Labyrintteja ja kummituksia: Winchester Mystery House San Josessa

Olen näköjään unohtanut julkaista tämän postauksen, vaikka se on ollut valmis tammikuun alusta lähtien. 

San Josessa ei ehkä ole kauheasti turistinähtävyyksiä, mutta ainakin yksi iso turistivetonaula täältä löytyy: Winchester Mystery House. Mysteeritalon tarina on peräisin 1800-luvun lopulta ja on täynnä henkiä ja kummitustarinoita.

Winchester Mystery Housessa ei normaalisti saa ottaa valokuvia sisätiloissa, mutta Holiday Seasonin aikaan valokuvat sallittiin.

Winchester Mystery House

Minun piti käydä mysteeritalossa aikoinaan heti ensimmäisten vieraidemme kanssa vain pari kuukautta tänne muuttomme jälkeen. Ei siksi, että se olisi erityisesti kiinnostanut, vaan siksi, että se nyt kuitenkin oli mainittu kaikissa turistinähtävyyslistoissa ja vieraille oli kiva keksiä kaikenlaista oleellista. Liput oli ostettu valmiiksi, mutta sitten tulin niin kipeäksi, että mieheni piti ottaa paikkani. Oma käyntini jäi, koska miksipä olisin lähtenyt katsomaan jotain taloa. Mysteeritalo tuli kuitenkin puheeksi äitini kanssa, ja päätimme sitten joulun jälkeen yhtenä vähän sateisena päivänä lähteä katsomaan, millaista mysteeriä vanha talo tarjoaa.

Winchester Mystery House sijaitsee hiukan San Josen downtownin ulkopuolella, Santana Row -ostoskadun vieressä. Tiesin, että talo sijaitsee jossain siinä kulmilla, koska olen ajanut alueella usein, mutta tarkempaa sijaintia en tiennyt ennen kuin lätkäisin osoitteen navigaattoriin. En ollut koskaan nähnyt talosta vilaustakaan.

1800-luvun labyrinttitaloa vastapäätä sijaitsee 2000-luvun kaikki ihanuudet. 

Winchesterin mysteeritalon on omistanut rouva Sarah Winchester, joka oli naimisissa kivääritehtailija William Winchesterin kanssa. Sarah Winchester menetti ensin ainoan lapsensa vain muutama kuukausi tämän syntymän jälkeen vuonna 1866, ja sitten vuonna 1881 hän menetti aviomiehensä tuberkuloosille. 

Leskeksi jäädessään rouva Winchester asui itärannikolla. Tarinan mukaan bostonilainen meedio kertoi rouvalle tämän perheen kärsivän kirouksesta: Winchesterin kivääreiden takia henkensä menettäneet vainosivat perhettä. Meedio neuvoi rouvaa muuttamaan länteen ja rakentamaan sinne niin ison talon, että sinne mahtuisivat kaikki nämä häntä vainoavat henget. Legendan mukaan meedio oli sanonut rouvan olevan turvassa niin kauan kuin tämä jatkaisi talonsa rakentamista.

Mysteeritalon turistikrääsäkaupassa myydään kaikkea sellaista, millä ei ole mitään olennaista merkitystä talon ja legendan kannalta. Tässä kyltti, joka sopisi ehkä enemmän johonkin keskilännen osavaltioon kuin Kaliforniaan. 

Vuonna 1884 Sarah Winchester osti Kaliforniasta maalaistalon, joka sijaitsee nykykartan mukaan San Josen kaupungissa. Ostohetkellä talossa oli vähän lähteestä riippuen 6 tai 8 huonetta. Heti muuton jälkeen rouva Winchester aloitti rakennusurakan: hän alkoi laajentaa taloa. Rouva oli perinyt miehensä varat ja aseyhtiön osakkeet tämän kuoltua. Asetehtailu tuotti Sarah Winchesterille noin $1000 per päivä koko hänen loppuelämänsä ajan, joten hän oli hyvin varakas nainen ja hänellä oli varoja rakentaa taloa ja pitää paljon palvelijoita. 

Kukaan arkkitehti ei suunnitellut taloa, eikä mitään pohjapiirustuksia koskaan tehty. Rouva Winchester keksi laajennuksia ja rakennuspaikkoja, ja hänen palkkaamansa rakentajat rakensivat ja laajensivat taloa hänen päähänpistojensa ja oikkujensa mukaan. Taloa rakennettiin 24 tuntia vuorokaudessa, joka päivä, 365 päivänä vuodessa, seuraavan 38 vuoden ajan. Rakentaminen loppui vasta Sarah Winchesterin kuoltua vuonna 1922.

Taloa enemmän minua ja äitiäni kiinnostivat nuo meksikolaiset työmiehet, jotka korjasivat kattoa ilman minkäänlaisia turvajärjestelyjä. 

Peruskuvio hei. Ei kannata kompastua.

