Virkistäytymispäivä viinitiloilla Morgan Hillissa

Viime lauantaina vierailimme kolmella eri viinitilalla. Mieheni yksi kollega järjesti kaikille firman työntekijöille kivan epävirallisen virkistäytymispäivän, johon puolisotkin pääsivät mukaan. Koska kukaan ei halua olla designated driver ja koska olisimme tarvinneet tsiljoona autoa ja vielä koska yhdessä matkustaminen on aina kivempaa, meille oli varattu kulkuneuvo, joka ei osannut päättää, oliko se minibussi vai limusiini. Auto vei meidät eri tiloille ja kuljettaja odotteli aina autossa. Moisten limusiinien vuokraus ei ole täällä mikään harvinaisuus, monet suorittavat viinitilakierroksiaan tällä tavoin.

Minibussi se mielestäni oli...

... paitsi että sisältä se jäljitteli limusiinia. Eikä ollut muuten turvavöitä. En tykkää yhtään. Meno oli muutenkin kohtalaisen rämisevää, ei mitään luksusta. 

Viinitilat sijaitsivat Morgan Hillissa, joka on vain noin puolen tunnin päässä meiltä etelään. Alueella on käsittääkseni paljon viinitiloja. Piilaaksosta ei tarvitse siis lähteä minnekään Napaan eikä Sonomaan viinien takia, vaan tiloja löytyy lyhyiden ajomatkojen päästä paljon, Morgan Hillin lisäksi ihan kaikista muistakin suunnista ja paikoista.

Osa viineistä oli ihan jees, mutta yhden paikan (ei tämän kuvassa olevan) valkkaria en olisi erottanut vedestä. Ehkä vika oli minun makuaistissani, mutta syytän sitä valkkaria.

Päivä oli pilvinen ja kohtalaisen viileä (15-18 astetta), mutta silti noin tuhannen kerran UV-säteiden voimakkuus yllätti tämän kalpean suomalaisen ja rintani paloi hiukan siitä kohtaa, missä paita ei ollut suojannut, sillä vietimme aikaa ulkona. Oli jo toinen kerta tänä vuonna ja tällä viikolla tuli vielä kolmas. Apua ihan oikeasti. Tervetuloa melanooma!?

Tasting room, jonka sisäänkäynti näytti mielestäni jonkun hobitin kodin sisäänkäynniltä (paitsi ettei se ollut pyöreä).

Tv:sta tutun näköinen amerikkalainen hääpaikka, vähän tuolla piilossa. Häät eivät olleet alkaneet vielä silloin, kun me olimme paikalla. Viinitila on varmasti tosi ihana paikka mennä naimisiin.

Viinitilat, joissa kävimme, olivat kohtalaisen pieniä, ei mitään sellaisia Napan ja Sonoman tilojen kaltaisia keskuksia. Ihmettelimme vähän, miten yksi viinitila oli tällainen näin massiivinen. Kipusimme nuo portaat ylös ja tajusimme ovessa olevan lapun "Private Property". Tuli muuten kiire pois! Tasting room löytyikin sitten tuon kartanon vierestä.

Ja se näytti tällaiselta mökiltä. Ehkä omistajat asuvat siinä viereisessä kartanossa...?

Kolmen viinitilan jälkeen päivä jatkui tämän järkkääjä-kollega luona grillausillalla, jossa kulttuurit kohtasivat: amerikkalaisuutta edusti itse tehdyt hampurilaiset ja ribsit, mutta niitä edelsi kollegan kiinalaisen anopin tekemät aidot ihanat kiinalaiset alkupalat. Nam!

Tuon yllä olevan mökin piha oli kyllä todella sympaattinen. 

Tonttu!

Puhuinko muuten alussa designated driverista? Noh, maistelun jälkeen minibussi jätti meidät tietenkin sinne, mistä meidät oli noukittukin. Jotkut olivat autoilleet sinne aamulla itse. Paitsi me suomalaiset, jotka käytimme Uberia. Tietenkin autolla tulijat sitten autoilivat poiskin, niiden maistelujensa jälkeen. Tosin kuka tahansa viininmaistelussa käynyt tietää, etteivät maistiaisannokset ole mitään isoja, eikä niistä kyllä tälläkään kerralla kukaan mitenkään humaltunut. Silti minua jaksaa kerta toisensa jälkeen ihmetyttää se, miten porukka täällä nätisti liittää yhteen alkoholin ja autoilun ilman sen kummempia ihmettelyjä. Tästä olen kertonut paljon aiemminkin.

