Kolme päivää San Diegossa

Eteläisimmässä Kaliforniassa sijaitsee San Diego, jossa vietimme edellisviikonloppuna ja viime viikon alkuviikosta kolme kokonaista ja yhden puolikkaan päivän. San Diego on 1,4 asukkaansa kanssa Kalifornian toiseksi suurin kaupunki Los Angelesin jälkeen ja koko USA:n 8. suurin kaupunki (L.A. on 2., San Jose 10. ja San Francisco 13.) Se on myös Yhdysvaltain asevoimien sotilassatama (termi suoraan Wikipediasta, kuulostaa minusta vähän mahtipontiselta suomennukselta) ja Meksikon rajakaupunki. San Diego on ollut ihan ehdoton vierailukohde siitä saakka, kun muutimme Kaliforniaan. Yli kolme vuotta siinä kuitenkin meni ennen kuin saimme aikaiseksi lähteä tutustumaan noin kauas etelään.

San Diegoa. 

Meiltä on San Diegoon matkaa yli 750 kilometriä. Me päätimme mennä lentämällä, sillä San Josen kentältä lentää hyvin tehokkaalla ja lyhyellä lennolla San Diegoon. Ajaminen ei houkutellut yhtään, sillä välissä olisi Los Angelesin suuralueen ruuhkat plus totta kai ihan muutkin ruuhkat. Navigaattori saattaa myönteisessä fiiliksessään antaa ajoajaksi jotain 8 tuntia, mutta käytännön kokemuksesta tiedämme, ettei tuossa ajassa välttämättä ajaisi edes Losiin - eikä etenkään ruuhkaisena perjantaina, jolloin olimme lähdössä matkaan. Realistinen ajoaika olisi varmaan ollut jotain ainakin plus 12 tuntia.

Mitään halpaa Kalifornian matkailu ei ole. Jo pelkät lennot ja hotelli kustansivat meiltä noin 1800 dollaria (euroissa vajaa 1600), siihen vielä vuokra-auto päälle, ja kyseessä oli siis vain muutaman päivän reissu. Varasimme kaiken tosi myöhään, vain muutamaa viikkoa ennen matkaa, mikä totta kai vaikutti hintoihin. Monet hotellit olivat esimerkiksi jo täynnä. Lisäksi halusin hotellin joko downtownista tai rannikolta, mikä totta kai pahensi hintoja, mutta aika "kaukana kaikesta" hotelli olisi kyllä saanut olla, jotta sellainen olisi irronnut erityisesti halvemmalla. Olemme tottuneet Kaliforniassa ja viime kesän itärannikkoreissuilla koviin hintoihin, mutta tämä meni kyllä kaikkien yli. Meneillään oli totta kai pahin sesonkiaika, sillä koulut eivät ole alkaneet ja San Diegossa on kaikenlaista lapsiperheille ja muillekin kohdennettua turistitouhua.

Kuva Seaport Villagesta, joka on aikamoinen turistikaaosalue ravintoloineen ja kauppoineen. Tällainen rauhallinenkin kulma löytyi. 

Tapasin reissun aikana myös Kaukana kotona -blogin Veeran. Tarkoitus oli nähdä myös Matkalla jonnekin -blogin Emmiä, jonka olen kerran aiemmin tavannut, mutta valitettavasti aikataulut eivät aivan menneet yhteen. Seuraavalla kerralla sitten! Todella kiva päästä lomilla tapaamaan muita kanssabloggaajia.

Kun pohjoiskalifornialainen menee Etelä-Kaliforniaan

Miettikääpä hetki Lapin ja pk-seudun välistä eroa. Vähän samalla tavalla toisistaan eroavat Pohjois- ja Etelä-Kalifornia. Ilmasto on vähän erilainen, yleisfiilis on erilainen, luontokin näyttää hiukan erilaisia puoliaan ja ihmisetkin vaikuttavat vähän rennommilta etelässä kuin Piilaakson työoerientoituneessa maahanmuuttajakuplassa. 

Sunset Cliffs -aluetta. Maisemat muistuttivat paljon meidän lähellä olevan rantakaupunki Santa Cruzin maisemia, pidemmässä mittakaavassa tosin. 

