Bloggaajatreffit San Franciscossa

Tapasin eilen sunnuntaina Matkalla jonnekin -blogin Emmin ja Globe Called Home -blogin Jennin San Franciscossa. Jenni oli alueella työmatkan takia ja Emmi tuli San Franciscoon tapaamaan Jenniä ja viettämään viikonloppua. Sain kutsun mukaan viettämään sunnuntaita heidän kanssaan. Olen seurannut molempien blogeja siitä saakka, kun muutin tänne eli kolme vuotta. Ihan parasta päästä tapaamaan tällaisia bloggaajia livenä! Tietyssä mielessä jopa vähän hassua, kun tietää ihmisten elämästä jotain, mutta ei kuitenkaan tunne heitä kuin vain kirjoitustyylin osalta, eikä ole koskaan kuullut edes heidän ääntään. Kävi muuten ilmi, että maailma on todellakin pieni paikka: olen käynyt Emmin kanssa samaan aikaan samaa ala-astetta (Vaasan Isolahden ala-aste <3).

Näiden treffien myötä tuli korkattua se, mitä jostain syystä olen kammoksunut viimeiset kolme vuotta - San Franciscoon itse ajaminen! En tosiaan ole koskaan aiemmin ajanut SFO:n lentokenttää kauemmas kohti kaupunkia. Pelkoni ajaa SF:oon perustuvat kauas taakse, jolloin ajohistoriani oli hutera ja jolloin vähän kammoksuin kaikkea muuta paitsi ajamista keskellä päivää. Nykyään arkeeni kuuluu olennaisesti pahimpaan ruuhka-aikaan ja pahimmissa Piilaakson ruuhkapaikoissa ajaminen, joten olen tottunut jo kaikenlaiseen. Silti en ole halunnut ajaa SF:oon, koska siellä on ahdasta, paljon autoja, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja päättömästi hyppiviä turisteja. Eikä sinne ajamiseen koskaan ole tullut tarvettakaan, sillä mieheni on yleensä ajanut.

En kyllä voi olla kauhean ylpeä suorituksestani, sillä ajoin auton parkkihalliin, jonne on todella helppo päästä suoraan motarilta. Sunnuntaina aikaisin aamulla ei ollut edes paljon liikennettä. Kun lähdin iltapäivällä pois, alue oli herännyt eloon, mutta motarin liittymä oli helposti saavutettavissa. Mutta tästä se lähtee. Ehkä seuraavalla kerralla uskallan mennä jo syvemmälle kaupungin keskustaan, jos siihen nyt jostain syystä on tarvetta. (SF:ssa ei kannata yksityisautoilla, koska a) siellä on kattava ja toimiva julkinen liikenne, b) kaupunki on kävelijaystävällinen, joten liikkumavälineitä ei välttämättä edes tarvitse ja c) sieltä ei kuitenkaan löydä vapaita parkkipaikkoja. Auto kannattaa jättää jonnekin parkkihalliin ja kulkea sitten muulla tavoin.)

Näin hiljaista oli sunnuntaina aamulla parkkihallin luona.

Tapasin Jennin ja Emmin aamulla heidän hotellinsa edessä, sillä hotelli sijaitsi aivan käyttämäni parkkihallin vieressä. Kävelimme siitä sitten yhdessä Chinatownin lävitse North Beach -kaupunginosaan brunssille. Vitsit tuolla cityssa (kuten paikalliset SF:oa kutsuvat, erotuksena Piilaaksoon lähiötunnelmalle) on ihana fiilis viikonloppuaamuna! Emmi ja Jenni ihmettelivät, enkö käy SF:ssa usein, ja vastaus on, etten tosiaan käy. Ei sinne tule koskaan mentyä ilman mitään erityistä syytä, vaikka helppohan sinne on ajaa silloin, kun ei ole ruuhka-aika: nytkin sunnuntaina aamulla olin saanut auton parkkihalliin alle 50 minuutissa siitä, kun istuin auton rattiin kotona. Kotimatkakin meni samassa ajassa.

Jotkut leidit päättivät aloittaa sunnuntaiaamunsa tanssimalla jalkakäytävällä puiston reunassa. Ihmettelimme miksi. Minä epäilen syyksi ihan vain sitä, että ollaan San Franciscossa - kaikkea voi tehdä, joten miksi ei?

San Franciscon mäistä avautuu hienoja maisemia, joita kyllä jaksan ihastella joka kerta, kun tuonne kaupunkiin eksyn. 

Brunssilta kävelimme rantaan ja Pier 39 -laiturille katsastamaan merileijonia.

Sea lions - mun lempparit! Päivä oli käsittämättömän kirkas ja tuolla takana näkyy Golden Gate Bridge.

Random rahtilaiva.

San Francisco yllätti tällä kertaa paremmin kuin koskaan ennen - siellä oli aivan tajuttoman lämmin ilma. Cityn säästä ei oikein koskaan tiedä ennen kuin siellä on, koska tuuli ja sumu saattavat kylmentää lämpömittarin näyttämää astetta huomattavasti, mutta nyt koin sellaista lämpöä, jota en ikinä ennen ole tuolla kokenut, vaikka olen ollut SF:ssa kaupungin keskimääräisesti lämpimimpään aikaan eli syys-lokakuussa.

Oli ihan terassikelit! Tällä terassilla rannalla viihdyimmekin pitkän tovin. Minulla ei ollut aurinkorasvaa, joten pitkähihainen pysyi päällä kuumuudesta huolimatta. Valitettavasti kasvoja ei saanut suojattua, eikä puuterissani ollut SPF riittänyt, joten otsani paloi. Saman kohtalon koki ihoni kaula-aukon yläpuolelta sekä kaulani ja toinen korvani siltä puolelta, joka oli kohti aurinkoa. Ihoni ei vain koskaan totu näihin UV-indekseihin, oli pohjarusketus tai ei ja vuodenaika mikä tahansa. 

Kävimme kävelemässä myös Filbert Streetin portaat ylös Coit Towerille. Olen ollut Coit Towerilla kahdesti, mutten kertaakaan ole mennyt sinne kuuluisia Filbertin tien portaita pitkin. Ne olivat paljon kivemmat kuin se toisen puolen reitti, jota olen käyttänyt.

Kuuluisat Filbert Street Stairs. 

Näkymät olivat (taas) hienot. Kuvassa Bay Bridge.

Useampi tunti meni jutellen ja ihmetellen hyvässä seurassa. Erosimme Coit Towerilla, kun Emmi lähti kohti Alcatrazia ja minä ja Jenni kohti hotellia ja parkkihallia.

Hieno päivä, kauniit maisemat ja kiva seura.

Oli loistava päivä! Kiitos paljon kutsusta ja seurasta, Emmi ja Jenni! Toivottavasti tällaisiin bloggaajatreffeihin pääsisi useamminkin.