Matka kohti Green Cardia, osa 3: Hakemus sisällä!

Osa 1.
Osa 2.

Green Card -hakemuksemme on valmistunut, se on lähetetty ja eilen se saapui USCIS:lle. Lakifirma halusi ehdottomasti hakemuksen sisään ennen joulukuun 23. päivää, sillä ilmeisesti sen jälkeen jotkut maksut nousevat. Koko hakemuksen kokoamisessa vierähti kuukausi, mutta onneksi kaikki saatiin ajoissa valmiiksi.

Muistutetaan nyt tässä välissä, että jos Green Cardia hakee jostain muusta syystä kuin työpaikan takia, hakemus on varmasti erilainen. Muutoinkaan ei kannata ottaa mitään ohjeistusta minun teksteistäni.

Mitä hakemus sisältää?

Lääkärintarkastuslausunto, josta viimeksi kerroin, oli vain yksi pieni osa Green Card -hakemukseen tulevia papereita. En oikeastaan edes tiedä, mitä kaikkea GC-hakemus sisältää. Tiedän vain sen, että lakifirma valmisteli meille ainakin nämä kaksi lomaketta: lomake I-140 (Immigrant Petition for Alien Worker; lomake, jolla mamulle anotaan Permanent Resident -statusta) ja lomake I-485 (Application to Register Permanent Residence or Adjust Status -lomake). Mieheni työnantaja taisi täyttää jonkun lomakkeen myös.

Hakemuspakettia alettiin kasata marraskuun alussa. Lakifirma lähetti meille kasan lomakkeita täytettäväksi. Lakimiesten käyttö työnantajien kautta on yleistä, mutta hakemukset on mahdollista tehdä itsekin. En tiedä, miten yksinkertaista kaikki tarvittavat lomakkeet olisi täyttää itse, mutta täytyy sanoa, että lakifirman kautta toimiessa hommaan tuntui tulevan vähän ylimääräisiä askeleita. Lakifirma nimittäin lähetti meille kyselylomakkeet, jotka eivät olleet ne oikeat GC-hakemukset, mutta sisälsivät samoja kysymyksiä. Kun me olimme täyttäneet tiedot, firma siirsi nämä tiedot niihin oikeisiin hakemuksiin. Luonnollisesti pienten virheiden kera. Jouduimme siis tarkistamaan lomakkeita monta kertaa: ensin ne ensimmäiset kyselylomakkeet ja sitten ne oikeat hakemukset, joihin lakimiehet - tai siis pikemminkin assistentit - olivat copy-pastettaneet vastauksemme ja lisänneet omat virheensä. Sitten jouduimme korjailemaan näitä virheitä ja lähettämään korjatut versiot takaisin lakifirmalle.

Jotkut kohdat hakemuksesta lakifirma oli täyttänyt meidän puolesta. He olivat esimerkiksi olettaneet vastauksemme olevan "ei" kaikkiin näihin erilaisia rikoksia ja moraalittomia tekoja koskeviin kysymyksiin. He olivat kuitenkin merkinneet ensimmäiseen vedokseen nämä vastaukset keltaisella, mikä tarkoitti sitä, että meidän piti tarkistaa tiedot.

Lomakkeiden täyttämisen lisäksi meidän piti kopioida ja skannailla kasa erinäisiä asiakirjoja. Passeistamme tarvittiin valokuva- ja viisumisivut, mutta myös uusin leimasivu (leima, joka isketään Yhdysvaltojen rajalla, kun maahan saapuu, ja joka kertoo, mihin saakka maassa on oikeus oleskella). Passeja meillä molemmilla on kaksi, joten kopioita tuli muutamia. Lisäksi minun työlupakorttini piti kopioida. Mieheni piti kopioida palkkakuittinsa viimeisen kolmen kuukauden ajalta. Lisäksi meidän piti hankkia syntymätodistukset. Sellaisiahan suomalaisilla ei ole, joten meidän liite oli Suomen vastaava asiakirja: laajin mahdollinen väestörekisteriote (josta ilmenee niin avioliitto kuin vanhempien nimet) apostille-leimalla. Väestörekisteriotteen tilaaminen oli onneksi helppoa: soitto maistraattiin myöhään illalla, puhelu oli ohi muutamassa minuutissa ja kirjekuori ilmaantui postilaatikkoon parin viikon sisällä pienen laskun kanssa. Suomen virastot ovat tehokkaita! Kaiken tämän päälle meidän molempien piti hankkia kuusi kappaletta passikuvia. En tiedä, miksi juuri kuusi kappaletta.