Yksi isoista eroista oli ilmastossa. Sääennusteen perusteella pelkäsin San Diegossa olevan kylmä, sillä ennusteet näyttivät maksimissaan 25 astetta, mikä kuulosti kylmältä, kun Piilaaksossa on näin kesäisin 30 astetta ja yli. Kaiken lisäksi sääennusteet näyttivät pilvistä. Tuttuni kuitenkin vakuuttivat minulle San Diegon tuntuvan huomattavasti lämpimämmältä kuin Piilaakson ja olihan se totta kai. Olennaisimman eron teki ehkä kosteus: Piilaaksossa on kuuma, mutta lämpö on kuivaa. San Diegossa oli selkeästi kosteampaa, mikä aiheutti sen, että olimme läkähtyä jo vain siinä 20 asteessa. Mittari ei siis tosiaankaan kerro täällä päin kaikkea. Parhaimmillaan eron huomasi meren rannalla: Pohjois-Kaliforniassa Tyynenmeren vieressä saa usein vetää pitkähihaista päälle, San Diegossa ei todellakaan noiden parin päivän aikana tarvinnut mitään takkeja miettiä (paitsi ehkä auringonlaskun jälkeen). Myös merivesi oli lämmintä, tosin kävimme uimassa vain kerran. Tietenkään yksi viikonloppu ei anna mitään oikeaa vertauskuvaa, mutta näin koin tällä kertaa. 

Gaslamp Quarter, downtownin liepeillä oleva ravintoloiden ja ylöelämän täyttämä alue. Kävimme tuolla yhtenä iltana syömässä.

Alla parhaimpia paloja reissustamme.

Yöpymispaikkamme Mission Beach

Meidän hotelli sijaitsi 5 minuutin kävelymatkan päässä meren rannasta Misson Beach -alueella. Halusin hotellin rannan läheltä, mutta loppujen lopuksi emme edes käyneet Mission Beachilla muuta kuin saapumisiltana syömässä ja viimeisenä aamuna vähän kävelemässä ja aamupalalla. Yhden kerran ajoimme myös "pääkadun" lävitse. Rantaelämään emme siis tutustuneet, mutta tuntuihan sellainen tuolla kukoistavan. Mission Beachilta löytyy myös boardwalk huvipuistolaitteineen. 

Mission Beach eräänä aamuna.

Ekana iltana kävimme illalla syömässä rannalla. Kelpasi drinksutella pimenevää merta katsellessa. 

Meidän hotelli oli sellainen vanha resort, jonka kokolattiamatot kertoivat omaa tarinaansa, ehkäpä siitä San Diegon rannikkoalueen kosteudesta: vuosia vanhan huoneen kokolattiamatot olivat niin ikuisuuskosteudessa, että kun huoneessa käveli sukkasillaan, sukan pohjat tulivat kosteiksi ja myös likaisiksi. Aika ällöttävää itse asiassa, koko mesta oli varmaan jossain homeessa. Ja siitä siis maksoimme $300 per yö. Muutoin hotelli oli kyllä kiva. 

Misson Beachilla.

Hotellimme tarjosi ilmaisia veneristeilyitä Mission Baylla eli ei meressä, vaan sisämaan puoleisessa lahdessa. Kävimme sellaisella lauantaina illalla. Pimeällä maisemat eivät olleet ihan kohdallaan, mutta tulipahan koettua. Minulla oli heinäkuun viimeisenä lauantaina synttärit, ja ennen tuota venematkaa kävimme syömässä ravintolassa, joka sijaitsi hotelliamme aivan vastapäätä, mutta toisella puolella pientä vesialuetta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana (yli 4 km maata pitkin), että piti mennä uberilla. Ehkä suppauslaudalla olisi päässyt... Synttäridinner ei tietenkään vetänyt vertoja viime vuotiselle Teemu Selänteen omistaman ravintolan kokemukselle (en edes viitsi linkittää postausta tähän, koska se löytyy helposti tuosta sivupalkista; jostain käsittämättömästä syystä se on yksi blogini luetuimmista postauksista), mutta maisemissa ei ollut valittamista. 

Drinkit ja synttäridinner Mission Bayn rannassa. Toisella puolella vesialuetta sijaitsi hotellimme. 

Mission Bay illalla risteilyllä. Tuo joulukuuselta näyttävä hökötys kaukana oli joku Sea Worldin koriste. Kiersimme muuten Sea Worldin, tuon San Diegon yhden suosituimman turistikohteen, kaukaa. Vesipuistoilu tai vapautensa menettäneet eläimet eivät kiinnosta, eivätkä etenkään sen jälkeen, kun näin Blackfish-dokumentin.   

