Twin Peaks -tv-sarjan maisemissa: Snoqualmien vesiputoukset, Twede's Cafe ja Reinig Bridge

Me kävimme Seattle-reissumme aikana tunnelmoimassa Twin Peaks -tv-sarjan maisemissa: Snoqualmien vesiputouksella, Double R Dinerissa eli Twede's Cafessa ja Reinig Bridgella. Reilun puolen tunnin (ilman ruuhkaa) ajomatkan päässä Seattlesta löytyy monia kohteita ja maisemia, jotka ovat tuttuja niille, joita Twin Peaks alkumusiikkeineen on aikoinaan traumatisoinut (ei mitenkään, että puhuisin omasta kokemuksesta...). Aihehan on hyvinkin ajankohtainen nyt, kun Twin Peaksin uusin kolmas kausi on lähtenyt käyntiin. Minua ei uusi kausi kiinnosta, enkä nyt mikään Twin Peaks -fani muutoinkaan ole. Halusin vain nähdä vesiputouksen, koska aikoinaan Portlandin reissulta mieleen jäivät juurikin ihanat isot vesiputoukset, jollaisiin Kaliforniassa harvoin törmää. Ja kun tuolle suunnalle lähdettiin, niin samalla oli helppo käydä vetämässä ravintoa dinerissa ja katsastaa ohikulkumatkalla silta. Muitakin kohteita tuolla lähistöllä on tarjolla tosifaneille, ja lista löytyy helposti netistä.

Twin Peaksin kaupunki on kuvitteellinen, mutta sarjassa esiintyvän, oikeasti North Bendin kaupungissa sijaitsevan dinerin seinään on ikuistettu tämä.

Me lähdimme aamulla ajamaan Seattlesta North Bendin kaupunkiin syömään aamupalaa Twin Peaksista tuttuun dineriin. Sarjassa ravintola esiintyy nimellä The Double R Diner, mutta nykyisin paikan nimi on Twede's Cafe. Tämähän on siis se paikka, josta saa "a damn fine cup of coffee" ja kuuluisaa kirsikkapiirakkaa. Sarjan sisätilakohtauksia ei muuten tietenkään ole kuvattu tuolla, vaan studiossa. Paikkaa on ilmeisesti vuosien varrella remontoitu, mutta julkisivu on edelleen samanlainen kuin tv-sarjan jaksossa näkyy.

Twede's Cafe eli Twin Peaksista tuttu Double R Diner.

Minä söin vohvelin ja mieheni munakkaan. Ne olivat sellaista perusdineraamupalaa vähän astetta huonompia. Mieheni, joka ei tiennyt mitään mistään FBI:n agentti Dale Cooperin damn fine cup of coffee -mielipiteistä, joi kahvia. Kun kysyin, millaista se oli, hän sanoi, että aika laimeaa. Se siitä kuuluisasta kahvista siis. Valitettavasti tulimme aamupala-annoksista niin täyteen, että se kirsikkapiirakka jäi maistamatta. Olin pettynyt, mutta en vain olisi pystynyt syömään yhtään enempää makeaa vohveliannokseni jälkeen. Sitä paitsi jos piirakan taso oli samaa kuin kahvin tai ruoan, tuskin oli iso menetys.

"Home of the famous cherry pie and damn fine cup of coffee", kuuluu Twede's Cafen iskulause. Seinämaalauksella on varmistettu, ettei jää epäselväksi.

Vaikka Twede's Cafe matkustaa varmasti paljon Twin Peaksin maineella, asiakaskunnassa oli silti selkeästi paljon paikallisia, ei vain turisteja. Vaikutti siltä, että muutama tyyppi oli ihan kanta-asiakas, ja siinä syödessä kuulimmekin, kun kanttikset vaihtoivat tarjoilijan (joka oli muuten kohtalaisen töykeä meitä kohtaan!) kanssa kuulumisia. Läpi käytiin asuntokauppoja ja Havaijin lomia. Olin vähän yllättynyt asiakaskunnasta, sillä kuvittelin tuon paikan olevan vain turistikaaos. Toisaalta North Bend vaikutti todella pieneltä kylänpahaselta, joten ehkä siinä syy siihen, etteivät ihan kaikki turistit eksy tuonne suuntaan.