Tulos oli kaoottinen: labyrinttimainen 7-kerroksinen rakennelma, joka sisältää 161 huonetta, useita torneja, 10 000 ikkunaa, 2000 ovea, 40 portaikkoa, 47 takkaa, 13 kylpyhuonetta ja 9 keittiötä. Legendan mukaan rouva Winchester oli yhteydessä henkiin öisin ja sai heiltä neuvoja rakennusprojektiin. Aamuisin hän ohjeisti rakennusurakoitsijaansa yöllisten ideoidensa pohjalta. Rakennelmia ja huoneita jäi kesken, sillä vanhoja suunnitelmia hylättiin uusien ideoiden syntyessä. Tarina kertoo rouva Winchesterin yrittäneen hämätä pahoja henkiä suunnittelemattomuudella. Kerrotaan, että hän jopa nukkui joka yö eri huoneessa, jotta pahat henget eivät saisi häntä kiinni.

Nykyään Winchesterin mysteeritalo on enää 4-kerroksinen. Vuoden 1906 paha maanjäristys vaurioitti ylimpiä kerroksia niin pahoin, että niistä piti luopua. Kuulemma rouva Winchester oli jäänyt maanjäristyksen takia jumiin siihen huoneeseen, jossa hän sinä yönä oli nukkunut, ja hänen palvelijoillaan oli kestänyt tunteja ennen kuin he olivat löytäneet hänet. Tarinan mukaan rouva otti maanjäristyksen henkilökohtaisena merkkinä hengiltä siitä, että hän oli keskittynyt rakennelmissaan liikaa vain talon toiseen osaan. Niinpä vaurioitunut osa suljettiin ja laajennuksia jatkettiin talon toisella puolella. 

Kuva talosta ennen vuotta 1906, jolloin suuri maanjäristys tuhosi ylimmät kerrokset. 

Jotain talon labyrinttimaisuudesta kertonee se, että syyskuuhun 2016 saakka talossa luultiin olevan vain 160 huonetta. Tuolloin syyskuussa talosta yllättäen löytyi 161. huone. Tämä ullakkohuone oli aiemmin ollut muurattuna umpeen juuri noiden maanjäritysvahinkojen takia. Kuvitelkaa nyt - yhtäkkiä sokkeloiden keskeltä löytyy uusi huone vuonna 2016! Winchester Mystery Housen kaikki mainoskyltit mainostavat yhä vain 160 huonetta. (Ainakin ne kyltit, joita minä olen nähnyt.)

Talossa on paljon kummallisia piirteitä: Huone, jonne on vain yksi sisäänkäynti, mutta josta on 4 (vai olikohan jopa 5 tai 6) uloskäyntiä. Komeroita, jotka johtavat esimerkiksi toiseen huoneeseen, ja ovia, jotka eivät vie yhtään mihinkään. Huoneita on rakennettu sisäkkäin, porraskäytävät ovat hassuja (yksi niistä pysähtyy keskelle seinää eikä johda minnekään), ikkunat saattavat avautua suoraan seinään, yksi jopa lattiaan. Sarah Winchester piti numerosta 13, joka toistuu pelottavan monessa kohtaa: esimerkiksi kattopaneeleissa, lavuaarien viemäriaukoissa ja joissakin portaissa.

Esimerkki hassusta portaikosta. Tälle tosin löytyy looginen selitys: Sarah Winchester kärsi nivelreumasta, jonka takia hän ei pystynyt nousemaan kunnolla tavallisia portaita pitkin. Siksi hän rakennutti kotiinsa pikkuportaita, joissa askel on tyyliin kahden sentin korkuinen. Osa talon portaista vie vain noin parisen metriä ylemmäs "seuraavaan kerrokseen". 

Ikkuna. Lattiaan.

Siis ihan tosissaan lattiaan. Tässä se on.

Rouva Winchester oli varakas, ja hänen talostaan löytyivät lämmitys, sisävessat ja putkistot sekä pari hissiä. Talossa oli paljon mm. laadukasta kalifornialaista punapuuta sekä kallista Tiffanyn lasia ja kauniita tapetteja. Osa tapeteista ja Tiffanyn laseista on edelleen näytillä talon huoneissa.

Talon kallein ikkuna (en muista hintaa), joka valaisisi huoneen sateenkaaren väreillä, jos siitä joskus pääsisi paistamaan aurinko läpi. Mutta ei pääse, sillä ikkuna ei osoita ulos, vaan suoraan seinään. 

Tapettia katossa, muistaakseni samanlaista, jota Titanicissa oli. 

Mites sitten ne kummitukset? Jos jossakin paikassa ihmisen mielikuvitus alkaa laukata, niin varmasti Winchesterin mysteeritalossa. Talon nettisivuilta voi lukea turistien kokemuksia. Myös "virallisia" havaintoja on tehty, sillä kummituksia jahtaavat paranormaalit tv-sarjat ovat vierailleet talossa; näistäkin voi lukea talon nettisivuilta tai ihan vain googlailemalla. Turistioppaamme totta kai vähän viljeli näitä kertomuksia. Minä en ole pystynyt lukemaan mitään tarinoita netistä, sillä en pidä kummitusjutuista. 

