Palauttava aamukävely auttaa aina

Sen jälkeen, kun sain 90 Days Challengessani alkaa syödä salitreenipäivinä vähän hiilareita, olen nukkunut paremmin kuin niiden ensimmäisten hyvin vähähiilihydraattisten 10 päivän aikana. Silti nukkumiseni on edelleen välilä hiukan liian kevyttä. Tänään aamulla mieheni piti poikkeuksellisesti nousta ylös viideltä, ja totta kai heräsin hänen herätyskelloonsa. Yleensä nukahtaisin vähän uudelleen, mutta nyt sain vain torkuttua hieman. Seiskalta alkoi tuntua siltä, että sängyssä makaaminen lähinnä turhauttaa. Tavallisesti voisin keskiviikkoisin nukkua kahdeksaan ja usein nukunkin.

Heti kotitalomme takaa pääsee trailille eli kävelytielle.

Päätin olla tavallista aamua energisempi ja lähteä vähän aamukävelylle. Keväällä selkäsairauslomani aikana pääsin kiinni aamu-ulkoiluihin, mutta sitten ne jäivät, kun palasin töihin ja kävin Suomessakin hukkaamassa arkirutiinini. Tänään aamulla tuntui kuitenkin siltä, että kroppani varmasti kaipaisi vähän jaloittelua heti aamusta sen sijaan, että istuisin keittiönpöydän ääressä muutaman tunnin netissä surffaillen. Jalkani ovat tuntuneet hiukan raskailta koko alkuviikon (varmasti sen lauantaisen plyohulluuden takia). Tänään aamupäivällä oli edessä ensin bodypumpin ohjaus ja sitten puolenpäivän jälkeen oma jalkatreeni, joka näytti aika hard corelta. (Challengessa ei tehdä samaa treeniä kertaakaan kahdesti, vaan joka päivälle tulee uusi treeni, ja kun samaa lihasryhmää treenataan myöhemmin uudelleen, edessä on uusia liikkeitä tai ainakin erilaiset setit. Sen takia en koskaan tiedä, miltä treeni tulee tuntumaan.) Palauttava kävely alkoi tuntua siis entistä fiksummalta vaihtoehdolta viettää aamu, jotta olisin valmis päivän koetuksiin.

Olen varmaan jo useasti maininnut, että kotimme takana olevissa pusikoissa asuu joitakin kodittomia. San Jose on joskus aika surullinen.

Aamu oli pilvinen ja mielestäni kolea, 15 astetta. Käteni palelivat. Pari naapuria ulkoilutti koiraansa sortseissa ja flipflopeissa. Yksi toinen talvitakissa. Muutamat lenkkeilivät sortseissa ja t-paidassa. Minä olin pukeutumiseni kanssa jossain siellä välimaastossa.

Pilvet kyllä hälvenivät nopeaan.

Alueen kotiäidit eivät vielä aamusta ole tunkeneet leikkipuistoon lapsineen. Kehtasi ottaa valokuvaa, kun lapsia ei ollut missään.

Puisto, jossa porukka yleensä ulkoiluttaa koiria. Tänä aamuna oli hiljaista.

Puolen tunnin kävely oli rentouttava ja paikkoja vähän avaava. Samalla kuuntelin muutamaa bodypump-kappaletta, jotka päätin ottaa tunnilleni tänään. Joudun aina vanhoihiin Les Mills -ohjelmiin palatessani käymään koreon uudelleen läpi mielessäni, sillä en todellakaan muista niitä. Sen takia arkipäiviini kuuluukin säännöllisesti erinäisten kappaleiden kuuntelemista (kolmesta eri formaatista) ja koreografian vilkuilua. (#instructorlifeproblems) Pumppimusiikki saattoi ehkä olla hiukan liian intensiivistä rentouttavaan aamukävelyyn, mutta osallistujani kiittävät, kun tuon vaihtelua.

Aamuauringossa.

Oli kyllä kummallisen rauhallista, missä lie kaikki töihin lähtijät... Kello oli kyllä jo kahdeksan tässä vaiheessa. 

Kävelyn jälkeen venyttelin vielä jonkin aikaa kotona. Vetreämmän kropan kanssa olikin sitten kivempi istua syömään aamupalaa ja lukemaan uutisia ja blogeja tunniksi. Sitten pikainen bodypumpin soittolistan päivitys puhelimeen (#instructorlifeproblems - aina pitää olla päivittelemässä soittolistoja), hampaiden pesu, tukka kiinni ja toiset vaatteet päälle ja kohti kuntosalia, töitä ja omaa treeniä.

Vähähiilihydraattinen aamupala: munakokkelia valkuaisista (plus yksi keltuainen), sieniä, vähän kesäkurpitsaa ja lehtikaalia. Juomiseksi vitamiinivalmiste ja kahvi, johon blendattu hiukan kookosöljyä (mielenkiintoinen yhdistelmä, kokeilin sitä tänään toista kertaa elämässäni). 

Loistoaamu kaikin puolin!