Mission Bayn rannat täyttyivät viikonloppuna ihmisistä. Kaikki eivät halunneet sinne meren puolelle. Tämä kuva yhdeltä illalta, jolloin oli jo hiljaisempaa. 

Ocean Beach

Ranta-alueita San Diegossa tuntuu riittävän. Kävimme Ocean Beach -alueella yksi aamu syömässä aamupalaa ja vähän tsekkaamassa fiilistä. Alueella olisi voinut hengailla pidempäänkin, mutta meillä oli aikaa vain lyhyeen visiittiin. 

Ocean Beach. Tämä kuva ei ehkä anna parasta kuvaa alueesta. Vaikutti kivalta paikalta.

Ocean Beachin pääkadun varrella. 

Cabrillo Monument 

Kävimme ensimmäisenä päivänä Point Loma -niemimaan kärjessä sijaitsevalla Cabrillo Monumentilla. Me menimme sinne ihastelemaan maisemia, mutta paikalla on myös iso historiallinen merkitys: vuonna 1542 eurooppalainen tutkimusmatkailija Juan Rodriguez Cabrillo saapui tuonne. Hän oli ensimmäinen tutkimusmatkailija, joka saapui alueelle, josta myöhemmin muodostui West Coast of the United States eli USA:n länsirannikko. Tämä nyt oikeastaan selvisi meille vasta paikan päällä, kun aloimme ihmetellä, miksi alue luokitellaan kansallispuistoksi ja viralliseksi historialliseksi maamerkiksi.

Juan Rodriguez Cabrillo itse. 

Historiasta ei sen enempää, mutta maisemat olivat kyllä hienot. Valitettavasti ei ollut kirkasta, joten näimme lähinnä San Diegon downtownin pilvenpiirtäjät, Point Loman ja San Diegon downtownin välissä olevalla Coronado Islandilla sijaitsevan Yhdysvaltojen asevoimien lentotukikohdan (josta lähti ainakin kaksi hävittäjää meidän ollessa monumentilla - kaamea mekkala!) sekä myös Point Lomassa monumentin alapuolella sijaitsevan laivaston tukikohdan.

San Diegon downtown kaukaisuudessa. 

Oikealla kuvassa lentotukikohta. 

Kirkkaalla säällä monumentilta voi nähdä Meksikoon saakka, mutta emme nyt valitettavasti nähneet. Sen sijaan pääsimme lähemmäs Meksikoa kuin koskaan aiemmin: operaattorimme luulivat meidän olevan Meksikossa ja saimme tekstiviestit "Welcome to Mexico". Olin hyvin kiukkuinen ja halusin heti valittaa operaattorillemme (vaikka oikeasti liittymääni sisältyy ihan samat ilmaiset tekstarit ja netit niin ulkomailla kuin USA:ssakin, joten mitään väliä asialla ei ollut). Onneksi huomasin kuitenkin yhdestä infotaulusta pienen tekstin siitä, että kansainvälinen roaming tuolla alueella on hyvin yleistä. Onhan se Meksiko siinä ihan vieressä. Saa nähdä, pääsenkö koskaan tämän lähemmäs Meksikoa.

Näkymät meren suuntaan olivat myös kivat. 

Balboa Park

Balboa Park on iso puistoalue San Diegossa. Se on kuuluisa ainakin siitä, että siellä sijaitsee San Diegon eläintarha. Me emme eläintarhaan halunneet ja kävimme Balboa Parkissakin vain nopeasti kääntymässä yhdessä vaiheessa, kun meillä oli aikaa reilu tunti. Emme siis nähneet jättimäisestä puistosta muuta kuin aivan marginaalisen osan. Bongasimme sieltä kuitenkin oikeastaan ihan vahingossa House of Finlandin, House of Pacific Relationsin kansainvälisiin mökkeihin kuuluvan Suomen edustajan. Paikka ei ollut auki, mutta tulipa poseerattua Suomi-talon kanssa, vaikkemme itse asiassa oikein edes tiedä, mitä tarkoituksia varten mökki palvelee. 

Balboa Parkissa oli ihan kohtalaisen hulppeaa rakennusta.

House of Finland. 