Saimme GC-hakemuksemme allekirjoitettaviksi viime keskiviikkona. Allekirjoituksia tuli usealle eri sivulle. Lakifirma oli merkinnyt jokaisen kohdan, joka piti allekirjoittaa. Lomakkeesta löytyi vielä allekirjoitushetkellä ainakin yksi pieni virhe, joka koski minun työhistoriaani. Meitä avustanut assistentti, case manager (kuten monesti todettu, tässä maassa näitä erilaisia managereita riittää), kuitenkin ohjeisti allekirjoittamaan lomakkeet ja sanoi, että tietoja voidaan korjata vielä jälkikäteen. Öh, aha. Mitenköhän allekirjoitettua sivua voi vielä korjata..? Käsittääkseni paperit menevät USCIS:lle ihan oikeasti paperisina ja alkuperäisinä, eivät sähköisesti. No, kaipa lakifirmalla on keinonsa.

Minäkin haluan sellaisen työn, jossa voin liimailla "Allekirjoita tähän!" -post-it -lappuja ympäri lomakkeita. (Fiksusti allekirjoitin lapun ennen valokuvan ottamista.)

Me menimme mieheni kanssa lakifirman toimistoon viemään allekirjoitetut laput viikko sitten. Minä menin paikalle ihan vain sen takia, että sain vääntää rautalangasta case managerille sen, että tiedoissani on ammattieni kohdalla virhe. Toivottavasti he korjasivat sen. Ainakin he soittivat minulle vielä tällä viikolla ja pyysivät minua varmistamaan erään työpaikkani osoitteen. Vielä tässäkin kohtaa tehtiin muutoksia tähän osoitteeseen, siihen allekirjoitettuun sivuun.

Olisi kiintoisaa tietää, onko joku hakenut itse itselleen Green Cardia ja miten prosessi on sujunut, koska oikeasti näiden lakifirmojen kanssa toimiminen tuntuu joskus vain sekoittavan pakkaa entisestään.

Hakemus sisältää luonnollisesti myös kasan shekkejä. Taisi olla melkein $4000 edestä nyt tässä vaiheessa. Onneksi eivät ole meidän allekirjoittamia. Green Card ei irtoa halvalla (eikä tuossa ole edes kaikki maksut).

Mitä tapahtuu, kun hakemus on lähetetty?

Hakemuksemme on siis saapunut USCIS:een. Nyt alkaa pitkä odotus.

Mieheni työnantaja otti meille premium- eli pikakäsittelyn hakemukselle. Premium-käsittely koskee vain I-140-lomaketta, jolla siis anotaan Permanent Resident -statusta. Ainakin ehkä. Emme ole mieheni kanssa ihan kartalla näistä erinäisistä lomakkeista. Tämän lomakkeen pitäisi mennä käsittelyyn niinkin nopeasti kuin 15 arkipäivässä pikakäsittelyn ansiosta. Tämä hakemus ei kuitenkaan ole se, mikä antaa sen oikean Green Cardin, joten turha kuvitella, että prosessi olisi lyhyt.

Noin 2-5 viikon kuluessa meidän postiluukusta pitäisi tulla kutsu tilaisuuteen nimeltä Biometrics. USCIS kutsuu meidät antamaan sormenjäljet, jotta voivat tsekata, ettei sormenjälkiämme ole vaikkapa jossain FBI:n rikollisten listalla tai jotain vastaavaa.

Noin 3-4 kuukauden sisällä meidän pitäisi molempien saada väliaikainen Travel Document & Employment Authorization -kortti, jonka turvin saa tehdä töitä ja matkustaa ulkomaille (tästä lisää alla). Jos minulla ei siis olisi ollut haettuna sitä erillistä työlupaa L2-viisumini ohelle, nyt vasta saisin oikeuden työskennellä USA:ssa tämän väliaikaisen kortin turvin. En tiedä, lakkaako se vanha työlupani olemasta laillinen, kun saan tämän uuden kortin. Sillä yhdellä työnantajallani ei vieläkään ole tietojärjestelmässään infoa nykyisestä työluvastani, jonka voimassaolo alkoi joulukuun alussa, koska manageri on saamaton eikä jaksa olla kiinnostunut. Turha varmaan päivitelläkään tietoja enää kohta, jos uutta korttia pukkaa jo perään.

Vasta kun I-140 on hyväksytty, lomake I-485 menee käsittelyyn. Tätä lomaketta lakifirma kutsuu Green Cardin hakemukseksi. Tämän hakemuksen käsittelyssä USCIS:lla kestää lakifirman arvion mukaan 4-7 kuukautta. Service Centereitä USCIS:lla on useita, meidän hakemuksemme meni Nebraskaan. Lakifirman mukaan Teksasin ja Nebraskan toimipisteet kuulemma heittelevät hakemuksia toisilleen, jos toinen ruuhkautuu, joten on vaikea ennustaa, miten nopeaa (tai siis hidasta) käsittely tulee olemaan.

