Año Nuevo State Park ja merinorsut

Kävimme eilen Pescaderossa Año Nuevo State Parkissa. Puisto sijaitsee rannikolla. Koska San Josen ja tämän puiston välissä on vuoristoa, matka täytyi taittaa joko pohjoisesta tai etelästä kiertäen Pacific Coast Highwaylle eli 1-tielle. Google Maps antoi vaihtoehdoiksi ajaa joko pohjoisesta Half Moon Bayn kautta tai etelästä Santa Cruzin kautta. Jostain syystä se ei antanut vaihtoehdoksi ajaa 84-tien ja La Hondan kautta.

Lähtöpaikka North San Josesta. Google Mapsin antamat vaihtoehdot olivat ajaa joko Half Moon Bayn tai Santa Cruzin kautta. Aikamoinen kiertäminen siis. (Älkää välittäkö noista tähdistä, ne eivät mitenkään liity tähän.) 

Meidän piti ajaa Santa Cruzin kautta, koska se oli lyhyempi reitti, mutta ajauduimme vahingossa jotenkin väärälle reitille, joka vei kohti Half Moon Bayta. Ehkä valitsimme Google Mapsista väärän vaihtoehdon tai sitten ajoimme jossain kohtaa väärin, minkä takia navigaattori ohjasi uudelle reitille. Emme tajunneet lähteä tutkimaan tuota 84-tietä ja kiersimme siis aikamoisen mutkan. Ei vissiin pitäisi luottaa aina vain näihin navigaattoreihin, vaan joskus ajatella ihan itse...

Ja kyllä matka kestikin! Aikaa meni 2 tuntia. Olimme liikkeellä pahimpaan aikaan eli viikonloppuna keskipäivän aikaan tiellä, joka vei rannikolle. Olen eräältä paikalliselta kuullut, että viikonloppuisin ruuhkat rannikkokaupunkeihin ovat yleensä pahat aamukymmenen jälkeen. Half Moon Bayhin vievä tie motarin jälkeen on vielä kaiken lisäksi todellinen kinttupolku eli siinä on vain yksi kaista per suunta. :D Tolkuton autojono mateli siinä sitten eteenpäin.

Jumissa ruuhkassa. Tuo autojono jatkui usean kilometrin verran. Vauhti oli joku 30 km/h.

Ruuhka onneksi hälveni heti Half Moon Bayn jälkeen, ja rannikkotiellä eli Pacific Coast Highwaylla saikin jo posotella kovempaa. Myös maisemat olivat kivat!

PCH eli tie 1.

Huomaa kyllä, että on kesä. Sen lisäksi, että autoja oli liikkeellä selvästi enemmän kuin huhti-toukokuussa oli, kaikki mahdolliset coastal accessien ympäristöt olivat täynnä parkkeerattuja autoja. 

Vaikka on kesä, joulukuusiviljelykset kukoistavat:

Santa's tree farm & village Half Moon Bayn lähellä.

Kahden tunnin ajamisen jälkeen saavuimme vihdoin state parkkiin. Año Nuevossa on paljon luontojuttuja, mutta suurin osa ihmisistä taitaa mennä sinne katsomaan elephant sealeja. Suomenkielinen nimi tälle eläimelle on merinorsu. Nisäkäsnimistötoimikunta (anteeksi, mikä tämä on? :D) on ehdottanut, että nimeksi vaihdettaisiin isohylje. Taisin olla eilen todella väsynyt, koska minua nauratti tämä termi isohylje aivan hirveästi. Jos nimi olisi tuo, voisi puhua isosta isohylkeestä ja pienestä isohylkeestä. Valitettavasti nimi on edelleen vain merinorsu, joka sekin on kyllä aika hassu nimi.

Näkymiä Año Nuevo State Parkista.

Tähän aikaan vuodesta merinorsuja saa mennä ihan itsekseen katsomaan. Joulukuun puolesta välistä maaliskuun loppuun eli silloin, kun eläimet lisääntyvät, puistossa järjestetään vain opastettuja kierroksia. Katselua varten oli nytkin kuitenkin haettava lupa puiston työntekijöiltä. Lupa oli ilmainen eikä sitä tarvinnut varata etukäteen. Lupia ei oltu myöskään rajattu tiettyyn ihmismäärään päivittäin. Kukaan ei myöskään kysynyt lupaa nähtäväksi suojellulla Natural Preserve -alueella, jonne lupa vaadittiin. Lupaa hakiessa meitä neuvottiin, mitä saa ja ei saa tehdä, joten ilmeisesti lupa piti hakea vain neuvot kuullakseen.

Kävelyreitti kohti merinorsuja.