Emme kiertäneet missään tilalla, vaan keskityimme vain maisteluun. Viiniköynnösten ihastelu jäi siis tällaiseen kuvaan.

Yksi mieheni kollegoista harrastaa muuten dronen lennätystä, ja drone oli mukana meiningeissä. Olen joskus ajatellut dronen lennättämisen olevan ihme harrastus, vaikka toisaalta ovathan ihmiset lennätelleet kaikenlaista harrastuksenaan vuosikymmenet. Nyt kuitenkin tajusin, miten lennättämisellä on myös tosi siistejä puolia. Dronella saa ilmasta upeita kuvia, niin maisemista kuin ihmisistäkin. Selfietikku ei ole enää mitään! Toisaalta en ollut aiemmin ajatellut, miten pelottava vehje tuollainen on. Hyvästi yksityisyys...?

Onko dronen lennättäminen muuten Suomessa jo jonkinlainen yleinen harrastus? En ehkä voi sanoa, että se olisi yleistä täällä, mutta kyllä olen niitä nähnyt (ja kuullut) parisen kertaa.

Tulevaisuuden selfietikku.

Päivä oli oikein mukava. Etenkin, kun mieheni työpaikka on nykyään suurentunut siitä, mitä se oli silloin, kun me muutimme tänne. Aiemmin muutamat hassut työntekijät olivat kaikki tulleet Suomesta, mutta sittemmin puljuun on palkattu paljon täkäläisiä työntekijöitä. Voi että miten amerikkalaisten läsnäolo muuttaa dynamiikkaa ja valaisee tapahtuman kuin tapahtuman. Suomalainen jurotus on minimissään, eikä kenenkään tarvitse kyhjöttää yksin, kyllä amerikkalainen small talkkaa. ;)

Ison koiran viinitila

Joku voisi sanoa, että cooleihin piilaaksolaisiin viikonloppuharrastuksiin kuuluvat haikkailu ja viinitilailu. Ulkoilemassa me käymme sentään joskus, mutta eilen lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa lähistöllä olevalla viinitilalla. Aiemmin olemme käyneet yhdessä vain isoilla viinialueilla Napassa ja Sonomassa, vaikka ihan läheltä kotiakin löytyy viinitiloja.

Yhdellä kaveripariskunnalla on jäsenyys viinitilalle, joka on noin reilun 20 minuutin ajomatkan päässä meiltä. He olivat suunnitelleet lauantaipäivää viinitilalla, ja me lähdimme sitten mukaan.

Pieni viinitila.

Kyseessä oli pieni ja sympaattinen tila, jonka omistajat asuvat tilallaan. Toisella puolella tasting room, toisella heidän kotinsa. Pihamaalla kulki perheen tanskandoggi. Kaverimme olivatkin jo kertoneet meille tästä rauhallisesta Daisy-nimisestä koirasta, mutta en silti osannut odottaa ihan niin isoa koiraa. En, vaikka viinitilan nimikin on Big Dog Vineyards. En ole mikään isojen koirien ihailija, mutta en toisaalta pelkää sellaisia, ja Daisy oli kyllä niin seesteinen, ettei siinä ollut mitään vikaa.

Tervetuloa tasting roomiin.

Tällainen Daisy oli. Ylsi minua lantioon saakka. Olipahan ergonomista silittää, kun ei tarvinnut kumartua.

Koira kulki mielensä mukaan sisällä ja ulkona. 

Koska kavereillamme on viinitilan jäsenyys, viininmaistelu oli ilmainen sekä heille että meille heidän vierainaan. Meillä oli mukana omat eväät: leipiä, juustoja, viinirypäleitä ja suklaaherkkuja. Moniin viinitiloihin täällä saa viedä omat eväät, sillä tilat eivät usein tarjoile mitään syötävää.

Maistelimme yhtä kuohuvaa, yhtä valkkaria ja muutamaa punaviiniä.

Meidän lisäksemme tasting roomissa kävi vain muutama muu ihminen, joten ruuhkaa ei ollut. Me parkkeerasimme itsemme ulos terassille eväidemme kanssa ja siellä sai sitten nauttia ruoasta ja viineistä aivan rauhassa. Mitä nyt se koira kävi välillä vähän vierailemassa. Ja kissakin siellä kävi. Ei siis sovi eläintenvihaajille tuo mesta.