Mikään nopea tämä prosessi ei siis ole, mutta toisaalta meidän odotusaikamme on itse asiassa todella lyhyt. GC-hakemukset jaotellaan ilmeisesti hakijan kotimaan perusteella. Suomalaiset (ja kaipa muutkin eurooppalaiset?) kuuluvat ryhmään nimeltä Rest of the World. Vaikka nimi kuulostaa jämäryhmältä, ryhmä on kuitenkin hyvä, sillä käsittelyajat ovat inhimillisiä. Nimittäin intialaisilla ja kiinalaisilla taitaa olla joku 10 vuoden jono GC-hakemusten käsittelyssä. Heitä kun on niin paljon ja noista maista riittää Yhdysvaltoihin halukkaita. On siis onni olla eurooppalainen, haha.

Green Cardin hakemiseen liittyvä matkustuskielto

Green Cardin hakemiseen voi liittyä ilmiö nimeltä matkustuskielto. Tämä tarkoittaa ihan nimensä mukaisesti sitä, ettei saa matkustaa USA:n ulkopuolelle. Sanon, että voi liittyä, sillä tämä(kin) kuvio on meille hiukan epäselvä. Mahdollinen matkustuskielto riippuu siitä, millä viisumityypillä maassa oleskelee silloin, kun GC:a haetaan. Viisumityyppejä kun on lukuisia. Meillä on L-viisumit.

Olen kuullut GC:n hakemiseen ja L-viisumeihin liittyen ensinnäkin sen, että matkustuskielto koskee vain sitä aikavälilä, kun GC-hakemus on lähetetty ja ennen kuin USCIS on ottanut sen käsittelyyn. Toiseksi olen kuullut, että matkustuskielto on voimassa 6 kuukautta. Kolmanneksi olen kuullut, että matkustuskielto on voimassa koko hakuprosessin ajan. Ja koska rikkinäinen puhelin on aina rikkinäinen puhelin, olen vielä kaiken tuon päälle kuullut, ettei mitään matkustuskieltoa ole, mutta että maahanmuuttoviranomaisten tietojärjestelmät näyttävät hakuprosessin aikana vain sen, että GC:a on haettu, mutta ettei sitä ole vielä myönnetty, ja näin ollen hommasta saa sen käsityksen, ettei ihmisellä olisi mitään laillista lupaa palata takaisin maahan, jos sieltä lähtee. Kaikenlaista on siis tullut kuultua.

Lakifirmassa asia selitettiin meille, juuri niin selvästi kuin lakifirmoilta voi olettaa. Matkustaminen L-viisumilla onnistuu, koska viisumimme ovat voimassa vielä melkein kaksi vuotta ja koska meillä on asiaankuuluvat passileimat ja lomakkeet, jotka pitää ottaa mukaan, jos matkustaa. Lakifirma totesi, että saamme myös sen jo aiemmin mainitun erillisen matkustusluvan, jonka turvin voi matkustaa. Tätä matkustuslupaa haettiin erikseen. Sitä, miksi tuollaista lupaa pitää hakea, jos L-viisumilla saa matkustaa, en ymmärrä.

Matkustaminen ei kuitenkaan ole ehkä ihan niin helppoa kuin se on ollut. Ainakin tuon erillisen matkustusluvan kanssa matkustaminen tarkoittaa lakifirman mukaan sitä, että jokainen kerta maahantulotarkastuksessa joutuu erikoistarkastukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lentokentällä meidät ohjataan sivuun maahantulojonosta, ja sitten kun kaikki muut ihmiset on saatu rajalta eteenpäin, meidät otetaan käsittelyyn ja tilanteemme syynätään ihan yksilökohtaisesti. Tämä tilanne on mieheni kollegalla, joka istuu joka kerta maahantulotarkastuksessa puoli elämää. Noissa rajatarkastuksissa joutuu helposti seisomaan jonossa 1-2 tuntia ihan normaalistikin ennen kuin oma vuoro tulee, ja tämän käytännön kanssa ne kestävätkin sitten huomattavasti pidempään. Kiva istua vaikkapa jonkin yli vuorokauden matkustamisen jälkeen maahantulotarkastuksessa tunteja ja odottaa omaa vuoroa. Saas nähdä, kuinka suuri motivaatio on matkustaa USA:n ulkopuolelle tämän prosessin aikana. Joskin jos lakimiestä on uskominen enemmän kuin kaikenlaisia tarinoita kertovia suomalaisia, L-viisumin kanssa ei nyt siis pitäisi olla ongelmaa.