Door to Nowhere. Ovi, joka ei johda minnekään. Edit myöhemmin: Siis hyi kamala tässä kuvassahan näkyy ilmiselvä kummitus! Facessa lukija huomasi, itse en ollut edes tajunnut, kun olen vain katsonut tuota ovea. Looginen selitys löytyy kyllä (oven edessä oleva muovinen suojaseinä heijastaa jonkun turistin), mutta meni pahat kylmät väreet hetken aikaa. 

Ovi sijaitsee talon 3. kerroksessa. 

Talon yksi nurkkaus, jossa The Door myös näkyy. 

Rouva Winchester on muuten kuollut omassa talossaan, täysin luonnollisesti. Kuulemma oppaat käyvät joka aamu toivottamassa hyvää huomenta ja joka ilta sanomassa hyvää yötä ihan vain varmuuden vuoksi, jottei rouva Winchester ärsyynny siitä, että hänen talossaan ravaa porukkaa joka päivä. Tai sitten eivät käy. 

Huone, jossa Sarah Winchester kuoli. Huonekalut eivät ole alkuperäisiä.

Mysteeritaloon pääsee sisään opastetuille kierroksille, jotka kestävät noin tunnin. Meidän oppaamme kertoi kierroksen kattaneen talon 161 huoneesta 110. Kävelyä tuli noin maili eli 1,6 kilometriä. Ryhmän mukana kannattaa pysyä, sillä yksin ulos löytäminen ei ole mikään ihan helppo juttu. Opas kertoi, että kun hän aloitti työnsä, hänet vietiin testinä jonnekin keskelle taloa, jätettiin sinne ja käskettiin etsiä tie ulos. Häneltä kesti tunti ennen kuin hän löysi mitään, mikä edes vähän muistutti uloskäyntiä. 

Muutamia exit-kylttejä talossa sentään on. 

Talokierroksen lisäksi talon puutarhaan pääsee kiertämään yksikseen (sinne ei tarvitse edes lippua, kunhan vain kävelee krääsäkaupan lävitse pihamaalle). Sitten on myös vähän ekstraa maksava ulkotilojen kierros, jollaisella me kävimme. Ulkokierros vie piharakennuksiin ja talon kellariin, jossa piti pitää kypäröitä, sillä katto on matalalla ja täynnä putkia.

Kellarissa. 

Minä olin sisäkierroksen alussa aika skeptinen ja vähän jopa tympääntynyt. Kun opas ensimmäisen kerran avasi oven, jonka takana oli pelkkä seinä, mietin mielessäni, että näyttää ihan siltä kuin joku meksikolainen työmies olisi käynyt laudoittamassa oven umpeen ehkä tyyliin vuosi sitten. Mainosten mukaan yksi talon erikoisimmista nähtävyyksistä - portaat, jotka johtavat seinään - näytti mielestäni täysin päälleliimatulta ja jälkeenpäin tehdyltä. Mutta mitä syvemmäs taloon mentiin, sitä enemmän aloin tajuta, että olihan se erikoinen paikka kaikkine sokkeloineen. Ei kannattanut liikaa ajatella pieniä erikoisuuksia, vaan keskittyä kokonaiskuvaan. Loppujen lopuksi talo jätti minuun kyllä isonkin vaikutuksen, sillä vatvomiseen ja asioiden liialliseen ajatteluun taipuva mielukuvitukseni jäi pohtimaan sokkeloita ja kummituksia ainakin seuraavan kahden yön ajaksi.

Sisäpihalla.

Sanoisin, että Winchesterin mysteeritalo on ihan mielenkiintoinen, mutta todella kaupallistettu. Hintakaan ei ole ihan halpa: sisä- ja ulkokierros yhteensä taisi olla hiukan yli $40. Ulkokierros oli mielestäni turha, mutta hintaero pelkkään sisäkierrokseen ei ole suuri. Grouponista löytää halvempiakin lippuja. Mysteeritalon yhteydessä on kahvila ja iso kauppa, jossa myydään krääsää, joka ei mitenkään liity taloon tai Sarah Winchesteriin.

Mietimme äitini kanssa sitä, miten kummassa turistiryhmät evakuoitaisiin talosta, jos vaikka sattuisi tulipalo. Ryhmiä on talossa sisällä samaan aikaan useampi kuin yksi, sillä kierroksia on 20 minuutin välein. Sprinklerisysteemit talossa on, sillä oppaamme kertoi San Josen kaupungin palotarkastajien joutuneen käymään talon läpi huone huoneelta, sillä pohjapiirustuksia talolle ei ole olemassa. Koko talon kattava sprinkleriputkisto on yhteensä 7 mailia eli 11 kilometriä pitkä.

Halloweenina talossa järjestetään muuten taskulamppukierroksia pimeällä. En uskaltaisi mennä. Eikä varmaan kannatakaan, kun kerta jo päiväkierros vaikutti yöuniini.