Päivä oli pilvinen, mutta ei mikään hirveän kylmä, joten ulkona pystyi hyvin istuskelemaan. Alussa ei ollut edes ihan näin synkkää.

Kissa vei paikan heti, kun ihminen nosti takamuksensa ylös tuolista.

Viinit olivat ihan jees, eväät olivat maukkaita, seura oli parasta ja viinitila sijaitsi kivoissa maisemissa. Ulkona tarkenikin hyvin, kun oli varautunut lämpimillä vaatteilla ja huivilla. Loppua kohden alkoi vähän tihkuttaa, mikä olisi ehkä säikäyttänyt jotkut muut, mutta me olemme Suomesta kaikki. Fiilishän oli kuin juhannuksena pahimmillaan: vähän vilpoisaa, vettäkin sataa, mutta ulkona istutaan vaikka sitten väkisin. Oli siellä terassilla meidän lisäksemme myös pari muuta, jotka eivät pienestä tihkusta kauhistuneet.

Parin tunnin maistelun ja syömisen jälkeen kävimme vähän käppäilemässä tilalla ja katsomassa maisemia.

Vaikka oli pilvistä ja sateista, kaukana näkyi jopa San Franciscon pilvenpiirtäjät. En ole ikinä ennen nähnyt niitä näin kaukaa. Tässä kuvassa ne eivät erotu, mutta siellä ne olivat. 

Kukkulat ne jaksavat nyt vihertää.

Tällaisia viikonloppupäiviä lisää, kiitos. Tämäkin viinitila olisi vähän kuin meidän lähipubi, niin nopeasti sinne hurautti kotoa.

Sonoma Wine Country

Viime vuonna juhlistimme hääpäiväämme lokakuun lopussa käymällä Napan viinialueella. Tänä vuonna päätimme tehdä vastaavan reissun Sonoma Wine Countryyn, joka sijaitsee Napan vieressä, vajaan parin tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa. Hääpäivämme osui arkeen ja sitä seurasi Halloween-viikonloppu ja sitten sen jälkeen minun kohdallani Les Mills -koulutuksia täynnä oleva viikonloppu, joten pääsimme reissuun vasta kaksi viikkoa hääpäivän jälkeen.

Sonoma Wine Country terminä tarkoittaa laajaa aluetta ja Sonoma on vain yksi kaupunki tämän alueen sisällä. Otan nyt kuitenkin valtuudet lyhennellä termejä ja puhun tässä postauksessa Sonomasta tarkoittaen koko Wine Countryn aluetta.

Olen kuullut Sonoman olevan Napaa rennompi ja edullisempi. En osaa oikein ottaa kantaa. Mielestäni molemmat paikat ovat ainakin samalla tavalla hintavia. Viiniasiantuntija en ole, joten en osaa sanoa, miten alueiden viinit mahdollisesti eroavat toisistaan.

Sonoman alueella. 

Hyppäsimme lauantaina aamulla autoon ja ajoimme Sonoma-kaupungin downtowniin. Keskusta-alue on pieni ja näppärästi levittäytynyt yhden ison aukion ympärille. Löytyy paljon ravintoloita, pieniä putiikkeja, taidegallerioita ja totta kai myös niitä viinin maisteluun tarkoitettuja paikkoja eli tasting roomeja. Me kävelimme vain hiukan aukion ympäri ja sitten söimme lounaan. Illalla palasimme vielä syömään illallisen, sillä hyvän kuuloisia ravintoloita on kyllä pakkautunut useita tuohon pieneen keskustaan.

Sonoma-kaupungin downtown.

Minne tahansa täällä päin asuessa katsookin, kukkulat näkyvät.

Tämä taisi olla kaupungintalo, keskellä downtownin aluetta.

Emme käyneet pikkuputiikeissa sisällä, mutta yhdessä näyteikkunassa osuivat silmään nämä sukat. Huomenna selviää, millä tavalla näistä tulee kallis keräilykappale vai tuleeko millään. Jännää. 

Kunnon viinitilojen tasting roomit löytyvät, kun lähtee ajamaan Sonoman keskustasta "maaseudulle". Napassa yhden ison tien varrella oli paljon viinitiloja. Minusta Sonomassa paikkoja ei ollut selkeästi yhden tien varrella niin paljoa, mutta toisaalta me emme ehkä ajalleet yhtä paljon kuin Napassa. Paikat ovat varmasti levittäytyneet laajalle.

