Matka kohti Green Cardia, osa 5: Green Cardit myönnetty, mutta ei vastaanotettu ja edessä on ulkomaanmatka

Saimme maanantaina tiedon siitä, että meille on myönnetty Green Cardit. Jee! Päätös tuli toisaalta juuri oikeaan aikaan ja toisaalta se olisi voinut tulla mieluummin vasta kolmen viikon päästä. Sillä me olemme juuri nyt lähdössä reissuun Suomeen. Ulkomaille. USA:n rajojen ulkopuolelle. Eikä meillä vielä ole sitä fyysistä Green Card -korttia. Tämä aiheuttaa pienoisia hankaluuksia. Mutta siitä lisää kohta. Käydään ensin lyhyesti lävitse pitkä hakemusprosessi.

"It is with great pleasure that we welcome you to permanent resident status in the United States", ilmoittaa USCIS. Green Card oikeuttaa siis pysyvään oleskeluun Yhdysvalloissa, joskin kortti pitää uusia.

Green Card -hakemusprosessi

Jos ottaa huomioon koko prosessin, Green Cardin anominen on aika pitkä kuvio. Papereiden kerääminen ja mieheni työpaikkaa koskeva Labour Certification -prosessi alkoi loppuvuodesta 2015. Mieheni Application for Permanent Employment Certification -hakemus eli PERM-hakemus lähti vetämään maaliskuussa 2016. Heinäkuussa 2016 saimme tietää hakemuksen menneen satunnaiseen audittiin eli tarkistukseen. Näistä prosesseista voi lukea lisää täältä GC-postaussarjani 1. osasta.

Marraskuun 2016 alussa auditti oli hyväksytysi läpäisty ja PERM hyväksytty. Edessä oli lääkärintarkistus, sillä Green Card -hakemukseen tarvitsee lääkärin todistuksen. Näistä jännittävistä tapahtumista olen kirjoittanut postaussarjani 2. osassa.

Vasta kun PERM oli hyväksytty ja lääkärintodistukset saatu, saattoi sen Green Card -hakemuksen laittaa sisälle. Oikeasti hakemuksen nimi ei ole mikään Green Card -hakemus, mutta anyway. Kaikkien tarvittavien papereiden kasaaminen kesti kuukauden, mutta lopulta joulukuun 2016 lopussa hakemuksemme lähetettiin United States Citizenship & Immigration Services -virastoon eli tuttavallisesti USCIS:een. Hakemuspaketista voi lukea postaussarjani 3. osasta.

GC-hakemuksen lähettämisestä lähtien prosessi olikin tehokkaampi kuin oletin, vain noin 6 kuukautta. Meillä oli Premium-käsittely (joka tosin koski vain hakemuksen yhtä osaa), joten se nopeutti prosessia. Jotkut kaverini ovat laittaneet hakemuksensa ennen minua, eivätkä ole vielä saaneet päätöstä. Myös sillä, mikä USCIS:n keskus käsittelee hakemuksia, on vaikutuksensa. Meidän hakemus oli Nebraskassa.

Vain pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen meille tuli kutsu Biometrics-tilaisuuteen antamaan sormenjäljet. Kävimme antamassa jäljet tammikuun 2017 puolessa välissä. Se oli kohtalaisen nopea tapahtuma ja olen kirjoittanut siitä täällä 4. osassa.

Maaliskuun alkupuolella saimme postitse väliaikaiset Employment Authorization & Travel Document -kortit eli ns. Combo Cardit. Niiden avulla saa tehdä töitä (meillä tosin oli työluvat jo ennestään tietenkin) ja matkustaa ulkomaille GC-prosessin aikana. Noiden korttien saapumisen jälkeen olemmekin vain odotelleet.

Päätös Green Cardien myöntämisestä annettiin kesäkuun 19. päivä 2017.

Näitä maisemia saa ihastella jatkossakin. Kuva otettu asuinkompleksimme yhden talon pihaterassilta. Tässä näkyy siis oikeastaan takapihamme.

Kun Green Card on myönnetty, sen kanssa täytyy tulla Yhdysvaltoihin. Vai täytyykö?

Perjantaina saimme kotiin päätökset Green Cardien myöntämisestä. Itse kortit tulevat kuitenkin postitse erillisessä kirjekuoressa. Saimme tiedon, että kortit ovat lähteneet torstaina postitse meille kotiin. Ja nyt päästäänkin siihen kinkkisempään osaan.

Kun mieheni tekstasi minulle maanantaina tiedon siitä, että olemme saaneet Green Cardit, minä kirosin. En siksi, että GC oli myönnetty, vaan siksi, että se on myönnetty juuri nyt, 6 päivää ennen kuin me olemme matkustamassa ulkomaille. Mitäs kun fyysiset kortit eivät ehdi tulla postissa, emmekä saa niitä mukaan reissuun? Olen kuullut L-viisumien inaktivoituvan sillä hetkellä, kun GC myönnetään. Niiden kanssa ei siis voi maahan enää palata. En tiedä, onko tämä ihan totta vai ei, mutten halua kokeilla. Combo Cardien voimassaolosta sen jälkeen, kun GC on myönnetty, en tiedä. Mieheni lähetti heti korttien myöntämispäätöksestä kuultuaan sähköpostin lakifirmalle, mutta minä lähestyin asiaa käytännönläheisemmin: kyselin Piilaakson muilta suomalaisnaisilta, oliko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa, jossa GC putkahtaa postiin ulkomailla ollessa.

