Huomioita amerikkalaisesta elämästä, osa 3

Huomioita-sarja jatkuu nyt! Tällä kertaa keskitytään ihmisiin:

- "How are you?" kuuluu täällä automaattisesti tervehdykseen ja on vailla mitään muuta merkitystä. Siihen ei välttämättä edes odoteta vastausta. Esimerkiksi kaupassa myyjä saattaa ohi juostessaan huudahtaa tämän eikä todellakaan jää odottamaan vastausta.

- Näin ulkomaalaisena kohtaa kuitenkin usein kysymyksiä, joihin oikeasti odotetaan vastausta. Yleisin on "Where are you from?" ja toiseksi yleisin "What brought you to the States?". Ajattelin ripustaa kaulaani kyltin, joka kertoo vastaukset, koska hiukan kyllästyttää. Kolmas kysymys, joka lähes aina seuraa noita kahta edellistä, on: "How do you like it here in California?" Eräskin nainen kysyi kerran nämä kaikki kysymykset vessajonossa ja lisäksi halusi tietää, mitä mieheni tekee työkseen. Amerikkalaiset ovat ihan hirveän uteliaita!

- Ja tuntemattomille siis todellakin puhutaan, jos asiaa on tai jokin painaa mieltä! Tai vaikka vain ajankuluksi siellä vessajonossa. Minulta on tultu salilla kysymään mm. minkälainen mikäkin tunti on ja millä tunneilla yleensä käyn. Kerran yksi amerikkalainen nainen tuli utelemaan, käynkö joka päivä kahdella eri tunnilla, koska hän oli nähnyt minut usein. Ja kerran yksi tyyppi pyysi, että laitan hänen tukkansa kiinni, koska hänen oma kätensä oli kantositeessä (ja hän tuli silti salille, hyvä meininki!). Parkkipaikalla eräs mies huuteli perääni kerran, koska hän halusi tietää, miksi vaihdoin parkkipaikkaa, vaikka ekakin paikka oli hyvä (ei muuten ollut - en mahtunut kunnolla ovesta ulos ilman, että ovi osui viereiseen autoon). Sitten hän kyseli vielä kaikki nuo edellisessä kohdassa mainitut kysymykset.

- Ihmiset ovat täällä myös usein ystävällisiä (tai ainakin teeskentelevät olevansa) ja huomioivat toiset. Kun esimerkiksi ulkoillaan lenkkipoluilla, vastaantulijoita tervehditään joko nyökkäyksin, sanoin tai jopa nostamalla kättä! Tosiamerikkalaiset etenkin kunnon haikkausreiteillä heittävät perään vielä how are you:n.

Poikkeuksena tästä tervehtimistavasta ovat yleensä aasialaiset. He nimittäin käyttäytyvät usein kuten suomalaisetkin eli teeskentelevät, että maassa/edessä/taivaalla on jotain todella mielenkiintoista ja ovat kuin toinen ei olisikaan. Aluksi oloni tuli tästä todella kotoisaksi, mutta olen nyt alkanut pikkuhiljaa tykätä tervehtimisestä. Usein hymyilenkin iloisesti heilutellen kaikille, jotka lenkkipolulla tulevat vastaan! Suomessa tällainen olisi joku paikallinen kylähullu. :D

-Lenkillä olen myös huomannut, että ainakin jokin asia Amerikassa on oikeasti kuten elokuvissa: kun joku ohittaa pyörällä lenkkipolulla takaa päin, hän saattaa ilmoittaa ja varoittaa huutamalla "on your left". Pyörissä ei kuulemma ole täällä kilikelloja automaattisena varustuksena, joten siksi jotkut huutelevat. Jos kello löytyy, sitä yleensä soitetaan hyvissä ajoin vain ilmoituksena ohituksesta.

- Toisten huomioiminen näkyy myös kaupassa: jos joku ohittaa jostain puolen metrin päästä ja vaikka tilaa ohitukseen olisi kuinka hyvin, ollaan heti "'Scuse me". Tämä suomalainen menee sillä sorry-tyylillä kaikista pienistä väleistä. Tässä on siis hiukan opettelemista.

- Ystävällisyyteen liittyy myös kehuminen. Jenkit kehuvat! Pankkivirkailija kehui kenkiäni, kassa ja ainakin kolmen eri vaatekaupan työntekijä kehuivat kampaustani, kerran yksi tyyppi huusi kadulla perään "I love your braid!", yksi myyjä kehui kassiani... Tuttavani amerikkalainen ystävä kehui kampaustani ennen kuin oli tuntenut minua edes täyttä minuuttia. Lista voi jatkua loputtomiin.