4 keinoa alkaa ikävöidä Suomea

Haluaako joku ulkosuomalainen aiheuttaa itselleen kovan ikävän Suomeen? Tai niin kuin minä Suomi-ikävää kutsun: kotikoti-ikävän.

Tässä neljä keinoa siihen:

1) Ajattele kevään tuloa.

Vaikka tämä Kalifornian talvi on tänä vuonna ollut pahempi kuin edellisenä kahtena vuotena (eli on satanut paljon ja tulvimalla ja kuukausia putkeen), kevään tulo tuntuu silti välillä vähän laimealta täällä. Toki kukat kukkivat ja kasvillisuus vihertää, mutta kun lämpöasteet aina välillä vuoden alussakin heittävät yli kahdenkymmenen ja kun uima-allaskausi avattiin jo maaliskuussa, niin eihän se kevät tunnu paljon muulta kuin nopeasti kylään piipahtavalta kesältä.

Kukkien takia on kyllä kova kevätfiilis.

Sulava lumi, ne ensimmäiset ihanat kevätauringon säteet, vappu (hyvä vappua vain kaikille, menee meiltä ihan ohi sekin!), ekat t-paitakelit... Kevään tulo Suomessa on jotain aivan käsinkosketeltavaa, ja kun ajattelen sitä, alan ikävöidä Suomeen.

2) Ajattele tulevan kesän rientoja.

Olen missannut ulkomailla asuessa monia bileitä ja juhlia. Vähän aikaa sitten minulle selvisi, etten pääse kaverini polttareihin kesällä, koska ne ovat kuun lopussa ja meidän pitää osua Suomeen kuun alussa ristiäisten takia. Kesä on Suomessa erinäisten kekkereiden ja kokoontumisten aikaa, ja jos haluat ruveta ikävöimään omaa kotimaatasi, kannattaa vain ajatella kaikkia niitä ihania juhannusmökkejä, festareita, grilli-iltoja, retkiä rannoille ja ehkä hengailuja jokirannassa, jos satut tykkäämään Turusta, niin johan varmasti ikävä Suomeen kohahtaa pintaan.

Ulkosuomalaisen vaaleanpunaisten lasien sisään ei tietenkään mahdu mitkään realiteetit: en ole ollut juhannusmökillä tyyliin ikinä varhaisteini-ikäni jälkeen, festareilla olen käynyt ehkä kolme kertaa ja muutoinkin eikö 30-vuotias ole liian vanha sellaisiin, grilli-iltoja järkättiin kavereiden kanssa ehkä kerran koko kesässä, missään rannoilla en ole käynyt vuosiin ja jokirannassakin hengaavat varmaan lähinnä vain teinit... Aivan irrelevantteja faktoja.

Sitä paitsi jo Suomen kesä itsessään herättää pahan ikävän. Tänä vuonna sentään näen sen, sillä reissu Suomeen on suunnitteilla.

Kupla, jonka sisältä tämä ulkosuomalainen ajattelee Suomea, on varmaan vielä vaaleanpunaisempi kuin nuo hailakat kukat.

3) Kuuntele suomalaista musiikkia ja/tai angstaa, kun et saa sitä käsiisi. 

En ole tykännyt kuunnella suomalaista musiikkia oikein koskaan. Jotenkin täällä ulkomailla asuessa sitä kuitenkin joskus tulee sellaisia hetkiä, että on pakko päästä kuuntelemaan kotimaan musiikkiantia. Jos sitä nyt jostain löytää. USA:n alla olevan Spotifyni kanssa ei aina mene ihan niin kuin toivoisi, sillä jostain syystä suomalaiset haluavat pitää musiikkinsa Suomen rajojen sisällä; tästä aiheesta olen kirjoittanut angstinhuuruisen postauksenkin aikoinaan ja sama angsti jatkuu.

Pari vuotta sitten Antin musiikkia ei ollut saatavilla ollenkaan Spotifyssani. Nyt on sentään tapahtunut kehitystä ja löydän nämä kappaleet sekä muutaman vanhan albumin. Olin ratketa ilosta, KUNNES minulle selvisi vasta pari viikkoa sitten, että Antilla on nykyään uusiakin kappaleita. Eikä niitä tietenkään ollut minulle tarjolla. Itke, ulkosuomalainen, itke - uusi suomalainen musiikki ei kuulu enää sinulle.

Tältä Antin suosituimmat kappaleet näyttävät, kun Spotify on Suomen alla. YouTube sentään on olemassa ja pelastaa joskus, mutta sielläkin törmää "video ei ole saatavilla maassa, jossa olet nyt" -ilosanomaan. Ette kuulkaa varmaan Suomessa asuvat suomalaiset edes ymmärrä, miten hankalaa ulkosuomalaisen elämä joskus on. 

Täytyy siis vain tyytyä siihen, mitä ulkosuomalaisena saa, ja itkeä niiden muiden perään. (Tai "lainata" mieheni Spotifyta, sillä se on onnistuttu säilyttämään Suomen alla.) Ja näillä aiheillahan saakin sitten sen kotikoti-ikävän aikaiseksi ja kovaa.

4) Katso jotain suomalaista ohjelmaa jotakin sellaista kautta, missä tulee mainoksia. 

Katsoin Vain Elämää -jakson (senkään näkeminen ei muuten ole ihan yksinkertaista, sillä maksuttoman palvelun kautta törmää vain tähän: "Johtuen sisältöoikeuksista tämä ohjelma ei ole katsottavissa maassa jossa olet nyt") ja mitäs siellä sitten mainostettiin? No hitsit Valion jäätelöä ja Fazerin karkkeja. Voi itku! Mistä minä nyt tähän hätään saan ässämiksejä ja missääksiä ja jotain uutuusjätskejä... Jo pelkästään vain suomalaisen ohjelman katsominen saattaa laukaista kotikoti-ikävän, mutta minulle sen tekivät vasta nämä mainokset.

Ulkosuomalainen saattaa joskus kuukahtaa ikäväänsä yhtä pahasti kuin nämä alle viikossa (!) vihreän kukoistuksensa kadottaneet ja kuolleet korret. 

Jos tämä postaus aiheutti jollekin ulkosuomalaiselle pahan ikävän Suomeen, olen pahoillani, etten ole kovin pahoillani. Jakakaa ikävänne - se tekee siitä helpompaa.