Olin liikenteen takia (hitsin aamuruuhkat!) ryhmäliikuntasalissa hitusen myöhemmin kuin tavallisesti, eikä siellä silti ollut kuin kolme ihmistä odottamassa. Yleensä maanantaiaamun 9:30am bodypump-tunnillani on noin 25-30 ihmistä, mutta eilen sinne saapui vain kourallinen, olisiko ollut 10 ihmistä.
En koskaan aloita tuntia kysymällä, missähän kaikki ovat, oli tunnillani käynyt millainen kato tahansa, mutta eilen oli ihan pakko sanoa ääneen: "Is everyone watching the sun?" Sitten piti vähän kehua paikalla olijoita siitä, että he olivat päättäneet hoitaa treeninsä juuri silloin ja vielä vähän naureskella perään: "This is California. You can see the sun every day. Though don't look at it!"
Eilen USA:ssa vallitsi Eclipse Dayn villitys: täällä odotettiin ja hehkutettiin auringonpimennystä. Minä olen aina kohtalaisen pihalla erinäisistä luonnon ilmiöistä (tuntuu, että kuun ja auringonkin kanssa täällä on ollut kaikenlaisia pieniä ja isoja ilmiöitä, joita porukka on mennyt katsomaan jonnekin), ja tästäkin auringonpimennyksestä kuulin vasta muutama päivä sitten. Ihmettelin, miksi moni tuntuu some-päivitysten perusteella pakkaavan kamoja autoon ja suuntaavaan kohti kansallispuistoja ja muita.
Täydellinen auringonpimennys näkyi eilen Yhdysvalloissa vain muutamassa osavaltiossa ja vain tietyissä paikoissa. Minä luulin, ettei täällä Piilaakson alueella näy ilmiöstä oikein mitään. En ole kiinnittänyt uutisointiin paljon huomiota ja olen missannut kaikki lasienmyyntivillitykset (missähän mieleni on majaillut...?). Eilen aamulla koinkin siis ihmetyksen, kun tajusin, että ai jaa... täältä meiltäkin siis näkee pimennyksestä jotain?
Kukaan ei ollut kuntosalilla, eivätkä monet olleet bodypumppaamassa, koska kaikki olivat jossain ulkona tuijottamassa taivaalle. Pimennys näkyi täällä vain osittaisena, mutta silti. Hetken minulla oli tuntini alussa sellainen olo, että missaankohan nyt jotain. Mutta mitäs siinä oli tehtävissä, tuntini oli juuri pimennyksen aikaan ja porukkaa paikalla jumpattavana.
Pääsin hauis-biisiin saakka, kunnes ensimmäinen osallistuja lähti lasiensa kanssa. Me muut naureskelimme siinä sitten hieman. Hän palasi hetken kuluttua, ilmoitti, että me missaamme "chance of a lifetime" ja palasi pumpin pariin. Ennen seuraavaa biisiä ilmoitin, että kuka tahansa halukas saa lähteä katsomaan. Yksi lähti, lainaten laseja siltä ensimmäiseltä lähteneeltä. Hetken kuluttua hänkin palasi. Sitten nämä kaksi lähtivät kohta uudelleen, heidän mukaansa taisi liittyä kolmas ja neljäs. Tässä vaiheessa olin jo monesti todennut kappaleiden aikana, että menkää ihmiset ihmeessä, mutta kukaan muu ei lähtenyt.
Ensimmäinen osallistuja palasi lopulta toistamiseen. "Hanna, you will HAVE TO go and see. You will not get another chance in your life!" hän ilmoitti kovaan ääneen, yli kaikuvan musiikin.
Vedin venyttelyt kunnialla loppuun, joskin hiukan tavallista pikaisemmin, nappasin mukaani pari muuta tunnollista osallistujaa ja lähdimme ulos katsomaan.
Ja sitten katseltiin. |
Oli siis vähän erilainen bodypump-tunnin lopetus tällä kertaa. Seuraavaa kertaa ei sitten ilmeisesti ihan heti tulekaan tässä elämässä....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti