torstai 23. helmikuuta 2017

Kun San Josen kaaos ylitti uutiskynnyksen Suomessa ja kun tämä ulkosuomalainen pahoitti mielensä

Varmasti moni ulkomailla asuva tietää sen pienen ulkopuolisen tunteen, joka syntyy, kun elämä kotimaassa jatkuu samalla tavalla kuin ennenkin ja kun omassa lähipiirissä mikään ei tunnu muuttuneen, kun itse on muuttanut pois. Alussa ihmisiä ehkä kiinnostaa hiukan, miltä ulkosuomalaisen elämä näyttää, mutta lopulta kiinnostus lopahtaa, ja luonnollisesti kaikkien elämä jatkuu. Ihmisille tapahtuu Suomessa koko ajan kaikenlaista, joten miksi sitä nyt olisi aikaa miettiä jotakuta sellaista, joka joskus muutti maapallon toiselle puolelle, kun lähempänä olevienkin ihmisten elämä on niin mielenkiintoista. Vaikka kaukana asuva ihminen olisi läheinen, sen ihmisen elämä tuntuu ehkä kuitenkin kaukaiselta, koska elämä sijoittuu maahan, josta se kotimaahan jäänyt ihminen ei välttämättä tiedä paljon mitään ja josta se ei ehkä edes ole kiinnostunut.

Minä olen oppinut elämään näiden tunteiden kanssa, enkä millään tavalla kuvittele, että ketään enää kiinnostaisi minun menoni yleistä tasoa syvemmältä. Mutta joskus sitä vain pahoittaa mielensä. 

Kuten esimerkiksi silloin, kun Suomessa mediassa uutisoidaan siitä, että San Josessa on evakuoitu suuri määrä ihmisiä ja kun TASAN YKSI lähipiirimme ihminen Suomesta vaivautuu tekstaamaan ja kysymään, olemmeko me kunnossa. Joo ei tässä mitään, meidän kotipaikka tulvii historiallisen pahasti, ihmisiä on kuollut, kotitaloja on veden alla, 36 000 perhettä on evakuoitu, Kalifornian isoin moottoritie oli suljettuna tällä alueella nousevan veden takia (kuvia täällä), eikä kenenkään mieleen Suomessa pälkähdä se, että me asumme täällä ja että meillä saattaa olla hätää. 
Isoimman motarin lisäksi myös moni muu tie on ollut vähän kulkukelvoton. Tämän kuvan mieheni nappasi, kun ajoi työpaikaltaan kotiin maanantaina. Hänen piti ajaa tuon lätäkön ylitse. Hän selviytyi, mutta moni muu muilla teillä ja isoimmissa lätäköissä ei ole selviytynyt ihan yhtä hyvin. 
Pahoitin siis hiukan mieleni. Valitin miehelleni, että me voisimme varmaan kuolla täällä, eikä kukaan kaipaisi meitä viikkoihin. Se on vähän masentava ajatus. Sitten kuitenkin järkeilin, että uutinen oli iltapäivälehdessä (itse en ainakaan nähnyt muualla) ja ehkä meidän lähi- ja kaveripiirimme ihmiset ovat niin fiksua porukkaa, etteivät lue sellaista roskaa. Otsikossakin mainittiin vain Kalifornia, vaikka juttu itsessään käsitteli pelkästään San Josen tilannetta ja kaaosta.

Vaikka kukaan yhtä lukuun ottamatta ei siis kysynytkään, kerrotaan nyt, että me olemme kunnossa ja samoin on kotimme. Joki, joka täällä San Josessa tulvii, menee kyllä aivan kotitalomme takana, mutta se ei tulvi tässä meidän kohtaa (ainakaan vielä...), vaan noin 10 kilometriä etelämpänä. Vesi on kyllä noussut pelottavasti myös meidän talon takana:
Coyte Creek -joki meidän kotitalon takana, joulukuun lopussa. Itse joki on tuolla tuon alhaalla olevan kävelytien takana. Pikemminkin siis oja. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tätä kutsutaan joeksi, mutta nyt ymmärrän...
Coyte Creek tänään, vain 1,5 kuukautta myöhemmin yllä olevan kuvan otosta. Tätä sanoisin jo joeksi. Kuva on otettu täsmälleen samasta kohtaa. Epäilen, että muutama päivä sitten vesi saattoi olla jopa hiukan korkeammalla. Vielä on kuitenkin juuri ja juuri tilaa ennen kuin vesi tulee yli ja alkaa vyöryä kohti meidän kotia.  
Vesi on syönyt sisäänsä alempana olevan kävelytien ja tuon joulukuun kuivassa kuvassa kokonaan näkyvillä olevan pömpelin. Kauempana on autotien ali meneviä alikulkuja, jotka todennäköisesti ovat kaikki veden peitossa. En jaksanut kävellä sinne saakka katsomaan.
Meidän kotitalon takana on toistaiseksi vain sateista johtuvia isoja ja syviä lätäköitä, joissa koirat käyvät uimassa ja lapset kahlaamassa.
Joskus ulkosuomalainen saa itsensä kiinni hyvin itsekkäistä ajatuksista. Asetan muille kriteerejä, joihin en itsekään yllä. Kyllähän minä seuraan Suomen median nettisivuja jonkun verran, mutta en aina niin säännöllisesti, niin hävettävää ja typerää kuin se onkin. Jos Turussa tapahtuisi iso onnettomuus tai muu katastrofi, olisin paniikissa, mutta sehän on entinen kotikaupunkini, joten aivan eri asia. Miksi joku seuraisi uutisia Kaliforniasta tai San Josesta, vaikka ne kuinka olisivat tyrkyllä Suomen lehtien sivuilla...? (Paitsi vanhempamme ilmeisesti seuraavat joskus jotain sääennustuksia. Sää on suomalaisille jostain syystä kovin tärkeä asia. Tärkeämpi kuin luonnonkatastrofit. ;) ) Ja minulla saattaisi aikaeron takia myös kestää hyvinkin se vuorokausi ennen kuin tietäisin, että mitään on tapahtunut. 

