Jos olet valkoihoinen asiakas, sinulle ei ehkä tarjoilla kaikkia ruokia

Opin tässä vähän aikaa sitten sen, että Piilaakson kiinalaisissa ravintoloissa valkoihoiselle ei välttämättä tarjota kaikkia samoja ruokia kuin kiinalaisille. Olin mieheni työporukan kanssa syömässä kiinalaiseen keittiöön kuuluvaa dim sum -ateriaa, ja mieheni kollega ja hänen kiinalaistaustainen vaimonsa valottivat kuviota meille.

Tutustuin dim sum -aterioihin vasta tänne muuton jälkeen. Muistan joskus aiemmin ulkomaanmatkoilla maistaneeni alkupaloiksi tarjottuja dumplingeja, mutta siihen "nyyttiruoka"-kokemukseni on jäänyt. Kaverini vei minut täällä Piilaaksossa syömään dim sumeja vain muutama viikko muuton jälkeen. Ruokalistoja ei ollut, ruoat valitttiin kärryistä, kaikki muut asiakkaat olivat kiinalaisia, lähes kukaan ei puhunut englantia ja ruoka oli aivan tajuttoman hyvää (paitsi ehkä duck porridge, puuro, jossa lillui ankanlihanpalasia). Dim sumeista muodostuikin kertaheitolla lempparini.

Dim sum -valikoimiin kuuluvat erilaiset pienet annokset ja nyytit, jotka sisältävät milloin mitäkin (lihaa, kalaa, kasviksia).

Sittemmin olen käynyt täällä asuessa kolmessa eri dim sum -ravintolassa ja jokaisessa muutamia kertoja. Ne kaikki toimivat samalla periaatteella: menuita ei ole (tai niitä saa vain pyynnöstä), vaan ravintolassa kiertävät työntekijät kärryjen kanssa ja kärryistä valitaan niitä nyyttejä ja annoksia, joita haluaa syödä. Yhdessäkään näistä kolmesta ravintolasta työntekijät eivät puhu paljon englantia. Heidän sanavarastoonsa kuuluvat termit "pork", "shrimp" ja "vegetables", mutta siihen se pitkälti jää. Harvoin olen ymmärtänyt, mitä he kertovat nyyteissä olevan. Jos yritän kysyä, he eivät ymmärrä kysymystäni tai sitten vastaavat jotain, mitä minä puolestani en ymmärrä. Kielimuuri siis. Olen kaikkiruokainen enkä ole allerginen millekään, joten olen vain valikoinut nyyttejä, jotka näyttävät hyviltä tai mielenkiintoisilta.

Dim sum -ravintoloissa työntekijät kiertävät kärryjen kanssa ja näyttävät ruokailijalle kärryistä eri vaihtoehtoja. Eri kärryissä on eri valikoimia. 

Kun olin syömässä mieheni työporukan kanssa ravintolassa, jossa en ennen ollut käynyt, näin pitkälti samoja ruokia kuin aiemminkin olen nähnyt. Kuitenkin törmäsin myös muutamaan sellaiseen, joita en aiemmin ollut koskaan nähnyt minulle tarjottavan. Kyse voi hyvin olla sattumasta, tuurista tai tarjonnasta, tai kaikkien näiden yhdistelmästä. Yksi tekijä voi ilmeisesti olla myös valkoinen ihoni.

Dim sum -lemppareitani. Tämä kuva on minun ja mieheni yhdeltä lounaalta.

Mieheni kollega kertoi käyvänsä syömässä dim sumeja usein kiinalaistaustaisen vaimonsa kanssa. Hän on löytänyt omat lempparinsa. Joskus hän on käynyt aterioimassa myös ilman vaimoaan. Silloin hänellä on joskus ollut vaikeuksia saada kaikkea haluamaansa. Hänelle ei olekaan tarjoiltu samoja annoksia kuin silloin, kun hänen vaimonsa on ollut hänen vieressään. Kaikki työntekijät kärryineen eivät ehkä olekaan tulleet hänen luokseen tarjoamaan ruokia (eri kärryissä on eri valikoimia). Kielimuurin takia hän ei ehkä ole osannut pyytääkään haluamaansa.

Tämä mies oli vahvasti sitä mieltä, että hänellä on ollut ongelmia, koska hän on valkoihoinen ja ollut vain valkoihoisessa seurassa. "They don't offer me the things they think I don't like. Because I'm white", hän mietiskeli. Hän ei siis kokenut sinänsä tulleensa syrjityksi ihonvärinsä takia. Hän vain epäili työntekijöiden ajattelevan, ettei valkoihoinen pidä jostain tietystä ruoasta, eikä niitä ruokia siksi ole viitsitty edes tarjota hänelle. Hänen vaimonsa oli hiukan samoilla linjoilla tämän asian suhteen. Kuitenkin kun mies vähän myös ajatteli saavansa tylympää palvelua ollessaan syömässä ilman vaimoaan, vaimo oli sitä mieltä, että hän vain kuvittelee.

Kun olimme syömässä työporukan kanssa, seurueeseemme kuului kaksi kiinalaistaustaista naista. He osasivat kertoa meille tietämättömille, mitä missäkin ruokalajissa oli. En kyllä enää muista mitä nämä olivat. Etualalla vihreää teetä, joka kuuluu olennaisena osana dim sumeiluun. Vettä ei tarjoilla muuta kuin pyynnöstä eikä sitä kukaan juo, paitsi hölmö valkoihoinen länsimaalainen ehkä. 

