perjantai 12. elokuuta 2016

Teemu Selänteen ravintola Laguna Beachissa: Selanne Steak Tavern

Palataanpas vielä kerran synttäriviikonloppuuni. Joku jo ehti tätä postausta toivoakin ja tässä nyt siis kertomus Teemu Selänteen pihviravintolasta, joka sijaitsee Etelä-Kaliforniassa Laguna Beach -kaupungissa aivan Pacific Coast Highwayn varrella.

Me emme ole mieheni kanssa jääkiekkofaneja. Ei kiinnosta yhtään. Emme myöskään ole Teemu Selänteen faneja. Kiinnostaa vielä vähemmän. Jostain syystä hänen ravintolansa kuitenkin oli se, jonne päätin haluta 30-vuotissynttäreilläni (tai no, päivä synttäreideni jälkeen). Olemme mieheni kanssa yleensä lomamatkoilla kohtalaisen laiskoja etsimään mitään erityisiä ravintoloita, koska olemme kaikkiruokaisia emmekä turhaan jaksa fancyilla ruoan suhteen. Tämä Teemun mesta oli helppo valita ja sen avulla taata, että ravintolakokemus jäisi ehkä jollain tavalla mieleen.
Ravintolan etupiha.
Ravintola on hyvin suosittu, ja varaus kannattaa ehdottomasti tehdä etukäteen. Itse katsoin varaustilannetta netin kautta jo viikkoja etukäteen, mutta varauksen tein kuitenkin vasta viikko ennen ruokailupäivää, koska emme lyöneet reissuamme lukkoon aiemmin. Siinä vaiheessa aikavaihtoehtoja ei ollut enää kuin kaksi, mutta pöydän siis sai.

Ravintolan nimi on Selanne Steak Tavern - kyllä, ilman ääkkösiä totta kai, jotta sulautuu Kaliforniaan. On ehkä hiukan väärin sanoa, että ravintola olisi Teemu Selänteen, sillä hän taitaa olla toinen kahdesta omistajasta ja perustajasta. Ei nyt kuitenkaan puututa pikkuseikkoihin.
Ravintola sijaitsee aivan Pacific Coast Highwayn varrella. Ja tuo PCH on siis rannikkotie, joka kulkee Kaliforniaa pitkin, välillä aivan rannikolla, välillä läpi rannikkokaupunkien ja jossain kohtaa läpi peltojen.
Minä olin etukäteen vähän stressannut pukukoodia, sillä ravintolan nettisivuilta en löytänyt mainintaa sellaisesta, mutta tiesin, että kyseessä on ns. hienompi ravintola ja paikka, jossa on valkoiset pöytäliinat. Yelpin mukaan pukukoodi on dressy. "Hei tää on Kalifornia", mieheni totesi ja osui ihan oikeaan. Olisihan se pitänyt jo tietää, ettei Kaliforniassa vain useinkaan pukeuduta hienosti, oli paikka mikä tahansa. (Anteeksi yleistys, mutta tämä on kokemukseni.) Joillakin naisilla oli nätit mekot ja korkkarit, mutta miehillä lähinnä kulahtaneita farkkuja - tähän malliin myös minä ja mieheni olimme pukeutuneet. Jopa sortseja ja sandaaleita näin parillakin miehellä ja yhden havaijipaidan. Tosi dressy siis. Kumma kun ei ollut flipfloppeja.
Ravintolan aula.
Paikan sisustus oli mielestäni aika nätti. Valkoista väriä on paljon (esimerkiksi seinät ja katot) ja lattiat ovat jotain tummaa tietynlaista puuta, josta ravintolan nettisivuillakin on maininta. Olin kuullut, että esillä olisi jotain Teemun palkintoja, mutten kyllä nähnyt sellaisia missään. Ravintolan vieressä on jonkinlainen pieni ja hienostuneen näköinen fanikauppa.

USA:sta ei ehkä kuitenkaan löydy ravintolaa, jossa ei olisi baaritiskiä ja televisioita, joista tulee urheilua. Olivat pöytäliinat kuinka valkoisia tahansa, voi olla varma, että urheilua saa katsoa. Niin tässäkin ravintolassa tietenkin. Se nyt vain kuuluu asiaan.
Me istuimme baaritiskin vieressä. Kuvan pariskunta on hyvä esimerkki siitä, mikä on kalifornialaisten käsitys pukukoodista dressy. ;) 
Selanne Steak Tavernin nettisivuilla ruokalistassa ei ole hintoja. Ruokalista varmaankin vaihtelee kausittain, mutta tässä pikakurkistus siihen, mitä nyt löytyi. Listaan oli merkitty Teemun omat suosikit.
Jääkiekko teemana ei onneksi näkynyt ravintolassa muuta kuin yhden annoksen osalta: Lord Stanley Cut -pihvi. Hinta $138 ilman veroja. Tuo on sentään tarkoitettu kahdelle ihmiselle. 
Kuten näkyy, hinnat eivät ole ihan halpoja (toki kalleus ja halpuus ovat aika subjektiivisia seikkoja). Koska kyseessä nyt kuitenkin on "vähän hienompi ravintola" ja pihvipaikka, halpaa tuskin kannattaa odottaa - etenkään, kun kaupunki on Laguna Beach, joka on ilmeisesti alueena kallis. Drinkit olivat aikalailla saman hintaisia kuin ravintoloissa usein Kaliforniassa on (mielestäni siis kohtalaisen hinnakkaita, yleensä paljon yli kympin). Viinien hintatasosta en osaa sanoa. Me taisimme ottaa listan halvimman (hah) punaviinipullon ja se oli $40 ilman veroja.

