Kaveriviikko

Hyvin osa-aikaisen työn tekemisessä on paljon hyviä puolia. Yksi niistä on se, että kavereiden kanssa voi hengailla keskellä arkipäiviä. Toki vain siinä tapauksessa, että kaverit sattuvat olemaan samanlaisia osa-aikatyöntekijöitä tai kotona olevia homemakereita.

Tällä viikolla tuli varmaan ennätys pitkiin aikoihin: näin kavereita kolmena päivänä putkeen. Sellaista ei tapahdu usein. Itse asiassa jos ottaa huomioon sen, että lähimmillä kavereillani on arkipäivät pitkälti vapaina aina, emme varmaan näe niin usein kuin pitäisi.

Tällä viikolla on siis kelvannut olla. Tiistaina kävin hyvin myöhäisellä lounaalla kaverini kanssa syömässä thai-ruokaa. Sen jälkeen katsoimme Yelpistä, olisiko missään lähellä kahvilaa, joka ei ole Starbucks tai samaa sarjaa oleva Peet's. Löysimme paikan, joka oli keskellä toimistorakennusaluetta pienen ja mystisen toimistorakennuksen vierustalla. Paikka osoittautui todella kivaksi. Sen sisustus oli hyvin kahvilamainen lautapeleineen kaikkineen, ei ollut mitään starbucksimaista "osta kahvisi ja mene juomaan se muualle" -fiilistä. Oiva löytö, jonne haluan vielä palata.

Kahden pienikokoisen naisen kevyt lounas. Vähän lähti doggy bagissa mukaan. Oikealla näkyvät roti breadit ovat muuten niin lemppareitani! 

Kahvilassa oli hiljaista arkipäivänä kello kolme. Pulju meni kiinnikin jo neljältä. Kahvila palvelee siis varmaan lähinnä läheisten toimistojen työntekijöitä, mutta minä haluan kyllä mennä uudelleen. 

Keskiviikkona kävin pedikyyrissä toisen kaverini kanssa. Meille on tullut tavaksi käydä uusimassa lakat ja värit säännöllisesti. Vietnamilaispedikyristit tekivät taas parastaan, hierovassa tuolissa oli rentouttava istua sen jälkeen, kun olin ohjannut bodyattackin ja bodypumpin putkeen, ja herätimme kaverini kanssa varmaan taas kummeksuntaa muussa asiakaskunnassa kuuluvalla suomenkielisellä pölötyksellämme.

En kehdannut kuvata pedikyyrissä, mutta tässä silmänruokaa mahdollista varvasfetissiä varten. 

Tänään torstaina puolestaan olin aamukahvitreffeillä muutaman kaverini kanssa. Aamukahvit olisivat kivoja, mutta valitettavasti torstaisin on ainoa aamu, kun voin sellaisiin mennä, sillä jokainen muu arkipäivä ohjaan aamuisin tai aamupäivällä tunteja.

Tällaiseltä näytti treffipaikkamme ulkoa. Kun olen joskus puhunut siitä, miten "kaikkialle ajetaan aina autolla", niin kerrottakoon nyt, että yksi kaverini tuli pyörällä ja toinen kävellen. Eivät täällä siis kaikki aja autolla joka paikkaan aina, autoilu on oikeasti ihan vain asuinpaikasta ja määränpäästä kiinni. 

Turussa käydessäni mieleni valtasi pieni häilyvä ajatus siitä, miksi asun toisella puolella maapalloa ystävistäni. Kaverit tai niiden puute on aihe, joka tulee mieleeni usein, kun mietin sitä, kuinka suurella palolla haluan asua Kaliforniassa. Onneksi tällaiset viikot muistuttavat siitä, että onhan minulla kavereita. Täällä jopa näen heitä useammin kuin Suomessa asuessani näkisin sikäläisiä kavereitani.

Istuimme ulkona terassilla aamukahveista nauttien. Kavereiden kanssa muuten puhuttiin mm. juuri ulkomaille muuttaneen kaverisuhteista.

Huomenna aamulla käväisen ohjaamassa muutaman tuntini, mutta sitten iltapäivällä suuntaan kohti lentokenttää. Lähdemme mieheni kanssa viikonlopuksi ja alkuviikoksi Etelä-Kaliforniaan San Diegoon. Siellä olenkin jo pitkään halunnut käydä, vihdoin toive toteutuu!