Matka merinorsujen katselupaikalle oli hiukan tuskaisa. Ensinnäkin oli kuuma, vaikka oltiin rannikolla. Toiseksi kävelyreitti oli pitkälti vain hiekkaa, jossa ei ole ihan hirveän kiva tarpoa pitkää matkaa. Maisema oli aika yksitoikkoista. Kävelystä hauskaa teki kuitenkin eläinten ääni: jo parin kilometrin päähän rannasta pystyi kuulemaan lähellä rantaa olevassa saaressa asuvien sea lionien eli merileijonien äänen (nämä ovat niitä samoja elukoita, joita hengailee San Franciscossa Pier 39:lla). Ne pitävät ihanaa ääntä! Välillä kuului myös merinorsujen murahtelua. Merinorsujen ääni toi minulle mieleen suuret virtahevot, mutten tiedä miksi, koska en todellakaan tiedä, miten virtahepo ääntelehtii. :D

Puistossa on kolme merinorsujen katselupaikkaa, joista kaksi oli eilen auki. Me kävimme vain lähimpänä olevassa, koska emme yksinkertaisesti jaksaneet tarpoa enää kauemmaksi. Katselupaikalla oli puiston työntekijä kertomassa merinorsuista. Hän näytti myös eläimen nahkaa ja viiksiä.

Elephant seals eli merinorsut.

Merinorsut tulevat huhtikuussa rannalle karvanvaihtoa varten. Karvanvaihtoaika kestää elokuun loppuun. Naaraat vaihtavat karvansa touko-kesäkuussa ja urokset heinä-elokuussa. Eilen rannalla makoilikin siis lähinnä uroksia. Syksyllä eläimet lähtevät rannalta merelle ja palaavat sitten loppuvuodesta parittelemaan ja synnyttämään.

Lähikuvaa.

Siellä niitä lillui vedessäkin.

Merinorsut kasvavat isoiksi, ja urokset voivat painaa lähes 2,5 tonnia! Merinorsu voi liikkua yllättävän nopeasti, vaikkei näytä vikkelältä, minkä takia eläimistä piti pysytellä kaukana jo ihan turvallisuussyistä. Katselualue olikin rajattu, eikä rannalle tietenkään saanut lähteä hortoilemaan.

Varoituskyltit löytyi totta kai, jostain syystä kyllä keskeltä luontoa eikä sieltä rannalta.

Valitettavasti unohdin kaiken puiston työntekijän kertoman infon merinorsuista lähes saman tien. Sen kuitenkin muistan, että urosmerinorsun pystyy houkuttelemaan lähelle naarasmerinorsun kokoisella ja näköisellä mallinukella - tai siis mallimerinorsulla. Tällä tavalla tutkijat saavat merinorsun lähelleen.

Rannikkoa lähellä sijaitsee saari, jossa asustelevat ne merileijonat, jotka vastasivat puistossa raikaavasta äänestä. Puiston työntekijän mukaan merileijonat ovat vallanneet kokonaan saarella olevan talon. Kuulemma kylppärin ammekin on täynnä merileijonia.

Merileijonien koti.

Edestakainen matka parkkipaikalta lähimmälle merinorsujen katselupaikalle oli vähän päälle 5 kilometriä. Matka ei siis ollut pitkä, mutta lämmön ja maaston takia se oli kyllä tarpeeksi raskas.

Kävelyreitin maasto ei mielestäni ollut erityisen mielenkiintoinen.

Meillä meni aikaa 5 kilsan lenkkiin kaksi tuntia, mikä kertoo siitä, ettei maastossa todellakaan päässyt lujaa. Toki katselimme eläimiä jonkin aikaa. Ja kävimme myös eräällä rannalla.

Cove Beach.

Päätimme ajaa takaisin kotiin etelästä eli Santa Cruzin kautta. Santa Cruz on söpö pieni surffauskaupunki. Meininki siellä on vähän sellaista hippimäistä. Kävimme kaupungissa syömässä, mutta emme jaksaneet tutkailla nyt sen enempää. Olemme kerran aiemmin käyneet Santa Cruzissa huhti-toukokuun vaihteessa, ja ehdottomasti haluan sinne vielä ennen kuin kesä loppuu!

Kotimatka Santa Cruzista kesti reilun tunnin. Ja ruuhkaa oli jälleen! Ajoimme kotiin selvästi samaan aikaan kuin kaikki rannalle tulleet muutkin ihmiset pyrkivät takaisin laaksoon. Nyt tie oli onneksi 2-kaistainen motari.

Motari kotiin.

Yhteensä kilometrejä kertyi reissusta noin 200 km. Taisin kotimatkalla autossa todeta, etteivät merinorsut nyt ihan ehkä kaiken tämän istumisen arvoisia olleet... Mutta toisaalta täällä on jo turtunut tähän autoiluun. :D