Twede's Cafe oli niin perusjenkkidiner sisältä, etten varmaan perinteisempään ole vielä törmännyt.

Aamupalalta jatkoimme matkaa kohti noin 10 minuutin päässä olevaa Snoqualmien vesiputousta. Teimme tosin pienen mutkan matkalla ja kävimme katsomassa Twin Peaksin ensimmäisestä jaksosta tuttua siltaa, Reinig Bridgea, jossa Laura Palmerin ystävä hortoilee hämärissä tunnelmissa. Silta näytti kuvassa hienolta, joten ajattelin, että sen takia voi ajaa muutaman minuutin, vaikken todellakaan tuollaista siltaa sarjasta muista. Ei siinä sillassa kuitenkaan mitään katsottavaa ollut, silta kuin silta.

Reinig Bridge. Luonto ympärillä oli muuten niin vihreää, että Kalifornian kuivuuteen tottuneen silmiin melkein sattui. 

Sillalta hurautimme Snoqualmien vesiputoukselle, joka sijaitsee saman nimisessä kaupungissa. Tämä vesiputous on siis se vesiputous siitä Twin Peaksin alkumusiikista. Tosin jos rehellisiä ollaan, en muista niitä maisemia enää kovin hyvin, enkä pysty katsomaan sitä alkua, koska vanhat traumat aukenevat. Snoqualmie Falls on suosittu turistikohde, ja parkkipaikat pullistelivatkin autoja toukokuisen lauantain puolenpäivän aikaan.

Vesiputouksen yläpäässä sijaitsee hotelli Salish Lodge & Spa. Tämäkin rakennus julkisivuineen on Twin Peaksissa, joskin siinä nimellä the Great Northern Hotel. Sisätilakohtauksilla ei ole mitään tekemistä tuon rakennuksen kanssa, mutta me kävimme silti sisällä. Siellä ei ollut mitään, paitsi nyt tietenkin hotellin aula, pieni krääsäkauppa ja ihan hienolta näyttävä ravintola.

Twin Peaksista tutut Snoqualmie Falls ja the Great Northern Hotel, oikealta nimeltään Salish Lodge & Spa.

Tämä vesiputous oli suurin, jonka koskaan olen nähnyt. Korkeutta sillä on 82 metriä ja leveyttä veden määrästä riippuen 15-45 metriä (hämmentävän hurja ero). Siitä lähti oikein valtaisa pauhu, ja ilmassa leijaili paljon vesihöyryä, joka sai ihon nopeasti kosteaksi.

Turistiryysis ja vesihöyryä.

Sateenkaartakin sai ihastella.

Vesiputousta voi ihastella sekä putouksen ylä- että alapäästä. Me parkkeerasimme auton ylös ja kävelimme sieltä hiukan yli kilometrin pituisen reitin alas. Sama matka pitää totta kai kävellä myös ylös, joten niille, jotka eivät halua liikuntaa, on alapäässä oma parkkipaikka.

Vesiputous alapäästä. Näkymät alhaalta eivät olleet hääppöiset.

Amerikkalaiset varoituskyltit olivat paikallaan, totta kai.

Minun mielestäni nämä maisemat olivat Seattlen-reissussa melkein kivointa. Todella hieno paikka. Jotenkin vähän maaginen. Turistiryysiskään ei ollut toukokuussa ihan niin paha kuin se varmasti kesällä on. Jos joku eksyy joskus tuonne lähistölle, suosittelen tsekkaamaan tämän putouksen.

North Bendin ja Snoqualmien kaupunkien luona oli hienoja maisemia.