Tällaista Sonoman alueella on.

Me emme olleet selvittäneet paljoa etukäteen, mutta olin saanut muutaman viinitilan nimen ylös tuttujeni suositusten perusteella. Kävimme kahdella eri viinitilalla lauantaina maistelemassa. Toisessa maistelu oli ilmainen, toisessa ei. Jotkut viinitilat tarjoavat maistelut ilmaiseksi. Tällä tavoin asiakas varmaan pyritään saamaan ostamaan jotain ja ehkä enemmänkin. Mahdollisesti kynnys ostoksiin on matalampi, kun maistelut ovat ilmaisia? En tiedä. Minulla ainakin on.

Yhden viinitilan ilmainen maistelu sisälsi viittä eri viiniä, jokainen annos suurin piirtein tämän kokoinen. Pyysin saada maistaa myös paikan rose-viiniä, jota totta kai annettiin. Ostimme kotiin yhden punkkupullon, vaikka emme kyllä pahemmin juo alkoholia enää koskaan kotona. Tila oli muuten Cline. Voin suositella.

Tällä viinitilalla oli myös eläimiä, kuten esimerkiksi aaseja.  

Ja sitten vielä...

... piraijoita. Minä tiedän piraijat vain elokuvista: aina joku heitetään veteen ja sitten piraijat tulevat ja syövät. Mieheni meinaa, että niitä on varmasti useampia erilaisia lajeja. Minua lähinnä kiinnostaa, mitä tapahtuu, jos joku viinitilan vieras vahingossa putoaa veteen. :D

Kävimme myös kolmannella viinitilalla lauantaina, mutta vain nopeasti tsekkaamassa ja törmäsimme tilan oliiviöljytarjontaan. Viinien lisäksi Sonoman alueella tuotetaan siis esimerkiksi öljyjä. En ole tiennytkään, että öljyjäkin voi tehdä niin monen makuisia. Löytyi kyllä kaikkea kookoksesta, vaniljasta ja karpalosta kaikkeen muuhunkin. Ihan kivoja joo, mutta ainoa käyttö meillä tuollaisiin olisi johonkin salaattiin ja makeissa öljyissä ja balsamicoissa sokerin määrä on sen verran korkea, että minusta on älytöntä tunkea sellaista ruokaan. Herkut herkkuina ja öljyt öljyinä minulle, kiitos. Jäi siis öljyt ostamatta. Leipomiseen olisivat varmaan kivoja.

Öljyjä sai maistella siinä missä viiniäkin, pienten leipäpalojen kanssa. Tässä kuvassa mm. jalapenon, limen, klementiinin ja veriappelsiinin makuisia öljyjä. 

Sonomassa viinitiloille ei tarvitse varata paikkaa maistelua varten, aivan kuten ei Napassakaan. Kunhan pelmahtaa paikalle. Viinitiloilla kiertely on suosittua hommaa, niin paikallisten kuin (viini)turistienkin keskuudessa, joten ryysikseen kannattaa varautua ainakin sesonkiaikoina. Näin marraskuun alussa alueella oli ehkä hiukan hiljaista, mutta jonkin verran ihmisiä oli kyllä liikenteessä. Tiet tuolla ovat pieniä, sellainen suomalaisittain normaali 1 kasta/suunta, joten liikennetukoksia ja pitkiä autojonoja syntyy helposti, kun porukka yksityisautoilee ympäriinsä.

Sonomaan voi hyvin tehdä San Josesta päiväretken, mutta me yövyimme Santa Rosassa, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Sonoma-kaupungin keskustasta. Koska varasimme hotellihuoneen myöhään, aivan niillä Sonoman ydinalueella oli jäljellä lähinnä motelleja hintaan $80/yö ja sitten hotelleja hintaan $800/yö, ja me halusimme jotain tuolta väliltä. Paikat olivat siis täyteen varattuja, vaikka mitään ihmiskuhinaa ei sinänsä näkynytkään. Kertonee ehkä siitä, että alue on todella laajalle levittäytynyt...? Hotellit Santa Rosassakin olivat kovan hintaisia, alle parin sadan tuskin oli mitään.

Mikäs siinä ajellessa, kun maisemat ovat tällaiset. 

