä ymmärrä, miksi ilotulituksia järjestetään, jos riskit paloihin ovat suuret. Mutta kaipa nämä tietävät, mitä tekevät.

Ilotuliteshown jälkeen alkoi kauhea ihmismassan vaellus pois. Ratikkaan yritti tunkea kauhea määrä populaa:

Mutta ei paljon naurattanut siellä parkkihallissakaan, jossa meidän auto oli parkissa. Kymmenet ja taas kymmenet autot pyrkivät ulos samaan aikaan. Ja parkkihallin ilmanvaihto ei ihan ehkä toiminut, koska parkkihalli lemusi pakokaasulta. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin hallista ulos noin 10 minuutissa, koska amerikkalaiset antavat älyttömän hyvin tilaa toisilleen. Motarilla oli totta kai ruuhkaa, mutta sieltäkin matka taittui nopeasti kotiin.

Olin etukäteen kuullut, että 4th of Julyn ruuhkat ovat kamalat, mutta ei ollut. Tai sitten onnistuimme välttämään ne (emme esimerkiksi pyrkineet rantakaupunkeihin). Olin myös kuullut, että porukka ajaa superkovaa motareilla tuona päivänä, mutta eivätpä ajaneet. Tosin kovaahaan täällä nyt muutenkin mennään.

4th of Julyssa jännittävää oli muuten se, että San Josessa näkyi kunnolla ihmisiä! San Jose on USA:n 10. suurin kaupunki väestömäärältään (noin miljoona asukasta), mutta silti tuntuu, että täällä näkyy ihmisiä vain autoteillä, motareilla ja parkkipaikoilla. Mutta nyt downtown oli täynnä ihmisvilinää illalla. Vähän kuin New Yorkissa olisi ollut! :D Bongattiin myös taivaalta helikopteri, joka pyöri ympäriinsä sellaisen valonheittimen kanssa ja valaisi kansaa. Valvoi järjestystä?

Kaiken kaikkiaan jenkit juhlivat itsenäisyyspäiväänsä todella iloisesti ja sillä tavalla värikkäästi kuin odotinkin. Ei pönötystä ja asiallisuutta, kuten Suomessa. Yritin mielessäni miettiä, miltä näyttäisi suomalainen itsenäisyyspäivä jenkkimäiseen tyyliin. Päällä olisi suomiverkkarit ja suomipaita, ehkä myös sinivalkoinen suuri hattu ja leijonakoru. Suomen lippua ei tarvitsisi vetää aamulla tankoon, koska se olisi siellä jo valmiina. Itsenäisyyspäiväparaatissa vesi- tai räntäsateessa sotilaat tööttäilisivät autoillaan ja vilkuttelisivat (tätä en osaa edes kuvitella!). Sitten päivällä ja illalla grillattaisiin (okei, paistettaisiin sisällä) HK:n sinistä. En tiedä, mitä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle voisi tehdä. Ehkä vieraat katsoisivat kameraan ja poseeraisivat ja vilkuttaisivat? Illalla ammuttaisiin muutama raketti sotaveteraanien kunniaksi, koska aikamoisen upean urotyön hekin joskus tekivät. Historia ja kulttuuri Amerikassa ja Suomessa on kyllä niin erilainen, ettei tämä vertailu edes näin ole mahdollista. :D

Itse rakastan katsoa Suomen itsenäisyyspäivänä juuri sitä kättelyä sen kaksi-kolme tuntia, joten en vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois! Mutta tulipa koettua tämä 4th of Julykin nyt.