Tästä aiheesta on tarinoita melkein niin monta kuin tarinoiden kertojiakin. Mikään tässä postauksessa mainitsemani ei siis ole ainoa oikea totuus. Jos GC-asiat mietityttävät, älkää ottako lainopillisia vinkkejä postauksistani, vaan kääntykää lakifirmojen puoleen - ja nekin antavat muuten erilaisia vastauksia muiden suomalaisten puheista päätellen. Kukaan ei siis oikeasti varmaan tiedä.

Jatkossakin saamme ajella näitä isoja teitä. Kuvassa kotimme ohi menevä expressway harvinaisen hiljaisena ajankohtana.

Sain vastauksia laidasta laitaan: Joku oli saanut lakifirmaltaan neuvon, että GC on ehdottomasti oltava, kun Yhdysvaltoihin palaa. Kuulemma jos maahan pyrkii GC:n myöntämisen jälkeen muulla kuin sillä GC:lla, rajaviranomainen voi tulkita sen siten, että henkilö on hylännyt GC:nsa. Kiva juttu. Sehän siitä vielä puuttuisi, että menettäisi tämän kortin, jonka hakeminen on ollut iso prosessi. Joku toinen taas oli saanut lainoppineilta neuvon, että Combo Cardin (oikeasti termi on Advance Parole eli AP-status) kanssa voi hyvin tulla vielä takaisin maahan, jos maasta on lähtenyt ennen GC-päätöksen saamista. Mutta kun meille on jo myönnetty GC. Me emme ole ulkomailla myöntöhetkellä - me emme vain ehdi saada kortteja postissa. Muutamalla ihmisellä on ollut valokuva tai skannaus matkan aikana postiluukkuun tulleesta Green Cardista ja he ovat tulleet maahan AP-statuksilla. Mieheni kollega on tullut näin, eikä rajaviranomaista ollut edes kiinnostanut koko GC-kuva. Sitten oli vielä joku, joka oli saanut neuvon olla vastaavassa tilanteessa yhteydessä USCIS:een. Hän oli saanut akuutin ajanvarauksen ja passiinsa jonkinlaisen väliaikaisen leiman, joka oikeutti hänet palaamaan maahan.

Ihmiset kuitenkin muistuttelivat minua, ettei se Combo Card (AP-status) takaa pääsyä maahan. Tämä on ihan fakta, joka lukee siinä kortissa. Jokainen tilanne harkitaan yksilökohtaisesti. Combo Cardilla maahan pyrkiessä joutuu sitä paitsi lähes automaattisesti erikoistarkistukseen, jossa tilanne syynätään läpi. Odotusaika ihmisillä sen ensimmäisen rajalla tapahtuvan jonotuksen jälkeen on ollut 3-6 tuntia. Ei paljon innostaisi pitkän lennon jälkeen istuskella jossain rajaviranomaisen odotushuoneessa... Jos GC:ta ei olisi myönnetty meille tässä vaiheessa, meidän ensisijaiset vaihtoehtomme maahan palaamiseen olisivat olleet ne L-viisumit, jotta voisimme välttää ylimääräiset odottelut ja tarkistukset. Nyt sitä vaihtoehtoa ei kuitenkaan oikein enää ole.

Jos näistä muiden suomalaisten tarinoista opin jotain, niin sen, että yhtä lainmukaista tapaa tässä tilanteessa ei ole. Käytäntöjä on monia, ja lopputulos riippuu pitkälti vain siitä rajaviranomaisesta.

Mutta sitten tuli vastaus lakifirmalta mieheni lähettämään sähköpostiin. Mieheni oli sähköpostissaan ilmoittanut, että tarvittaessa saamme kaverit auttamaan meitä Green Cardiemme saamisessa Suomeen. Lakifirman avustaja oli sitä mieltä, että näin on hyvä tehdä: pyytäkään kavereita lähettämään kortit postissa. En tiedä, mitä hän olisi vastannut, jos mieheni ei olisi maininnut tästä helposta mahdollisuudesta.

Täällä päivystettiin vielä eilen toiveissa se, josko kortit sittenkin ehtisivät vielä tulla. Täällä jaetaan perusposti myös lauantaisin. Valitettavasti tällä kertaa postipoika ei polkenut ihan niin nopeasti, että kortit olisivat saapuneet. 

Ilman Green Cardeja lähdetään siis, mutta toivottavasti niiden kanssa palataan

Meillä on oikeasti aika hyvä tilanne, sillä mieheni kollega ja hänen vaimonsa ovat lähtemässä Suomeen ihan vähän meidän jälkeemme. Me olemme antaneet heille postilaatikkomme avaimen, ja he käyvät nappaamassa kortit mukaansa. Joudumme hakemaan kortit pääkaupunkiseudulta, mutta se on pieni vaiva. Suunnitelma B on se, että toinen kollega lähettää kortit meille kuriirilla, jos ne eivät jostain syystä saavu ennen kuin kaverimme lähtevät omalle reissulleen.

Loppujen lopuksi kävi siis hyvä tuuri siinä, että päätös tuli tässä kohtaa. Jos se olisi tullut vasta sen jälkeen, kun olemme jo lähteneet, meillä olisi kaikki avaimet mukana, eikä kukaan pääsisi postilaatikkoomme.

Näin siis mennään. Kunhan mikään ei nyt menisi pieleen. (Kortit katoavat postissa, kaverimme hukkaavat ne matkalla...:D) Me suuntaamme tänään Suomeen! Ja suoralla lennolla SFO:lta Helsinki-Vantaalle. Woot woot!