Me söimme sunnuntaina aamiaisen eräässä söpössä Santa Rosan aamupalaravintolassa, jonka ananassiirapilla kuorrutettu Banana Bread French Toast oli alussa taivaallinen, loppua kohden vähän äklö. Päivän ohjelma oli tässä kohtaa vielä täysin avoin. Olin lukenut jostain, että viinien lisäksi Santa Rosan alueella on olutpanimoja ja siitähän mieheni innostui. Suuntasimme siis Santa Rosan keskustaan Russian River Beer Company -panimolle.

En vain saa tarpeekseni jenkkimoska-aamupaloista - pannukakut, vohvelit ja French Toastit uppoavat. Joskin tästä oli moska kaukana - ravintola ei ollut mikään ketju, vaan rento, vähän ehkä hipsterimäinen paikka. 

Olutpanimo olikin harvinaisen suosittu mesta: jono oli pitkä jo pelkästään siihen, että pääsi sisälle. Me jonotimme noin 20 minuuttia. Vasta sisälle päästessä sai laittaa nimensä odotuslistaan, jos halusi pöydän ruokailua varten (kyseessä oli siis panimoravintola). Odotusaika olisi ollut yli tunnin! Me emme onneksi tarvinneet lisää ruokaa, joten otimme vain beer flightsin eli olut maistelun, ja istuimme terassin penkeille.

Olutta yllin kyllin. Meille ehkä vähän liikaakin. Jaoimme tämän, joten loppujen lopuksi kumpikin sai maistaa jokaista laatua 1-2 pientä kulausta.

Minä en ole mikään oluen juoja enkä etenkään tykkää vahvojen oluiden mauista, mutta pieni maistelu on ihan hauskaa. Tässä panimossa oli tarjolla paljon erilaisia oluita. Minun lempparini olivat sellaiset, joita on kypsytetty lähiviinitiloilta saaduissa punaviinitynnyreissä. Sen jälkeen kun tynnyri ei kelpaa enää viineille, ne kelpaavat kyllä kaljalle. Oli jännittävän makuisia oluita - ihan kuin punaviini ja kalja olisivat saaneet lapsen!

Oluiden maistelusta matka jatkui vielä yhdelle viinitilalle maistelemaan viinejä ja sitten aikaisen päivällisen kautta kotimatkalle.

Viinitilojen rakennukset ovat kohtalaisen mahtipontisia välillä.

Hitsit kun noita logoja pitää tunkea joka paikkaa. Tämä ei ole maksettu mainos. Tämän mestan maistelu ei ollut ilmainen, mutta ostimme silti kotiin punaviinipullon hintaan $35. Emme ikimaailmassa valitsisi ruokakaupassa (tai Alkossa) tuon hintaista pulloa, huh. Emme siis tosiaan ole mitään viini-ihmisiä. 

Me olimme liikkeellä autolla, mieheni ajoi. Jaoimme viinimaistelut, minkä moni viinitila sallii. Tosin yhdessä paikassa emme saaneet istumapaikkaa, koska jaoimme maistelun. Jos molemmat olisimme ottaneet omat, meidät olisi ohjattu istumaan. Monella tilalla maistelu nyt kuitenkin joka tapauksessa tapahtuu seisaaltaan tiskin ääressä, joten samapa tuo.

Viinitynnyreitä.

Jälleen kerran mietimme sitä, miten ihmeessä porukka yhdistää maistelun ja autoilun. Siellä vain ajetaan tilalta toiselle autolla. Toisaalta ehkä osa maistelee sillä tavalla todella sivistyneesti, eikä niele niitä kaikkia viinejä? Mistäpä minä tiedän, kunhan ihmettelen. Mietin yhden viinitilan pihalla autorivejä katsellessani ääneen, onko tämä nyt sitten niin kuin niin amerikkalainen juttu kuin voi olla. Mieheni totesi siihen minun olevan vain suomalainen. Ehkä tosiaan suomalaisuus aiheuttaa sen, ettei tätä tyyliä vain ymmärrä.

Todistimme aiheeseen liittyvän huvittavan keskustelun lauantaina Sonoman downtownin turisti-infossa. Kävimme nopeasti esitetelineellä, mutta kuulimme, kun infon työntekijä opasti paikalla olevaa pariskuntaa. "You might wanna share the tastings, because one of you needs to drive." Jo tässä vaiheessa katsastimme mieheni kanssa toisiamme ja alkoi vähän hymyilyttää. Kun työntekijä vielä jatkoi selitystään toteamalla jotakin tyyliin "Social responsibility always comes first", meiltä petti pokka ja piti lähteä ulos.

