Matka kohti Green Cardia, osa 4: Biometrics hoidettu

Edellinen osa täällä.

Kävimme tänään mieheni kanssa USCIS:n toimipisteessä antamassa sormenjälkemme. Tämä tapahtuma on nimeltään Biometrics eli biometrinen tunnistus.

Green Card -hakemuksemme meni USCIS:een 21. päivä joulukuuta, ja jo heti kahden viikon jälkeen saimme kutsut sormenjälkiä antamaan. Tehokasta toimintaa siis (en tiedä, vaikuttiko premium-käsittely tähän nopeuteen).

Tammikuun 4. päivä meille tuli kerralla nämä kaikki kirjeet USCIS:lta. Kolme minulle, kolme miehelleni. Nämä olivat tositteita siitä, että USCIS on lunastanut tarvittavat shekit. Muistan ihmisten joskus valittaneen, kun Kela lähettää useita kirjekuoria samaan osoitteeseen (kuulemma tuhlausta...), mutta hei eihän se ole mitään tähän verrattuna.

USCIS lähettää kirjeen Biometrics-ajanvarauksesta kotiin. Se tuli viikko noiden kuuden kirjeen jälkeen. Kirjeessä on päivämäärä ja kellonaika, jolloin paikalle pitää mennä. Jos tämän ajanvarauksen missaa, koko Green Card -hakemus tulkitaan hylätyksi ja prosessi keskeytyy. Ei siis parane lähteä pois kotoa vaikkapa lomalle tai työmatkalle heti sen jälkeen, kun on lähettänyt hakemuksensa USCIS:een. Annetun ajanvarauksen muuttaminen on mahdollista, mutten tiedä, miten se toimii tai kuinka helppoa se on, koska meille sopi annettu aika. Saimme mieheni kanssa saman ajan.

USCIS antaa saman ajan monelle eri ihmiselle ja käytäntö on first come, first serve. Meidän aikavaraus oli klo 10, mutta olimme toimistossa noin 20 minuuttia ennen. Paikalla oli kourallinen muitakin ihmisiä. Kello 10 olimme jo valmiita. Supertehokas käynti etten sanoisi.

Biometricsiin pitää mennä ajanvarauslapun ja virallisen ID:n kanssa. Ensimmäisen jonon virkailija, joka taisi olla enemmänkin vartija, tsekkasi ajanvarauslapun ja passin ja sitten käytiin seuraava keskustelu, jonka avulla ilmeisesti varmistetaan tulijan olevan se, joka hän väittääkin olevansa:

virkailija: *katsoo passiani ja sitten minua* "What's your name, ma'am?"
minä: "Hanna."
virkailija: *katsahtaa uudelleen passiani* "What's your name, ma'am?"
minä: "Hanna."

(Oikeasti virkailija varmaan kuuli minut väärin ensimmäisellä kerralla. Hän saattoi luulla minun kysyneen, mitä hän kysyi, ja siksi toisti kysymyksensä. Tätä mieltä mieheni ainakin on.)

Aikamoinen tarkistus siis. Ehkä jollakin voi mennä pasmat sekaisin, jos pitäisi yrittää valehdella nimi, mutta siinä tapauksessa olisi kannattanut harjoitella paremmin. Sukunimeäkään ei näköjään tarvinnut sanoa. Miehenikään ei sanonut omaansa, ja läpi meni.

Tämän jälkeen oli turvatarkistus. Koska ajanvarauskirjeen ohjeissa sanottiin, että "cell phones, cameras or other recording devices are not permitted" ja koska me olemme sääntöjä noudattavia suomalaisia, jätimme puhelimemme autoon. Turvatarkastuksessa joku oli tietokoneen kanssa ja se meni lävitse. Odotushuoneessa oli kyltit, ettei siellä saa käyttää puhelimia, mutta joka toisella oli puhelin kädessä. Jälleen osoitus siitä, mitä säännöt tässä maassa monesti tarkoittavat: eivät ainakaan sääntöjä.

Minulla oli hiuksissani hiussolki, joka piti ottaa pois turvatarkastuksen metallipaljastuslaitteen piippauksen takia. Ei riittänyt, että työntekijä katsoi sitä hiuksissani, vaan se piti poistaa ja antaa työntekijälle hetkeksi käteen. Älytöntä. Avatun vesipullon sentään sai tuoda.

Turvatarkastuksen jälkeen ohjattiin jonoon, ja tiskiltä sai täytettäväksi lomakkeen sen jälkeen, kun oli näyttänyt virkailijalle kätensä (kyllä, kuulostaa huvittavalta ja olikin sitä). Lomakkeessa kysyttiin henkilötiedot sekä pituus, paino ja silmien ja hiusten värit. Kun lomake oli täytetty, piti mennä uudestaan samaan jonoon. Onneksi jonossa ei mennyt kummallakaan kerralla aikaa enempää kuin ehkä minuutti. Toisen jonotuskerran jälkeen pääsimme kaiken lisäksi heti eteenpäin antamaan ne sormenjäljet.

Yksi työnantajistani on ottanut minulta sormenjäljet samalla tavalla kuin USCIS: ensin kaikista sormista yhtäaikaa ja sitten vielä jokaisesta sormesta yksitellen pyörittelemällä. Silloin prosessi vei aikaa, kun jokaista sormea hinkattiin ja kostutettiin käsidesin kanssa ja kun jälkiä piti ottaa monta kertaa ennen kuin ne onnistuivat tarpeeksi hyvin. Ilmeisesti USCIS:lla on paremmat laitteet, sillä tällä kertaa toimitus oli nopea. Kädet pyyhyttiin ensin jonkun desinfiointirätin kanssa ja sitten jäljet saatiin kerralla oikein. Työntekijä kysyi minulta heti ekan sormen jälkeen, onko käsissäni käsirasvaa, ja ehdin jo pelästyä tehneeni pahan virheen siinä, kun olin rasvannut käteni ennen lähtöä, mutta eipä se sitten ollutkaan mikään ongelma, kunhan en vain painellut sormiani liian kovaa skannauspintaa vasten.

Sormenjälkien lisäksi napsaistiin nopea valokuva, mutta sitten se oli siinä. Työntekijä lätkäisi ajanvaraskirjeeseen leiman siitä, että sormenjäljet on otettu. Jostain syystä sen lomakkeen, joka alussa täytettiin, sai mukaansa.

Aikaa meni yhteensä alle 20 minuuttia. Kaikki amerikkalaiset virastot voisivat ottaa mallia tällaisesta tehokkuudesta!

Miksi sormenjäljet otetaan? USCIS tutkii, ettei jälkiä löydy FBI:n rikosrekisteristä ja varmaan jotain muutakin. Ja ottaen huomioon, että sormenjäljet otetaan aina maahan saapuessa, niin kaipa jossain joku vertaa, että nämä ovat nyt sitten edelleen tämän saman henkilön sormenjäljet.