Kävimme kurkistamassa maisemat downtowniin yhdestä Balboa Parkin kulmasta.

La Jolla

San Diegon pohjoispuolella sijaitsee alue La Jolla, joka on ikään kuin oma pieni kaupunkinsa isomman kaupungin sisällä. Luulin La Jollaa ihan omaksi kaupungikseen, mutta monessa paikassa lukee sen olevan a community, joten en sitten tiedä, miten virallisesti on. Kyseessä on kallis ja varakas alue aivan meren rannassa. 

La Jollassa voi ihastella esimerkiksi hylkeitä ja merileijonia. Montako hyljettä löydät kuvasta?

Kävimme La Jollassa sunnuntaina syömässä aamupalaa ravintolassa, jonne tuntui menevän kaikki muutkin, sillä paikka oli saanut huimat arvostelut Yelpissä ja pöytää piti odottaa reilun puolisen tuntia. Taivaallinen French Toast oli kyllä sen odottamisen arvoista.

Some food porn. Ehkä paras French Toast, jonka olen syönyt. Ja olen syönyt useita. 

Aamiaisen jälkeen kävelimme hiukan rannassa ja ihmettelimme, miten voikin olla niin ihanan lämmintä, vaikkei ollut vielä edes keskipäivä ja vaikka taivas oli aivan pilvessä. Pienen tutkistelun jälkeen lähdimme vielä vähän pohjoisemmaksi haikkaamaan Torrey Pines State Natural Reserveen, mutta palasimme ulkoilun jälkeen La Jollaan hetkeksi uimaan Tyynessä valtameressä. Merivesi oli mielestäni kivan lämmintä, luonnollisesti aivan eri maata kuin saman meren vesi täällä meillä 700 kilometriä pohjoisemmassa. Mieheni ei ollut aivan vakuuttunut lämmöstä, mutta pienen pulikoinnin jälkeen hänkin suostui myöntämään, ettei vesi nyt ihan kylmää ollut. 

Aamupäiväkävelyllä aamupalan jälkeen.

Tämä kuva on aamulta, mutta iltapäivällä kävimme uimassa näillä kulmilla. 

Torrey Pines State Natural Reserve

Suunnistimme La Jollasta vähän ulkoilemaan Torrey Pines -nimiselle alueelle. Siellä olisi pystynyt tekemään kunnollisia pitkiä kävelyitä, mutta meitä vähän väsytti ja miehelläni oli jalassaan flipflopit, koska hän ei suostunut pakkaamaan lenkkareita mukaan reissuun yhden pienen ulkoiluhetken takia. Flipflopit nyt totta kai ovat validit jalkineet kalifornialaiseen haikkailuun (joka toisella vastaantulevalla kävelijällä on tyyliin aina sellaiset), mutta käytän sitä nyt kuitenkin tekosyynä siihen, ettemme tehneet mitään urotyötä. Ulkoilimme reilun tunnin ajan.

Kalifornian rannikkoa Torrey Pinesissa. 

Maisemat olivat kauniit, mutta kun on ulkoillut Big Surissa ja kun kotoakin pääsee alle tunnissa samanlaisiin maisemiin, en oikein saanut sellaista lomailuun ja uuteen paikkaan kuuluvaa vau-fiilistä. Kaunis ulkoilupaikka kuitenkin. 

See the sea. 

Coronado Island

Maanantaina lähdimme vähän tutkimaan Point Loman -niemen ja San Diegon downtownin välissä olevaa Coronado Islandia. Kyseessä on saari eikä kuitenkaan ihan pelkkä saari, sillä maayhteys kyllä löytyy. Coronadon saarelta löytyy asevoimien Naval Air Station, jonka siis näimme Cabrillo Monumentilta. Saarella näkyikin joitakin ihmisiä univormut (vai työasut?) päällä.

Coronado Islandilla oli kaunista.

Ja sieltä on upeat näkymät San Diegoon.

San Diegoon löytyy siltayhteys, alempaa etelästä löytyy myös maayhteys. Käytimme molempia. 

Coronado Islandilla kukoistaa ainakin rantaelämä. Me emme kyllä käyneet rantailemassa. Saarella sijaitsee myös historiallinen vanha hotelli, Coronado Hotel. Kävimme sisällä piipahtamassa, selkeästi muutaman muunkin turistin kanssa.