Baaristiskille oli ilmeisesti oma ruokalistansa, sillä näin siellä istuvien ihmisten syövän hampurilaisia ja ranskalaisia, elleivät silmäni valehdelleet aivan täysin. Ei ihan fine diningia siis.
Alkuruoka oli vähän sellaista turhan hienostelua, josta en kauheasti välitä, kun kyseessä on ruoka. Hyvää oli totta kai, mutta kun hinta oli yli kaksikymppiä, niin olisi sitä voinut enemmänkin syödä, sillä me jaoimme tämän annoksen. Alkuruoan pienuus oli kyllä kompensoitu pääruokien suuruudella...
Ruokalistasta sai itse rakentaa oman pääruoka-annoksensa, mikä oli mielestäni aika mukava tapa. Pihvit (myös äyriäisiä ja kalaa sekä yksi kana-annos löytyi) olivat erikseen, sitten sai valita side-ruoan eli lisukkeen ja kastikkeen. Kaikilla oli tietenkin oma hintansa. Tällainen järjestely toki nosti annoksen hintaa entisestään.

Se alkupala oli ehkä syystä pieni, sillä pääruokien koko oli ISO. Amerikassa kun nyt kuitenkin ollaan. Minun pihvini taisi olla listalta rib eye. Kokoa sillä oli 14 oz eli noin 400 grammaa! En muista enää, kuinka isoja pihvejä Suomessa yleensä tarjoillaan ravintoloissa. Jotain 150 grammaa? :D Hinta pihvilläni oli $52 ilman veroja. Laadukkaat pihvit ovat totta kai aina hintavia ja ehkä jos tuon pihvin koon ottaa huomioon, hinta ei ole sittenkään ihan erityisen kallis. Lisukkeeksi valitsin Teemun suosikin: Selanne's Mac and Cheese. Sekin oli niin iso, että siitä olisi syönyt ainakin kaksi ellei jopa kolme ihmistä.
Minun ruokani. Pihviini kuului valmiina kastike, mutta tilasin myös testaukseksi toisen. Molemmat olivat toimivia, tosin pihvi oli maustevoin kanssa niin mehukas, ettei kastikkeita olisi tarvinnut oikeastaan yhtään. Mac and Cheese oli taivaallista, ja jos kaikki Mac and Cheeset tässä maassa olisivat niin hyviä kuin tämä Teemun suosikki, söisin sellaisia koko ajan. Se sopi myös hyvin pihvin kanssa, vaikkei ehkä kuulostakaan tai näytä siltä.
Ruoka oli kyllä todella hyvää. En usein syö pihvejä enkä punaista lihaa, joten vertailukohtani on ehkä hiukan puutteellinen, mutta oli kyllä paras pihvi, jota olen ikinä syönyt. Myös mieheni oli tyytyväinen omaan pihviinsä.

Pystyin syömään ruoastani noin puolet ja siinä vaiheessa olin pahemmassa ruokakoomassa kuin pitkään aikaan olen ollut. "Kuka tarvitsee 400 grammaa lihaa?!" ihmettelin syömisen aikana ja ihmettelen sitä edelleenkin. Ehkä Amerikassa kaiken kuitenkin vain täytyy olla isoa. Tai ehkä noita voi jakaa? En tiedä. Otin loppuruokani mukaan, mutta syömättä se tietenkin jäi, koska miksi ihmeessä olisin syönyt sitä hotellihuoneessa... Laguna Beachissa ei ollut edes kodittomia, joilla ruoan olisi voinut antaa, haha.