Mitä nämä ruoat sitten ovat, joita valkoihoiselle ei tarjota? Yksi esimerkki oli duck tai chicken feet eli ankkojen ja kanojen jalat. Nyt ei ole kyse mistään koipipaloista, vaan siis ihan niistä jaloista. Nämä ovat mieheni kollegan ehdottomia lemppareita ja kuulemma hänen on vaikea saada niitä, jos hänen vaimonsa ei ole paikalla. Nytkään niitä ei muuten tuotu seurueellemme näytille; meitä oli useampi valkoihoinen ja kaksi kiinalaistaustaista. Mutta ei se mitään, tämä kiinalaistaustainen nainen hoiti kaikki tilaukset sujuvasti omalla kielellään ja saimme mitä halusimme. Minä maistoin kananjalkoja, eikä niistä kyllä muodostunut mitään lemppariani.

Chicken feet eli kanojen jalkoja. En oikein saanut näistä mitään syötävää irti. Jalka koostui lähinnä nahkasta ja luusta.

Maistoin myös muita sellaisia ruokia, joita en aiemmin ollut nähnyt dim sum -paikoissa. (Ja vaikka olisin nähnyt, en varmasti olisi ottanut niitä, sillä minulla ei olisi ollut hajuakaan siitä, mitä ne ovat.) Maistoin esimerkiksi jellyfishia eli ilmeisesti meduusaa. Toinen erikoisuus oli yhdistelmä, jossa oli sekä pork skinia eli sian nahkoja ja jotain fish ballseja (en muista enää oikeaa nimeä) eli kalapalleroita. Hämmentävä yhdistelmä. Olivat ihan hyviä, mutten kyllä ehkä tilaisi itselleni uudelleen.

Meduusaa ja mustekalaa, jota nyt olen syönyt lapsesta asti muunlaisissa ravintoloissa.

Parasta tässä ateriointikokemuksessa oli se, että seurueemme kiinalaistaustaiset kertoivat, mitä nyyteissä oli. Minulle selvisi nyt se, mitä useassa lempparissani on. Aiemmin olen vain syönyt aina niitä, koska ne ovat niin hyviä. Sama se minulle on ollut, mitä niissä on. Sain muuten myös kiitosta tältä mieheni kollegan vaimolta siitä, että maistoin innokkaasti ja vieroksumatta kaikkea. Samaa ei voi sanoja joistain muista pöytäseurueemme jäsenistä, haha. Teini-ikäisenä olisin varmasti nyrpistellyt nenääni, mutta nykyään tykkään kokeilla uusia ruokia, ja sitä paitsi dim sum on vain niin hyvää.

Yksi kaikkien aikojen lemppareitani, BBQ Pork Buns. 

En tiedä, pitääkö paikkansa, että valkoihoiselle tarjoiltaisiin erilaisia ruokia, mutta mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Joskus thai-ravintoloissa olen kyllä miettinyt, tehdäänkö valkoihoiselle asiakkaalle erilaiset annokset kuin muille. Tulisuusasteet ovat silloin tällöin niin mietoja, vaikka kuinka tilattaessa pyytää mausteisuutta. Ehkäpä taustalla voi joskus olla työntekijöiden oletus siitä, etteivät valkoihoiset kuitenkaan tykkäisi - tai kestäisi - mausteisemmasta ruoasta.

Vielä muuten yksi ahaa-elämys tästä mieltäavartavasta ruokailukokemuksesta on kerrottava: Minun ja kavereideni on joskus ollut vaikea dim sum -ravintoloissa saada laskua pöytään siinä vaiheessa, kun olemme olleet valmiita. Kun kärryistä valitaan annoksia, työntekijä iskee aina pöydällä olevaan lappuun leiman, joka ilmeisesti jollain tavalla määrittää, mihin hintatasoon annos kuuluu. (Leimat eivät itsessään ilmoita mitään tarkkaa hintaa, joten hintatietoiselle ihmiselle Piilaakson dim sum -paikat eivät ehkä sovi.) Lopuksi leimalappu tulee antaa työntekijälle, joka sitten sen pohjalta väkertää pöytään tuotavan oikean laskun. Aina välillä kestää ikuisuuden, että joku tulee hakemaan leimalapun pois. Suomalaisena olen tietenkin vain istunut paikallani ja odottanut kiltisti, että joku kiinnittää minuun huomioita. Kun olimme tällä työporukalla syömässä ja kun olimme vain hetken liian pitkään odottaneet laskua, mieheni kollegan vaimo jo alkoi eleillä tarjoilijaa luokseen viittilöimällä kohtalaisen suurieleisesti.

Näissä ilmoituksissa oli jopa englantia. Aina niin ei ole.

Minulla on eteläkorealainen ja kiinalainen kaveri ja he viittilöivät aina jokaisessa ravintolassa työntekijöitä luokseen sillä samalla sekunnilla, kun tarvitsevat jotain. He eivät odottele turhia. Olen joka kerta vieroksunut tätä tapaa ja melkein jopa hävennyt heidän puolestaan, vaikka tiedän kyseessä olevan vain kulttuurillinen ero. Juttelin tästä seikasta mieheni kollegan ja hänen vaimonsa kanssa ja he ymmärsivät ajatukseni hyvin. Kuulemma heiluttelu ei ole ihan soveliasta missä tahansa ravintolassa, mutta kiinalaisessa dim sum -paikassa suurieleinen huitominen tuotti nopeasti tulosta ja saimme laskumme.