Labratreffit

On varmasti paljon kummallisia paikkoja, joissa voi treffata kavereita. Epäilen, että terveysaseman laboratorio on ehkä niistä yksi. Tänään minulla oli aamulla kaveritreffit labrassa.

Meidän terveysvakuutus vaihtui vuodenvaihteessa. Nyt meillä on kalifornialainen Kaiser, jota osa pitää todella toimivana ja asiantuntevana terveyspaikkana, osa pahimpana mahdollisena kirosanana. Vakuutus tarjoaa omat terveysasemansa, ja kyseessä on kuin suomalainen terveysasema: yksi pulju hoitaa kaiken. Muualle ei saa enää mennä niin kuin aiemman vakuutuksen kanssa. Yksi murhe siis vähemmän. Eipähän tarvitse enää jokaisen ongelman kanssa viettää aikaa netissä etsien, mistä saisi hyvää palvelua sillä kertaa. Toivoin jo ekana vuonna, että meillä olisi Kaiser, sillä suurimmalta osalta tutuistani olen kuullut tästä vain hyvää. Nyt pääsen itse kokemaan.

Viimeinen lasku vanhan vakuutuksen piiristä tuli joulukuussa. Näitä ei tule ikävä! Tämä oli äänihuulteni MRI-kuvaukseni omavastuuosuus. Ja yhden omavastuuosuusrajani piti olla täynnä, mutta silti jouduin maksamaan tällaisen summan. Jatkossa ei tarvitse jännätä sitä, minkälaisia laskuja tulee tutkimusten jälkeen tai sitä, määrääkö lääkäri jonkin tutkimuksen vain, koska vakuutus ja potilas maksavat. Ensimmäinen ei tietenkään olisi ollut ongelma, jos asioita olisi aina selvittänyt kunnolla, mutta toinen on yleinen ongelma niissä vakuutuksissa, joiden kanssa saa itse valita palveluntarjoajan. 

Minun piti nyt valita sellainen omalääkäri, jota en koskaan valinnut aiemman vakuutuksen kanssa, koska siinä ei käytännössä tarvinnut (periaatteessa se olisi helpottanut elämää huomattavasti). Minä valitsin omani nettisivuilta summanmutikassa ensisijaisesti pärstäkertoimen, toissijaisesti käydyn koulun perusteella. Kävin lääkärini luona tällä viikolla, koska kroppani on taas vaihteeksi kehittänyt työtäni häiritseviä (ja niistä johtuvia...) ongelmia, mutta ei niistä nyt enempää. Koska olen uusi potilas, minut haluttiin lähettään labratutkimuksiin.

Kaverillani oli sama tilanne (hän oli jopa sattumalta valinnut saman omalääkärin kuin minä), joten päätimme lähteä labraan yhdessä, koska asumme samassa paikassa ja koska on kiva saada seuraa. 10 tuntia syömättä ja labratreffit aamuksi.

Meidän kodin lähellä on kaksi terveysasemaa, joista pystyimme valitsemaan (jatkossa saa kyllä vaihtaa, jos haluaa). Yksi kriteeri mille tahansa palvelulle täällä on parkkipaikkatilanne. Toiselta kaveriltani kuulin, että toisella läheisellä terveysasemalla on aina ruuhkaa, mutta tässä toisessa hyvin parkkitilaa. Tämä on oikeastikin täällä Piilaaksossa, jossa jokainen parkkipaikka ja -talo on täysin alimitoitettu ihmis- ja automäärään nähden, todellinen ongelma. Ainakin minun mielestäni, sillä inhoan parkkipaikan etsimistä, etenkin kiireessä. Olen nyt kaksi kertaa käynyt tällä asemalla, molemmilla kerroilla ollut lukuisia parkkipaikkoja vapaina. 

Labran tehokkuus tuli yllätyksenä, sillä paikalla oli muitakin kuin me kaksi. Muutaman minuutin jono ensimmäiselle tiskille ja sitten minuutin odotus labraan. Verikoe otettiin hetkessä ja ovesta ulos. Viimeksi olen käynyt verikokeissa Green Card -prosessin terveystarkastuksessa ja se pulju oli hitain paikka ikinä. Muistissa on myös se, miten kauan Turussa työterveyshuollossa sekä yhdellä yksityisellä terveyasemalla piti odottaa. Pisteet siis tästä kokemuksesta!

Ystävänpäivää muistetaan Yhdysvalloissa aina joka puolella olevilla ällöromanttisilla koristeilla. Myös labran odotustilasta löytyi sydänilmapalloja vielä näin pari päivää Valentine's Dayn jälkeenkin.

Koska ennen verikoetta ei saanut syödä aamupalaa, suunnistimme labrasta Jamba Juicen kautta kotiin. Kiva vihannes-hedelmäproteiinismoothie käynnisti aamun. Sokerimäärä ei onneksi ollut missään esillä, mutta ainakin proteiinia tuli yli 10 grammaa.

Päivästä on tulossa sateinen. 

Olen tämän viikon sairaslomalla. Tai siis en vain käy ohjaamassa tuntejani, hankin sijaiset. Sitä virallista sairaslomaa minulla kun ei edelleenkään oikeastaan ole tällaisessa lyhyessä tilanteessa. Tämä uusi lääkäri kysyi muuten automaattisesti, tarvitsenko poissaolotodistuksen töihin. Aina aiemminhan minun on pitänyt ruinata sellaisia, ja ne ovat yleensä olleet käsinkirjoitettuja riipustuksia jossain tyyliin post it -lapussa. Nyt tuli virallinen tietokoneella tehty todistus. Toinen pointsi tästä! Tosin en hyödy tällaisesta todistuksesta tässä kohtaa mitään, mutta hyvä tietää jatkoa varten.

Maanantaina ohjasin vielä tuntejani, ja sain yhdeltä bagel-kahvilan omistavalta osallistujaltani lahjan tuntini jälkeen: 5 erilaista bagelia ja cream cheese -purkin. Auto oli murusissa sen jälkeen, kun mutustelin näistä puolet ajomatkalla toiselle tunnilleni. Mieheltäni tuli vähän sanomista jälkikäteen. ;) Viime viikolla sain eräältä toiselta osallistujaltani "free consultation & massage" -kortin hänen omistamaansa hierontapaikkaan, kun kipeä kroppani esti minua käyttämästä kunnollisia painoja pumppia ohjatessani. Kätevä työ tämä kun porukka lahjoo kaikenlaisella, haha.