Siis millaisessa maailmassa turisti-infon työntekijän pitää ohjeistaa ihmistä siitä, miten kannattaa yhdistää alkoholin nauttiminen ja autoilu, kysynpä vaan?! Ja mitä ihmettä edes on "social responsibility"? Minä kun olin jotenkin siinä käsityksessä, että alkoholin ja autoilun välisen yhteyden määrittää laki eikä mikään sosiaalinen vastuullisuus. Mutta kiva toki, että ollaan vastuullisia myös sosiaalisesti.

Viiniköynnökset eivät olleet ihan edukseen tähän aikaan vuodesta, mutta vihreää kyllä oli.

Napa Wine Countryn parhaat

Kuinka monelle tulee Kaliforniasta mieleen viinit? Varmaan aika monelle, ainakin hiekkarantojen, hengenpelastajien, Hollywoodin ja kaiken muun (epärealistisen tai täysin vain Etelä-Kaliforniaan kuuluvan ;D) hömpötyksen jälkeen.

Me emme mieheni kanssa ole mitään viini-ihmisiä. Suomessa asuessamme joimme viiniä kohtalaisen usein, mutta tänne muuttaessa alkoholin kulutuksemme on laskenut lähelle nollaa, emmekä oikeastaan enää koskaan osta alkoholia kotiin juotavaksi. Kuka nyt Kaliforniaan tulisi viinejä juomaan, haha...

Napa Valleyn viinialue on kuitenkin ollut must see -listalla alusta alkaen, koska Napan viinit ovat kuuluisia ja koska onhan näitä Kalifornian isoja viinialueita pakko päästä näkemään. Viinialueita täällä muuten riittää - itse asiassa lähimmät viinitilat löytyvät ihan tästä Bay Arean hujakoilta 30 minuutin ajomatkan päästä meiltä -, mutta Napa taitaa olla yksi kuuluisimmista ja hienostuneimmista alueista.

Napa Valley, kuuluisa viinialue, joka on pystyttänyt itselleen kyltin, jonka luona parveili pieni turistilauma valokuvailemassa.

Me lähdimme Napaan juhlistamaan hääpäiväämme lokakuun lopussa yhtenä viikonloppuna. Käytän tässä postauksessa nyt nimeä Napa, vaikka oikeastaan Napa Valleyn viinialue on eri asia, ja Napa on vain yksi kaupunki tällä alueella. Monet alueen viinitilat sijaitsevat ihan muissa kaupungeissa.

Tässä reissun parhaat palat:

- Napaan ajaa meiltä vain 1,5 tuntia eli sinne voi hyvin lähteä tekemään vaikka vain päiväreissun. Tosin lauantaina päiväruuhkassa sinne ajoi kaksi tuntia.

Maisemia Napan päätien varrella. 

- Ilmasto tuntuisi ainakin näin yhden vierailukerran perusteella olevan Napassa vähän erilainen kuin täällä Piilaaksossa: siellä oli todella lämmin ja paljon lämpimämpi kuin täällä.

Viiniköynnöksiä niin pitkälle kuin silmä näkee.

- Napassa oli myös vihreämpää kuin täällä. Totesimme mieheni kanssa molemmat, ettei näytä yhtään siltä, että olisi Kaliforniassa, vaan enemmänkin siltä kuin olisi jossain Etelä-Euroopassa. Vaikkemme mitään Etelä-Euroopan asiantuntijoita olekaan, sellainen assosiaatio tuli heti mieleen.

Viineihin liittyvä oheiskrääsä kukoistaa joillakin viinitiloilla.

- Jo pelkkä autolla ajaminen Napa Valleyn alueella oli kivaa. Päätiessä on yksi kaista per suunta ja molemmilla puolilla levittäytyivät viiniköynnökset ja viinitilat, joista suurin osa näytti aika hienostuneilta. Napan alueen vieressä sijaitsee muuten toinen viinialue, Sonoman alue, joka on kuulemma rennompi eikä niin hienostunut kuin Napa (eikä myöskään yhtä kallis).

Napan alueen päätie.

- Päätien varrella tuoksui viiniltä. Tuoksu tulvi autoonkin ilmastoinnin kautta.