Kuva, joka ei kerro sitä, millainen vilinä Coronado Islandin rannalla oli. Taustalla näkyy muuten se Point Loman niemi, jossa Cabrillo Monument on.

Hotel Coronado. On muuten valtaisa kompleksi. 

San Diego Old Town - Kalifornian syntypaikka

Viimeisenä päivänä ennen lentokentälle menoa kävimme pyörähtämässä San Diegon vanhassa kaupungissa. Espanjalaiset lähetyssaarnaajat perustivat 1700- ja 1800-luvuilla länsirannikolle missioneita (ikään kuin kirkkoja), ja näistä missioneista Kalifornian ensimmäinen sijaitsi San Diegossa. Missionin ympärille kehittyi paljon espanjalaista asutusta, ja San Diegon vanhakaupunki on siis se, mitä tästä asutuksesta on jäljellä. Nykyään alue toimii puistoalueena. 

Old Town on State Park. 

Rehellisesti sanottuna vanhakaupunki on turisteille suunnattu alue: siellä on restauroituja vanhoja taloja, mutta myös uudempia rakennuksia, ja kaikki on sullottu täyteen pieniä museoita ja krääsäkauppoja. Tiistaina keskellä päivää ei onneksi ollut mitään turistiryysistä, mutta emme silti jaksaneet tutustua alueeseen pitkään. Ei se oikein antanut meille paljon mitään, vaikka museot olivatkin aiheeltaan ihan mielenkiintoisia. 

Tällaisia museoita puistosta löytyy useampia. 

Yksi alkuperäisistä rakennuksista, adobe (suomeksi savitiili) 1800-luvulta. Tällainen espanjalaisten jälkeenjättämä talo löytyy myös ihan San Josen downtownista. Se näyttääkin luonnollisesti ihan samalta. 

Vanhasta kaupungista löytyy paljon myös meksikolaisia ravintoloita. Meksikolainen ruokahan on se, mitä San Diegossa kuulemme kannattaa syödä. En ehkä suosittelisi ketään hakemaan tätä elämystä Old Townin kaltaisesta turistikeskittymästä. Me emme olleet ehtineet meksikolaista syödä koko reissun aikana (meidän kodin läheltäkin löytyy autenttista hyvää meksikoruokaa), mutta ennen lennolle lähtöä poikkesimme yhteen Old Townin liepeillä olevaan ravintolaan, joka oli saanut hyvät nettiarvostelut. Ruoka oli vain ihan ok, ja hinnat olivat järkyttävät. En siis suosittele. Jostain tacoständistä saa varmaan sata tacoa sillä rahalla, mitä me jätimme taaksemme ravintolaan, ja huomattavasti paremmat safkat.  

Ei mitään autenttisinta meksikolaista, mutta ihan hyvää, jos hintaa ei ajattele.

Yhteenvetona San Diego oli loistopaikka

San Diego oli juuri niin kiva kuin olin ajatellutkin sen olevan, iso ja monipuolinen kaupunki. Tykkäsin kovasti niistä alueista, joita ehdimme vähän nähdä. Fiilis oli täysin erilainen kuin Piilaaksossa. Vibat olivat myös vähän erilaisia kuin Los Angelesissa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä San Diegosta. L.A.:n alue ei ole parin vierailukerran ja parin vierailuviikon perusteella koskaan vakuuttanut minua, mutta San Diegoa sanoisin jo vain tämän yhden lyhyen kerran perusteella mukavaksi paikaksi. 

Haluaisin San Diegoon ehdottomasti joskus uudelleen, jotta voisin tutkia enemmän eri kaupunginosia (nyt näimme pitkälti vain rantoja ja downtownia), nauttia vähän enemmän siitä rantaelämästä, syödä sitä San Diegon kuuluisaa meksikolaista ja ehkä vierailla parissa turistikohteessa, jotka nyt jäivät näkemättä (kuten USS Midway -museossa, johon meillä ei mieheni kiinnostuksesta huolimatta ollut aikaa). Täytyy tosin sanoa, että lentojen ja hotellien hinnat saavat laskea aika paljon, jotta uudelleen lähtisin kaupunkiin, jossa olen jo käynyt, kun maailma on täynnä uusiakin paikkoja. Ehkä tämän pahimman turistisesongin sijasta oiva halvempi ajankohta olisi joskus talvella. Minkähänlainen on sandiegomainen talvi...