Kokeilussa tuulitunnelilentäminen

Elokuussa luin Veeran blogista postauksen siitä, miten hän oli kokeillut Indoor Skydivingia eli tuulitunnelilentämistä. Kommentoin touhun näyttävän jännältä, mutta pelottavalta. Ajattelin, että olisi varmaan kiva kokeilla itsekin, mutta sitten unohdin koko homman. Sattumalta mieheni työporukka päätti sisällyttää Indoor Skydivingin pikkujouluihin pari viikkoa sitten joulukuun alussa. Minä meinasin ratketa riemusta, kun selvisi, että pääsen kokeilemaan tätä.

Indoor Skydiving, suomeksi tuulitunnelilentäminen, simuloi ilmassa lentämistä ja vapaapudotuksen tunnetta. Tunne on siis vähän kuin laskuvarjohyppy sisätiloissa paitsi ettei oikeasti hypätä mistään. Täällä Bay Arealla tuulitunnelilentämistä tarjoaa East Baylla Union Cityssa oleva paikka nimeltä iFLY. Se on noin puolisen tuntia meiltä kotoa eli voisi mennä toistamiseenkin helposti.

iFly Union Cityssa.

Jo etukäteen kotona piti täyttää vastuuvapautuslomake eli waiver. Paikan päällä iFLYN toimipisteessä piti olla tunti ennen etukäteen varattua lentoaikaa. Paikassa oli paljon porukkaa: sekä lentämään menijöitä että sellaisia, jotka näyttivät vain katselevan tuttujensa lentoa. Me olimme paikalla hyvissä ajoin, mutta onneksi odottelutilasta oli suora näköyhteys tuulitunneliin ja siinä sai katsella muiden menoa ja meininkiä. Näimme ainakin kaksi eri ryhmää sekä yhden lapsiryhmän. Jokaisen ryhmän jälkeen ohjaaja jäi tunneliin ja veti pienen shown. Heillä oli taitoa.

Tuulitunneli. Korkeutta tällä oli enemmän kuin tässä kuvassa näkyy, mutta vain tämä alkuosa oli läpinäkyvä.

Kun odottelua oli takana vähintään 45 minuuttia, ehkä vähän enemmänkin, siirryimme oman ryhmämme kanssa koulutukseen. Piti katsoa lävitse noin 10 minuutin video, jossa opastettiin hyvin lyhyesti oikea lentoasento ja ohjaajan antamat käsimerkit. Koska tuulitunnelissa ei voi puhua, ohjaaja neuvoo yksinkertaisin käsimerkein.

Videota katsomassa. Lentoasentoja on useita, perusasento aloittelijoille on Belly Fly. Muita asentoja ei ekalla kerralla saanut edes yrittää. Eivätkä sellaiset varmaan olisi onnistuneetkaan aloittelijalta.

Videon jälkeen siirryttiin välineosastolle. Jokainen sai haalarit, suojalasit, korvatulpat ja kypärän. Mietin kauan, tarkenenko pelkän t-paidan kanssa haalarin alla ja ajattelin, että varmaan lentämisessä tulee lämmin, joten luovuin villatakistani. Kaverillani oli sama pohdinta käynnissä, mutta hän piti villatakkinsa, koska "tuolla varmaan tuulee aika kovaa". Kyllä, tuulitunnelissa tulee ja kovaa. :D Minua alkoi paleltaa siellä tuulitunnelissa omaa vuoroa odottaessa, joten villatakki olisi ollut ihan hyvä. Mutta eipähän tullut hiki.

Tamineet päällä odoteltiin hetki, kunnes tuli meidän ryhmämme vuoro. Ahtauduimme kaikki tuulitunnelin odotustilaan penkille odottamaan. Alussa oli hiljaista, joten pystyi juuri ja juuri puhumaan ja kuulemaan korvatulppien ja kypärien kanssa. Mutta sitten tuulikoneet vetäistiin päälle ja alkoi aikamoinen mekkala ja myös se kylmyys.

Meidän pakettiin sisältyi kaikille kaksi lentoa, molemmat noin 1,5 minuuttia. Perushinta kattaa kai vain lentämisen paikallaan. Kymmenen dollarin lisähinnalla sai sen, että ohjaaja kieputtaa kaksi tai kolme kertaa tuulitunnelin kattoon. Siitä vasta tuli ainakin minulle kunnolla se vapaapudotuksen tunne. Totta kai otimme tämän mahdollisuuden - mielestäni se on vähän kuin tuulitunnelilentämisen idea, ja aika typerää, että se maksaa ekstraa, mutta tietenkin bisnes on aina bisnestä.

Kun oma vuoro tuli lähteä lentämään, penkiltä odotustilasta siirryttiin askel eteenpäin tuulitunnelin avonaiselle ovelle. Ohjaaja otti kiinni ja auttoi sisään tunneliin. Tuskin sinne itse olisi saanut itseään hypättyä näin ensikertalaisena.

Lentäminen oli aika haastavaa. Onnistunut lento on kiinni oikeasta asennosta, ja tämän asennon löytäminen oli hankalaa, sillä omaa kroppaa oli yllättävän vaikea yrittää hallita siinä tuulessa. Ohjaaja auttoi ensikertalaisia todella paljon, asetteli käsiä ja jalkoja oikeaan asentoon, piti hyvin paljon kiinni ja neuvoi niillä käsimerkeillä, jotka oli opetettu aiemmin. Ohjaaja elehti kypäränsä sisällä kaikkea muutakin, mutten minä ainakaan ymmärtänyt kaikkea sitä, mitä hän yritti viestittää.

