Kun poliisi ajaa perässä

Monia autoiluun liittyviä asioita en voi verrata vanhoihin kokemuksiini, sillä en ajanut autoa Suomessa muuta kuin muutaman hassun kerran 18-19-vuotiaana. Sitten muutin Piilaaksoon ja sellaisen 9 vuoden tauon jälkeen aloin taas ajaa, koska oli pakko. Olen kuitenkin varma, että eräänlaista kokemusta Suomesta en olisi saanut, vaikka olisin siellä ajanutkin: nimittäin kokemusta siitä, kun poliisi ajaa perässä ja yrittää ehkä jopa provosoida.

Minulle on käynyt tällä tavalla nyt kaksi kertaa. Käytän tässä postauksessa termiä poliisi, vaikka molemmissa tapauksissa kyseessä on ollut Highway Patrol, joka käsittääkseni on jonkinlainen poliisin alalaji, mutta en kyllä ole varma.

Ensimmäisestä kerrasta on paljon aikaa. Ajelin silloin moottoritiellä sillä tavalla kuin täällä monesti ajetaan eli muun liikenteen mukana eli toisin sanoen lievää ylinopeutta. Ajoin kaikista vasemman puoleisella kaistalla, jossa monesti ajavat ne, jotka ajavat lujaa.

Yhtäkkiä huomasin, että perääni ilmestyi poliisiauto. Ei se laittanut vilkkuja päälle eikä mitään, kunhan vain tuli siihen. Jatkoin ajamista. Poliisiauto ajoi aivan puskuriini kiinni ja jäi siihen ajamaan. Tällaista ajotapaa kutsutaan termillä tailgate, ja tailgating on laitonta.

En muista, hidastinko tasan nopeusrajoitukseen, kun huomasin poliisin tulevan taakseni. Voi olla, voi olla että en, mutta joka tapauksessa ylinopeuteni ei ollut suuri. Jatkoin samalla vauhdilla ajamista jonkin aikaa ja tämä poliisiauto roikkui ihan siinä perässäni kiinni, hyvä ettei ajanut kiinni puskuriin. Lopulta sain tarpeekseni, heitin vilkun päälle ja siirryin rauhallisesti viereiselle kaistalle, jossa jatkoin ajamista sillä samalla vauhdilla. Poliisi roikkui hetken vieressäni, mutta sitten jatkoi matkaansa eteenpäin lujempaa ja siirtyi tailgaittaamaan seuraavaa edessä olevaa autoa.

En tietenkään voi sanoa varmaksi, mikä tässä oli takana, mutta vahva epäily minulla on. Epäilen, että poliisi tuli testaamaan, saako provosoitua minut ajamaan vielä hiukan kovempaa, missä tapauksessa tietenkin ylinopeudesta olisi tullut suurempi ja hän olisi voinut pysäyttää minut. Olen kuullut provosoivista poliiseista täällä. En tiedä, ovatko tarinat legendaa vai totta.

On myös mahdollista, että poliisi tuli vain testaamaan, tiedänkö miten toimia, jos joudun tailgaten uhriksi. Kalifornian ajo-opas neuvoo, että tällaisessa tilanteessa tulee aina vaihtaa kaistaa. Tai sitten poliisilla oli vain tylsää. En tiedä. Oli miten oli, minä näköjään toimin oikein, eikä hän sitten jaksanut enää kiinnittää minuun mitään huomiota.

Toisesta kerrasta on vähemmän aikaa, se oli joskus viime syksynä. Ajoin isoa 4-kaistaista tietä pitkin kohti moottoritien liittymää. Olin oikean puoleisella kaistalla, josta liittymään pääsi, ja edessäni oli hitaasti ajava rekka. En jaksanut odottaa rekan takana, vaan vaihdoin kaistaa oikeaoppisesti vilkuttamalla ja kiihdytin rekan ohitse. Tässä kohtaa tajusin takanani olleen poliisiauton (en tiedä, miten en ollut huomannut sitä aiemmin), joka lähti perääni, mutta toimiani oli liian myöhäistä perua enää tässä vaiheessa. Kaiken huipuksi edessä oli risteys, jossa valot olivat juuri vaihtumassa. Täällä keltainen pysyy päällä kauan, eikä sitä päin ajaminen ole laitonta eikä edes niin paheksuttavaa kuin Suomessa on. Koska pysähtyminen siitä vauhdista olisi ollut suurempi riski, ajoin keltaisilla risteyksen yli. Sen jälkeen siirryin takaisin oikealle kaistalle (jälleen oikeaoppisesti vilkuttamalla), jotta pääsin motarille.

Ohituksen tehtyäni vähensin ajonopeuttani hiukan. Motarille päästyäni jäin ajamaan oikeanpuoleiselle kaistalle poliisiauto perässäni. Kun tällä kaistalla olevat ajoivat lievää alinopeutta, vaihdoin seuraavalle kaistalle, jotta pääsin turvalliseen 65mph-vauhtiin, joka on nopeusrajoitus. (Alinopeus motarilla on sakon aihe siinä missä ylinopeuskin.) Poliisiauto ei enää seurannut minua kaistanvaihdon jälkeen.

Tässä kohtaa olen aika varma siitä, että poliisi lähti perääni tutkimaan ajotapaani. En ollut ajanut laittomasti, sillä rekan ohitus oli oikeaoppisesti tehty, keltaista päin saa ajaa, enkä ajanut risteykseen mitenkään liian kovaa tilannenopeutta. Ajotapani saattoi lähennellä lievästi holtitonta, mikä ehkä oli syy peräänlähtöön. Mutta kun handlasin homman motarilla kunniakkaasti, ei ollut mitään syytä pysäyttää.

On se kalifornialainen liikennepoliisi vain jännä. Toisaalta kun olemme jo kokeneet sen, kun poliisi sakkojen antamisen sijasta kauniisti pyytää, ettemme enää jatkossa ajaisi ylinopeutta, niin ei kai tällaisen provosoinnin ja "pysäyttääkö vai eikö pysäyttää" -arpomisten pitäisi enää kummastuttaa ollenkaan.