Reissuun lähteminen ei aina ole ihan helppoa

Meidän lomallelähdöt ovat saaneet viime aikoina vähän stressaavia piirteitä mieheni töiden takia. Jo toukokuussa Seattleen lähtiessämme totesin, ettei meidän varmaan jatkossa kannata lähteä reissuun arkipäivänä, jotta tuo toinen rassukka saisi lähteä matkaan ilman päällepuskevaa työkaaosta. Mieheni nimittäin joutui Seattle-reissun kohdalla aloittamaan yhden puhelinpalaverin, kun olimme kävelemässä lentokentälle.

Jätämme automme yleensä parkkiin mieheni työpaikan parkkihalliin, joka sijaitsee aivan San Josen lentokentän vieressä. Siitä pääsee kätevästi kävellen terminaaliin. Tehokas ihminen voi totta kai tehdä useampaakin asiaa yhtäaikaa, mutta kyllä minua vähän harmitti, kun toisen piti pitää palaveria siinä terminaaliin kävellessä. Etenkin kun oltiin lähdössä lomalle. Kokous jatkui läpi ruumalaukkujen jättämisen ja turvatarkastukseen saakka. Paitsi ettei turvatarkastusta tietenkään voinut vetää lävitse kuulokkeet korvilla. Niinpä istuimme mielestäni aika pitkäkin aikaa (mieheni on tästä ilmeisen eri mieltä...) turvatarkastusjonon edessä penkeillä odottamassa, että mieheni voisi lopettaa työskentelyn ja aloittaa loman.

Mieheni työpaikan parkkihallista on kätevä päästä lentokentälle, mitä nyt tällaisen ison 4-kaistaisen tien ylittämistä ei ole tehty kauhean helpoksi. Jalkakäytävä kyllä menee, mutta järkevää ylityspaikkaa ei ole. Koska USA. Kuka nyt kävelisi lentokentälle... :D 

Saimme setvittyä itsemme lopulta turvatarkastuksen läpi. Luonnollisesti kokoustelu jatkui heti sen jälkeen boardausta odotellessa ja vielä lentokoneessa ennen nousuakin. Vasta siinä vaiheessa, kun kone oli lähtemässä nousuun ja puhelin laitettava lentokonemoodiin, mieheni oli kuitattava itsensä ulos kokouksesta. Noin niin kuin pakon edestä. Työnteko totta kai muutoin jatkui - monilla lennoilla kun on nykyään wifit turvaamassa sen, ettei kenenkään mieli vahingossakaan pääse lepäämään työsähköposteista ja -viesteistä.

Ylitämme tien yleensä tästä. Liikenne on onneksi usein tauolla punaisten valojen vuoksi, joten mitään typeryyksiä emme harrasta. 

Tuollainen oli siis lähtömme Seattleen toukokuussa. San Diegoon lähdimme viime viikon perjantaina, kesken työpäivän silloinkin. Mieheni teki töitä kotoa, mutta aloitti palaverin juuri ennen kuin minun mielestäni olisi pitänyt jo lähteä lentokentälle. Kun koneen nousuun oli aikaa enää alle kaksi tuntia, me olimme edelleen kotona. Onneksi meiltä ajaa mieheni työpaikan parkkihalliin noin 10 minuutissa keskellä päivää, ja onneksi San Josen kenttä on kansainvälisyydestään huolimatta kohtalaisen pieni ja tehokas. Minä stressaamaan taipuvainen olin kuitenkin sitä mieltä, että me myöhästymme lennolta, jos emme ole kentällä ajoissa, koska perjantaina on varmaan ruuhkaa. Mieheni joutui pakon edestä lähtemään ulos asunnosta kesken palaverin, joka totta kai tyssäsi sillä samalla sekunnilla, kun astuimme hissiin. Meidän asuintalon hisseissä ei nimittäin mitään kuuluvuutta tai nettiyhteyttä ole. Ja hei, meillä oli aikaa lentokentällä vaikka kuinka paljon, mistä mieheni ei tosin kohteliaana ihmisenä maininnut mitään jälkikäteen. Onneksi toinen meistä osaa ottaa vähän rennommin.

Eilen illalla saavuimme kotiin San Diegosta ihanaan ilta-auringon lämpöön. 

Näin siis meillä. Lomafiilis ei tässä perheessä tosiaankaan ala siitä, kun lähdetään lentokentälle. Joskus en ole varma, onko mieheni vallannut amerikkalaisten korkea työmoraali ja tarve olla työn kautta saatavilla 24/7, vai olenko minä vain kadottanut käsityksen siitä, millaista on kokopäiväinen työ, jota tehdään jokainen arkipäivä. Oli miten oli, onneksi meillä on kuitenkin molemmilla mahdollisuus ottaa vapaata töistä ja tehdä pitkiä viikonloppureissuja. Tosin nyt kyllä molempien on keskityttävä töihin. Minäkin olen ollut tämän vuoden puolelle enemmän sairauslomalla ja reissuilla kuin töissä ohjaamassa tuntejani.

Pääsisimme lentokentältä kotiin ehkä myös tällaista kävelytietä pitkin. Mitä nyt matkaa olisi useita kilometrejä. 

Mitäs teillä muilla sisältyy lomallelähdön rutiineihin? Töitä viimeiseen saakka ja vielä vähän sen jälkeenkin vai totaalinen nollaus jo ennen matkaan lähtöä?