Jotain käsimerkkejä se ohjaaja siinä antaa.

Ajattelin, että loistavalla keskivartalon hallinnalla pääsisi pitkälle, mutta täytyy kyllä sanoa, ettei paljon Les Millsin cxworxista saamat hyödyt tuntuneet auttavan, haha. Tosin muutama valitteli lennon jälkeen sitä, että alaselkä kipeytyi, kun toki siinä tuulessa meni helposti kroppa aika kaarelle, ja oikea lentoasento vaatiikin lantion työntämistä alas. Minua ei kuitenkaan sattunut selkään lennon jälkeen, vaikka aiemmin päivällä alaselkäni olikin ollut kipeä, joten ehkä lopulta jotain hyötyä oli siitä, että osasin pitää vatsalihakseni tiukkana ja kontrolloida kroppaani sen avulla edes hiukan.

Jos oikean asennon onnistuikin ylläpitämään, sitä alkoi nopeasti valua alaspäin, kun ohjaaja irrotti otteensa, jos vähänkin antoi asennon repsahtaa. Toisaalta asento piti pitää myös rentona. Muutaman kerran onnistuin kyllä leijumaan hetken aikaa korkealla, joskaan en pysynyt paikallani, vaan valuin sivuille. Näin kävi lähes kaikilla, muutama valui jopa oviaukon läheisyyteen ja seiniäkin päin osuttiin aina välillä. Ohjaaja nappasi kyllä joka kerta nopeasti kiinni.

Tyylikästä menoa matalalla.

Ensimmäisellä lennolla keskityttiin oikean asennon löytämiseen. Kun 1,5 minuuttia oli kulunut (meni niin hujauksessa, ettei sitä edes huomannut!), ohjaaja vei oviaukolle ja auttoi ulos. Oviaukosta piti itse tarrata kiinni ja vetäistä itsensä ulos, mutta ohjaaja työnsi kyllä hyvin, joten mitään ongelmia kellään ei ollut.

Aika nopeasti oman lennon jälkeen siinä penkillä odotellessa oman suorituksensa näki videolta. Tästä oli jonkin verran hyötyä toiselle lennolle. Itse ainakin olin luullut pitäväni jalkojani juuri siinä asennossa, mikä koulutusvideolla oli kuvattu, mutta sitten kun näki suorituksensa videolta, tajusi, ettei näyttänyt yhtään siltä kuin kuvitteli.

Välillä lenneltiin vähän korkeammallakin. 

Toisella lentokerralla haettiin oikea asento nopeasti, leijailtiin hetki ja sitten ohjaaja tarttui kiinni ja pyöritti hetken aikaa ympäri ennen kuin sinkosi sekä itsensä että lentäjän kieppumaan tuulitunnelin kattoon. Minä pääsin kolme kertaa, jotkut taisivat päästä vain kaksi kertaa, varmaan riippuen hiukan siitä, kuinka paljon aikaa 1,5 minuutista oli kulunut lentoasennon löytämiseen. Eka kieputus meni fiiliksellä "aijaa tällaistäkö tämä on", toinen tunteella "hyyyiii tämä ottaa vähän vatsasta, ei mennä näin lujaa" ja kolmas toiveella "voi kestäisipä tämä pidempään". Oikein hauskaa siis. Jos joku suunnittelee menevänsä tuulitunneloimaan, suosittelen ehdottomasti tätä ylös kieputusta lisähintaan. Muuten kokemus voi jäädä puutteellisen oloiseksi, vaikka toki leijailu tunnelissa on kaikkea muuta kuin tylsää. Itse ainakin olin ihan onnessani ja olin kuulemma hymyillyt koko ajan leveästi.

Suorituksen jälkeen sai hienon sertifikaatin. 

Ihan halpaa huvia tämä ei ole. Meitä taisi olla 10 hengen porukka. Kaksi lentoa per henkilö ja videot ekasta lennosta yhteensä 700 dollaria, jos oikein kuulin jutun järjestäneeltä miehen kollegalta. Tässä oli varmasti mukana jonkinlainen ryhmäalennus.

Oma lentovideo kuului siis tähän hintaan. Sen lisäksi sai ostaa kuvia nettipalvelun kautta, mutta itse tyydyin ottamaan screen shotteja videosta. Ne ovat siis kuvat tässä postauksessa, mikä selittää sumeuden. Sain kyllä miehen kollegalta myös parempia kuvia, en tiedä, oliko hän ostanut niitä vaiko vain jotenkin "varastanut" nettipalvelusta. Ne ovat niin tarkkoja, etten halua julkaista niitä, koska siinä menisi viimeinenkin jäljellä oleva anonyymius, josta edelleen pidän kiinni. ;D

Voisin mennä uudestaankin lentämään, mutta tuskin viitsisin maksaa tästä itse. Ehkä seuraavaksi se oikea laskuvarjohyppy, edes tandemina... Miehen kollega on moisen tandem-hypyn hypännyt ja kuvasi tämän tuulitunnelilentämisen olevan haasteellisempaa, koska omaa kroppaa on vaikea hallita. Täytyy kyllä silti sanoa, etten varmaan uskaltaisi edes tandem-hyppyyn. Kuulostaa aika hard corelta.

Tuulitunnelilentämistä on tarjolla Suomessakin yhdessä paikassa eli kaikki kokeilemaan!