Tiivistäen siis: pahoitin mieleni ehkä täysin turhasta. Ja nyt olen pahoittanut äitinikin mielen, kun tekstasin hänelle asiasta. Onneksi sateet ovat sentään lakanneet nyt toistaiseksi ja aurinko on tullut esiin. Viikonloppuna saattaa kyllä taas sataa. 
Eilen oli jo kaunis keväinen ilma, mutta ihmisten evakuointia jatkettiin muutamien kilometrien päässä tästä.
Sitruunapuukin kukkii.

10 kommenttia:

  1. Ma olen itse pitanyt niin suurta aanta, jos kotikaupungissani tapahtuu jotain, etta varmasti lahipiiri on huomannut kysella. Mutta siihen tassa samastuin, etta pahastuu, tekstaa pahastuneena aidille, ja sitten aitikin pahoittaa mielen. Sori, aiti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä kun olen todennut, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta, niin en kauheasti pidä tapahtumista ääntä muuta kuin täällä blogissa. :D Tästä ehkä olisi voinut ja pitänyt. Mutta tuleepa hei testattua ihmisten huolitaso... ja sitten pahoitettua se oma mieli juuri näin.

      Poista
  2. Näin se vaan menee. Mitä kauemmin on poissa maasta, sen varmemmin myös poissa...ei sydämestä, mutta ajatuksista. Tämä on pakko hyväksyä, vaikka se kirveleekin. Minun sukuni merkitsee minulle enemmän kuin minä heille. Tsemppiä tulviin, jokavuotinen riesa täällä Irlannissa, monet kaupungit säännöllisesti tulvan valtaamia. Ei saa edes vakuutusta kodilleen enää niillä alueilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika rankka ajatus, mutta onhan se totta myös toisin päin. Ei se ulkosuomalainenkaan jatkuvasti ajattele sitä, mikä on jäänyt sinne kauas.

      Poista
  3. En tiedä, itselle tulee ainakin ajatuksena että teillä on kaikki hyvin vaikka kaikilla SJ:ssä ei ole ja olette fiksuja ihmisiä, olette varmasti kunnossa (ajattelen että evakuoidut ja sateista pahiten kärsivät ovat kodittomia, alempaa luokkaa, eli niitä joilla ei rahaa pitää huolta, ts niillä jotka riskialueilla mutta rahaa on varmaan ok)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmisten "luokalla", varakkuudella tai fiksuudella on mitään tekemistä sen kanssa, jäävätkö he ja heidän kotinsa luontokatastrofin alle vai ei?

      Poista
  4. Onneksi olette kunnossa. Mietin, että miten hyvin sun läheiset oikeasti hahmottaa missä te olette? Vanhemmilla ihmisillä varsinkin voi olla hahmottaa missä osassa Ameeriikkaa olette. Mutta joo. Kyllä olisin itsekin uskonut, että vähän useampi kuin yksi miettii oletteko kunnossa.


    Mulle kävi ihan samoin, että kotimaan uutisia ei oikeastaan jaksanut seurata. Vielä nytkin kun ollaan jo palattu Suomeen niin en oikein jaksa orientoitua uutisiin. On niin paljon muutakin mikä vaatii huomiota.

    Terkkuja lumisesta Turusta! Täällä oli oikein kunnon lumimyräkkä keskiviikkona ja taas sataa lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosti hahmottavat. Niin kuin on ihan normaalia, koska tuskin monen päässä on karttoja ulkomaista ja koska Kalifornia on iso osavaltio (jos otetaan vielä koko USA mukaan, niin sitten vasta ollaankin hukassa). Mutta kun mainitaan San Jose Kaliforniassa niin kuin tuossa lehtijutussa, niin silloin kyllä kaikki lähipiirin ihmiset varmaan hoksaavat.

      Tuo uutisten seuraaminen on kyllä asia, jota mä mietin varmaan viikottain ja teen aina itselleni kaikkia lupauksia, kunnes sitten keksin taas jotain muuta puuhaa. Ihan kamalaa.

      Poista
  5. Minä asun Usassa, tosin itärannikolla ja olen täysin tietämätön koko tulvista, tosin olen ollut kyllä melkoisessa media lakossa, joten ihmekkös tuo. Suomen uutisistakaan en tiedä yhtikäs mitään.
    Kun asuttiin Vanissa Kanadassa ja siitä 600km pohjoiseen oli voimakas maanjäristys, meille tulvi Suomesta huolestuneita viestejä. Yritin siinä sitten vastailla, että järistys alueella ei asu kuin karhuja ja hirviä ja jälkijäristykset vähän hytkäytti meillä, mutta siellähän hytkyy muutenkin jatkuvasti, niin en tiennyt silloinkaan mitä oli tapahtunut. Hyvä kun olette turvassa ja kotinne on turvassa! Pitkäänhän siellä olikin kuivaa ja nyt sitten turhankin vetistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mäkään tiedä lähes mitään, mitä muualla USA:ssa on käynnissä, jos nyt maan yleistilannetta ei lasketa. Kaikenlaista katastrofia sattuu ja tapahtuu koko ajan. Mutta jos Suomen lehdessä uutisoidaan, niin sitten ehkä tiedän. :D

      Multa on myös joskus kysytty jostain maanjäristyksestä, joka on ollu kaukana meiltä. Maanjäristykset ehkä herättää enemmän ajatuksia kuin tylsät tulvat. Ja kaipa niistä uutisoidaan isommin.

      Poista