Näiden vanhojen viinitynnyreiden läheisyydessä tuoksui todella vahvasti punkku.

- Napan viinitiloista suurin osa ei vaadi etukäteisvarausta, vaan tasting roomeihin saa vain pelmahtaa paikalle. Me kävimme lauantaina kahdessa paikassa ja sunnuntaina yhdessä.

Before & after -kuva: maistelussa punaviiniä ja taustalla köynnökset, joista tämän viinin rypäleet ovat oikeasti tulleet.

- Yksi erittäin suosittu tapa viettää päivää Napassa on tulla viinitilalle piknikille. Vain osa viinitiloista sallii piknikit, joten kannattaa tsekata etukäteen, minne saa mennä piknikille ja minne ei. Yleensä piknikin yhteydessä on soveliasta ostaa viinitilalta viinit juotavaksi. Me vietimme parisen tuntia lauantaina piknikillä. Valitsimme viinitilan, josta sai (tai piti) ostaa valmiit piknikeväät, sillä viinitilalla oli pieni ruokaputiikki.

Kalleimmat piknikeväät koskaan: kaksi täytettyä leipää, pieni salaatti, pullo viiniä ja yksi limsa maksoivat yhteensä jotain noin $60. Tosin viinillä oli hintaa jo sen $20. Oli muuten varmaan kallein viini, mitä koskaan olemme ostaneet vain itsellemme (kertoo aika paljon meidän viiniharrastuksen tasosta). Hyvää oli, sekä ruoka että viini. Kosteuspyyhkeitäkin kelpasi käyttää, kun niissä oli Amerikan lipun kuosi paketissa. :)

- Tämän piknikviinitilan nimi on V. Sattui Winery. Me käytimme mieheni kanssa paljon aikaa sen pohdiskeluun, onko nimen Sattui enemmän sellainen "Ai hitsit kun sattui pahasti" vai sellainen "Sattuipa kerran" tyyppinen sattua. Mutta eräs kaverini sitten ratkaisi tämän ongelman ilmoittamalla, että nimihän on selvästi "v*ttu ku sattui". :D

Me siirryimme nurmikolta pikniköimään penkille ja viinitynnyripöydälle heti, kun paikka vapautui. V. Sattui Winery on yksi suosituimmista piknikpaikoista Napa Valleyssa ja siellä oli paljon porukkaa lämpimänä lokakuisena lauantaina. Viinitilalla on piknikpöytiä, mutta osa ihmisistä oli tullut paikalle myös omien vilttien kanssa. Ja totta kai näkyi myös sellaisia kokoontaitettavia tuoleja, joita amerikkalaiset roudaavat erinäisiin tapahtumiin mukanaan.

- Ei Napassa ihan pakko pelkkää viiniä ole maistella. Sieltä löytyy nimittäin myös kuohuviiniä, ainakin Mumm-merkkistä sellaista. Tuota merkkiä näkyy Suomen Alkossakin, joskin merkki on alunperin Ranskasta ja sieltä siirtynyt sitten Napaan, joten ei hajuakaan, onko Alkon Mummit ranskalaista vai kalifornialaista. Mutta hyviä olivat ainakin nämä Napan versiot.

Mummilla maisteluannokset olivat kunnon kokoisia. Monesti viinitiloilla maisteluannos on kohtalaisen pieni liru. Tämä kolmen skumpan maistelumenu maksoi noin $20, me jaoimme nämä. Mummia löytyy täältä ihan kaupoistakin, mutta osa Napan viineistä on sellaisia, että niitä saa ostaa vain ja ainoastaan viinitiloilta suoraan. 

Mummin tilalla. Oli vähän surkean näköistä tähän aikaan vuodesta.

- Viikonlopun jännin kokemus oli ehdottomasti mutakylpy sunnuntaina! Napan alueen pohjoisosassa sijaitsee paikka nimeltä Calistoga, joka on kuuluisa kuumista lähteistään ja mutakylvyistään. Kun luin tästä, ei tullut enää kysymykseenkään, etteikö mutakylpyä pitäisi päästä testaamaan. Calistogan mutakylvyillä on pitkä historia: intiaanit ovat käyttäneet Calistogan aluetta parantamiseen jo ennen kuin eurooppalaiset saapuivat mestoille. Nykyään mutakylvyt ovat suurin turismin vetäjä Calistogassa, ja kylpyjä tarjoavat useat spat.

