Työlupa, haikki ja ruokaa teksasilaiseen tyyliin (eli luvassa taas kilometripostaus, koska tähän päivään mahtui paljon!)

Sain eilen postia Citizenship & Immigration Servicesta. Kuoria tuli ihan kaksin kappalein. Ensimmäisessä kuoressa tuli todiste siitä, että minulle on myönnetty työlupa. Toisessa kuoressa oli sitten työlupakortti. Mielenkiintoista, että nämä tulivat eri kuorissa - tai pikemminkin mielenkiintoista on se, että nämä tulivat täsmälleen samaan aikaan.

Mutta jei, onneksi sain työluvan eikä aikaakaan mennyt kuin noin kuukausi hakemuksen lähettämisestä! Olin jo vähän panikoinut, koska olin kuullut hiukan kauhutarinoita siitä, miten koko homma voi pitkittyä kuukausilla, koska allekirjoitus hakemuksessa on kirjoitettu sinisellä kynällä, vaikka pitäisi olla mustalla, ja koska valokuvia ei olla laitettu nätisti pieneen, läpinäkyvään pussiin. Ja tämä on siis tosi tarina. Luonnollisesti myös minun hakemukseni oli kirjoitettu juurikin sinisellä kuulakärkikynällä ja valokuvat olivat pitkin poikin kirjekuorta papereiden joukossa. Kaiken lisäksi juuri tällä viikolla postitoimistossa näin, kun eräs nainen laittoi hakemusta samaan paikkaan ja pujotti omat valokuvansa pieneen läpinäkyvään minigripmäiseen pussiin. Ja minä kirosin, miksei missään lukenut, että kuvat kuuluu laittaa noin.

Noh, eipä ollut merkitystä tällä kertaa. Virkailijakohtaista siis selvästikin. Mutta hyvä aina saada omat stressikäyrät nostettua turhista asioista.

Mutta tähän päivään: Tapasin tänään taas sen suomalaisen naisen, jonka kanssa näimme kesäkuun alussa. Kävimme haikkailemassa Rancho San Antonio Open Space Preservessa. Open space preserve tarkoittaa luontoaluetta, jota suojellaan ja jolle ei saa rakentaa mitään. Täältä Piilaakson lähistöltä löytyy kaikenlaisia luontoalueita state parkeista county parkkeihin ja pelkkiin parkkeihin ja sitten on näitä open space -alueitakin. En tiedä, miten nämä kaikki eroavat toisistaan ihan käytännössä.

Rancho San Antonio sijaitsee Los Altos -kaupungissa, ja meiltä tuonne puistoon ajoi noin 25 minuuttia. Kuvittelen aina välillä tottuneeni jo tähän liikenteeseen, kunnes tajuan keskellä aamuruuhkaa motarikaaoksessa olevani täysin kauhusta jäykkänä. Tänäänkin havahduin yhtäkkiä ihmettelemään, miksi painan vapaalla jalallani auton lattiaa hirveällä voimalla ja puristan rattia kuin hengenhädässä. Ja pahin aamuruuhka oli sitä paitsi ohitse, koska kello oli jo lähempänä kymmentä.

Kuivunutta risupeltoa.

Tapasimme puistossa siis jo aamulla. Puiston kolmesta parkkipaikasta yksi oli jo aivan täynnä, ja muutkin täyttymässä. Puistossa vilisi mm. aasialaisia ja lapsia siinä parkkipaikkojen läheisyydessä, mutta haikkireiteillä olikin jo hiljaisempaa.

Alueelta löytyi haikkausreittien lisäksi lennokkien lennätykseen tarkoitettu alue sekä pieni ranchi, jossa oli mm. lehmiä, vuohia ja kanoja. Tämä farmi oli aika pieni paikka, mutta ihan kiva varmaan lasten kanssa.

Mystisen iso kana. Ehkä niiden kasvuhormonien takia? :D

Lehmillä oli silmien edessä suojat hyönteisten takia. Mietimme syytä ensin, mutta lapsille luentoa pitänyt ranchin työntekijä kertoi syyn ja kuulimme puheen ohimennen.

Lehmä, joka ei mielestäni näyttänyt ollenkaan lehmältä.

Ranchilla oli amerikkalaisia lapsia varten tehty kyltit kertomaan, mitä tuotetta mikäkin eläin tuottaa:

Me kävelimme noin 13 kilometrin lenkin, joka oli oikein passeli reitti, koska oli aika lämmin. Nousuakin oli ihan kivasti, joten aikaakin meni. Maisemat olivat jälleen hienot, ja näkymä avautui juuri siihen suuntaan, jossa kotimme sijaitsee. Harmi vain, että Piilaakson ylle oli kertynyt vähän sumua, joka blokkasi näkymää jonkin verran. Maisema teki kuitenkin selväksi sen, että Piilaakso on todellakin laakso. :D Minne ikinä katsookin, edessä ovat lähes aina vuoret.

Piilaaksoa sumussa.

Yksi haikkireitti oli nimetty paikallisen sähköyhtiön mukaan. Ihmettelimme, mikä ihmeen sponsori tämä sähköyhtiö on, mutta reittiä kävellessä sitten syy selvisi: polun vieressä oli muutamat sähkötolpat ja siinä meni sähköjohdot, joista tuli ihmeellisen kovaa surinaa. Sähköhän se siellä surisi.

Haikkireitti sponsored by paikallinen sähköyhtiö.