Laskumme kahdesta alkudrinkistä, viinipullosta, yhdestä alkupalasta ja pääruoista lisukkeineen oli $250 ja tuohon vielä aika tuntuva tippi päälle. Ihan halpa kokemus ei siis ollut, mutta rehellisesti en kyllä osaa sanoa, onko tämä nyt edes sitten tämän tasoiselle paikalle kallis.
Ravintolaa sisältä. Tämä kuva otettu noin tunti avaamisen jälkeen, jolloin tilaa vielä oli, joskin nuo olivat varattuja pöytiä kaikki. 
Me olimme paikalla tunti ravintolan avaamisen jälkeen, mutta pääruoka tuli todella hitaasti. Tarjoilija pahoittelikin asiaa: "I know it's early but the kitchen had a rough start." Mikäs siinä odotellessa, kun alkudrinkitkin kestivät laseissamme aika pitkään. Testasimme drinkkilistalta Teemun ja Sirpan mukaan nimetyt juomat: Teemu's Moscow Mule ja Sirpa's Mango Mule. Täytyy kyllä sanoa, että olemme molemmat juoneet parempiakin. Palvelun hitauden takia missasimme auringonlaskun, jonka olisin halunnut nähdä, mutta onneksi aurinko laskee joka päivä. Mieltä lämmitti kuitenkin ilmainen jälkiruoka, jonka ravintola tarjosi, koska jouduimme odottamaan, vaikka emme edes itse valittaneet asiasta. Hyvä palvelu siis.
Jälkkäri oli ihanan hyvää niin kuin jälkkärit mielestäni aina ovat.
Mutta tästä ilmaisesta jälkiruoasta päästäänkin siihen isoon miinukseen, jonka aion paikalle antaa. Minä olin pöytää netin kautta varatessani ilmoittanut, että kyseessä on 30-vuotissyntymäpäivän juhlinta. Täällä yleensä ravintolat tarjoavat ilmaisia alkupaloja tai jälkiruokia erilaisten merkkipäivien kunniaksi. Kun varmistin varausta edellisenä päivänä puhelimitse, ihminen puhelun toisessa päässä tiesi heti, että niin, kyseessähän on synttärit. Tieto oli siis mennyt perille, mutta ei kuitenkaan ollut kenenkään tiedossa enää silloin, kun olimme ravintolassa.

Emme tietenkään sanoneet mitään. Ei kai suomalainen nyt rupea tuollaisesta sanomaan. Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset hankkivat itselleen niitä annoksia, joihin joku keittiössä on kauniisti vielä kirjoittanut Happy Birthday tai Happy Anniversary tai vastaavaa. Kulkeeko porukka täällä ympäriinsä huutelemassa It's my Birthday!It's our Anniversary!Give me free food!... Sotii aika pahasti tämän suomalaisen mieltä vastaan. Ja nyt kun kerrankin olin kehdannut edes kirjoittaa asiasta (vielä kaiken lisäksi hiukan huijaten, sillä olimme raflassa päivä syntymäpäiväni jälkeen, hyi minua), kukaan ei noteerannut sitä mitenkään. Oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta siis, kun edes yritän. Tai ehkä se on se toinen osapuoli, jonka pitäisi ilmoittaa asiasta paikan päällä? Mutta entäs sitten kun on vuosipäivä, mikä koskettaa molempia (jos nyt pariskuntana ollaan)? Onko porukka vain ihan pokkana julistamassa sitä omaa juhlaansa? Kaikki salaisuudet amerikkalaisesta elämäntavasta eivät ole vielä saavuttaneet minua.

Oli miten oli, iso miinus ravintolalle siitä, että ilmoitettu info oli otettu vastaan ja sitten matkan varrella kadotettu. Onneksi saimme kuitenkin ne ilmaiset jälkkärit. ;)

6 kommenttia:

  1. Olisin niin halunnut käydä tuolla PCH reissulla !! Otan itse joskus turhaa stressiä tuosta pukeutumiskoodista - ja tietty se vaihtelee näin isossa maassa paikasta toiseen, mutta yleisesti näiden dressy ei ole kuitenkaan niin dressy loppujen lopuksi.
    Mielestäni aika noloa, että ravintola ei huomio tuota merkkipäivää. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, jossa tarjoilijat laulavat tai jossa koko ravintola taputtaa mukana, mutta ihan vaan tilanteen huomioiminen. Meidän lähellä on pihviravintola, joka on hintaluokaltaan sellainen, että siellä ei käydä useasti - mutta huomaavat merkkipäivän kivasti. Pöytään tulee jälkiruoan sijaan (tai lisäksi) pieni kakku, jossa yksi kynttilä. Ei joukkolaulantaa eikä muuta sellaista. Muistaakseni tarjoilija joka otti tilauksen myös vahvisti, että tässä pöydässä on syntymäpäivä/hääpäivä/tai joku muu syy juhlia.
    Ehkä tuolla vielä pitäisi joskus käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mustakin aika noloa. Jotenkin antaa tosi epäjärjestelmällisen kuvan koko paikasta, mutta vahinkoja toki sattuu. En ollu kyllä edes kauhean yllättynyt, koska erinäisten paikkojen järjestelmällisyys ei nyt oo koskaan vakuuttanut mua täällä päin maailmaa asuessa. ;)

      Suosittelen kyllä käymään tässä raflassa, jos vielä joskus sinne suunnalle osut!

      Poista
  2. Just kysyin mieheltä, että milloin mennään testaamaan Selänteen rafla. Oli kiva lukea sun kokemuksia.
    Meidän siis pitää ensin päästä Kaliforniaan asti, että voidaan tuota testata :D .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, erittäin hyvä syy siis lähteä Kaliforniaan! :)

      Poista
  3. Tuosta merkkipäivän huomiotta jättämisestä. Muista, olit ainakin osittain suomalaisomisteissa ravintolassa ja tiedäthän millaisia me suomalaiset ollaan ;) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No loistava pointti hei! Suomalaisia voi aina syyttää! :D

      Poista