Harva spa tarjoaa mutakylpyjä pariskunnille yhtä aikaa, mutta löysin yhden paikan, jossa tämän kokemuksen saa jakaa mielitiettynsä kanssa. Väittävät, että tuo muta on Calistogan maaperästä ja siihen sekoitettu vesi Calistogan mineraalivettä. Uskokoon ken tahtoo; en tiedä, miten asia oikeasti on. Oli miten oli, älyttömän rentouttavaa! 

Mudassa lilluttiin noin vartti (kauempaa ei olisi pystynytkään, se oli niin kuumaa) ja sen jälkeen siirryttiin suihkun kautta pieneen porealtaaseen, joka oli kuulemma mineraalivettä. Kroppani oli tässä vaiheessa niin rentoutunut, etten pystynyt liikuttamaan kasvojani. Oikeastaan vähän pelottava kokemus. Porealtaan jälkeen vetäydyttiin pieneen huoneeseen, jossa kääriydyttiin peittoon ja jossa sai levätä 20 minuuttia. Normaali ihminen olisi ehkä nukahtanut, mutta minun unenlahjani katoavat aina silloin, kun voisi nukahtaa, joten makoilin vain (ja niin teki kyllä miehenikin). Tästä huvista me pulitimme noin $65/henkilö, mutta tuo oli alehinta: oikea hinta on $90/henkilö. Ei siis ihan halpaa huvia, mutta ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Päälle tuli tietenkin spa attendantin tippi, sillä kokemuksessa oli avustamassa työntekijä.

Päätien varrella oli pysäköitynä tällainen vanha pieni kuormuri, jonka lavalla oli kolme isoa kurpitsaa. Ajoimme tämän ohi kolme kertaa, ja kolmannella kerralla minun oli pakko pyytää miestäni pysähtymään, jotta saisin käydä ottamassa valokuvan. Jotenkin ihan hirveän sympaattinen! Ja nuo kurpitsat olivat todella isoja!

- Rakastan aamupaloja ja brunsseja ja olinkin varannut meille mutakylvyn jälkeen brunssin eräästä Napan ravintolasta. Oli aika perus, ei mitään ihmeellistä. Näkymät olivat hienommat kuin ruoka: kuvittelimme olevamme siellä Etelä-Euroopassa jälleen.

Brunssiravintola.

Ja ravintolan pihaa.

Napa on ehdottomasti paikka, jossa voisi käydä uudestaankin. Me olemme aina miettineet, ettemme viitsi lähteä, koska on autoiluongelma: kuka saa maistella viinejä ja kuka ajaa autoa? Viinien maisteluannokset ovat toki yleensä pieniä, mutta itse ainakin suhtaudun aika nollalinjalla autoilun ja alkoholin yhdistämiseen, vaikkei kukaan muu täällä Amerikassa tunnukaan niin tekevän.

Onneksi viinitiloilla maisteluannoksen saa jakaa, joten me ostimme nyt aina vain yhdet annokset, joista molemmat maisteli. Mieheni ajoi. Emme kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, miten ihmiset järjestävät tällaiset tilanteet. Esimerkiksi Mummin tilalla viereisessä pöydässä istui pariskunta ja molemmat maistelivat täydet annokset eli kolme isoa lasia skumppaa. Miten he mahtoivat olla liikkeellä...? Napan alueella on toki paljon erilaisia viinitilakierroksia ja sieltä saa vuokrata myös pyöriä, joten osa varmasti käyttää näitä mahdollisuuksia. Me emme kyllä nähneet ketään ajamassa pyöriä. Välimatkat joidenkin viinitilojen välillä ovat muuten välillä pitkiäkin, esimerkiksi Mummin tila sijaitsi kohtalaisen kaukana päätiestä.

Hieno rekkari. Tämä auto oli varmaan jonkinlainen viinitilakierroksen auto. Tai sitten joku on vain todella iso Napa-fani.

Mutta ehkä ihmiset täällä maistelevat vain niin sivistyneesti, että pysyvät ajokunnossa koko ajan. Tai ehkä minulla on vain huono viinapää, kun en todellakaan itse lähtisi ajamaan autoa kolmen skumppalasillisen jälkeen......

One ring to shade them all. Tämä oli yhden vanhan huvimajan yläpuolella. Vanha Lotr-fani arvostaa.