Kun palasimme parkkipaikalle noin kolmen tunnin jälkeen, lähes kaikki autot olivat kaikonneet. Pienemmillä parkkipaikoilla oli meidän autojen lisäksi vain yksi huoltoauto. Kello oli tässä vaiheessa yhden paikkeilla. Aika outoa. Joko ihmiset ulkoilevat aamuisin, koska haluavat välttää keskipäivän vaarallisen auringon ja nousevan lämpötilan, tai sitten kaikki olivat haihtuneet valmistautumaan itsenäisyyspäivään.

Haikkireitti korkeuksissa.

Huomennahan on siis 4th of July. Tämä näkyi ehkä jo liikenteessäkin, koska motarilla oli kotimatkalla kummallisen paljon liikennettä noin niin kuin arkipäivän keskipäiväksi. Ehkä ihmiset olivat lähteneet ajoissa töistä kotiin.

Koska päivään sisältyi näinkin rankka urheilukerta, illalla piti päästä vähän tankkaamaan. :D Menimme miehen työkaverin, tämän vaimon ja heidän vieraansa kanssa Union City -kaupunkiin syömään Texas Roadhouse -ravintolaan. Kyseessä on pieni ketjupaikka, jolla on Bay Areassa vain on yksi mesta. Tämä ainokainen mesta olikin sitten ääriään myöten täynnä. Soitimme etukäteen motarilta, että olemme tulossa, mutta jonotimme silti pöytää pihalla seisten reilun puoli tuntia.

Texas Roadhouse.

Nimensä mukaan meno on siis teksasilaista. Ennen kuin tilauksia pääsi tekemään, pöytään kannettiin pullamaista leipää. Ja siis todellakin tämä leipä maistui pullalta - siinä oli jopa kanelia. Kun oli tyhjennetty ekat leipäkorit, koreja tuotiin lisää. Hiilareita tuli siis varastoon yllin kyllin. Leivän lisäksi pöydällä oli tarjolla maapähkinöitä. Ja pähkinöiden kuoria meni pitkin lattioita.

Onneksi jenkit varoittavat kaikesta kyltein.

Minkälainen on teksasilainen ateria tällaisessa paikassa? No, valitset listalta esimerkiksi pihvin. Sitten teet annoksesta teksasilaisen kombon ottamalla messiin esimerkiksi ribsit. Tai toisenlaisen pihvin. Tai kasan muunlaista lihaa. Ja sitten mukaan tulee vielä valitsemasi kaksi eri sidea (ja siellä oli jopa salaatti vaihtoehtona!).

Teksasilainen kombo eli kanapihvi ja ribsejä. Salaattina toimii maissi. Tämä oli miehen annos.

Minulla oli älytön nälkä, mutta en lähtenyt ihan kombolinjalle. Valitsin pelkät ribsit, kokona half slab. Mukaan otin sweet potaton ja omenahilloa (joka on muuten ribsien kanssa tosi hyvää!). Mutta siis sain tosiaan kaksi ribsimöykkyä, yhteensä niissä oli 8 sellaista luuta. Jotenkin koko porukkamme päätyi kuvittelemaan, että olin vahingossa saanutkin full slabin, koska lihaa oli niin paljon. En tiedä, miten asia oikeasti oli (puolikas minulta ainakin laskutettiin), mutta koko annos upposi kevyesti.

Kaikkia mahdollisia annoksia ja side-ruokia sai lastattua kaikenmaailman kamalla. Minulta kysyttiin, haluanko perunaani tuon kanelivoin (?), joka näkyy kuvassa, ja marsmallows. Siis vaahtokarkkeja? Perunaan? Mitä? Änkytin sitten, etten halua mitään, mutta tarjoilija ei uskonut ja jotenkin sai puhuttua minut ottamaan tuon voin ainakin.

Ribsiannokseni. Eikä sitä salaattia edelleenkään. Ei kuulu teksasisilaiseen tyyliin.

Nyt olo on kyllä aika järkky! En tiedä, koska olisin viimeksi syönyt näin paljon. Ja koska jenkit ovat joissain asioissa masokistista porukkaa, menu ilmoittaa jokaisen annoksen kalorit. Mikäli lautasellani oli se full ribsiannos, kaloreita tuli jo pelkästä lihasta 1750! Siunatkoon! Jos kyseessä olikin vain puolikas annos, kaloreita lihasta tuli noin 930. Sweet potatosta tuli yli 200 kaloria päälle. Plus vähän jälkkäriä. Koska jälkkäri menee aina eri osastoon. Saatan ehkä kuolla tähän satsiin tuossa yön aikana...

Niin ja Texas Roadhouse tarjoilee mahtavia margaritoja! Niitä oli jokaiseen lähtöön! Ja jotta homma ei käy liian tylsäksi, margaritalasiin oli upotettu pieni koeputki, joka sisälsi viinaa. Piti oikein kysyä tarjoiijalta homman nimi. Tarjoilija sitten selitti, että jos drinkissä ei ole mielestämme tarpeeksi alkoholia, voi koeputken sisällön kaataa lasiin. Jos drinkki taas passaa sellaisenaan, voi putken sisällön juoda vain erikseen shottina. Gotta love the Texas Style! :D

Limemargarita.

Oma juomani maistui aikalailla tarpeeksi viinalta (täällähän drinkkien vahvuus on yleensä hiukan eri luokkaa kuin Suomessa :D), enkä siis käyttänyt koeputki-mahdollisuutta. Saatoin kyllä hiukan imeä pillillä tuolta koeputkesta - ihan vain kokeilumielessä.

Naisten vessa.

Teksasissa asuvat lukijani - onko teidän ruokavalio aina tällaista? ;)