Sonoma Wine Country

Viime vuonna juhlistimme hääpäiväämme lokakuun lopussa käymällä Napan viinialueella. Tänä vuonna päätimme tehdä vastaavan reissun Sonoma Wine Countryyn, joka sijaitsee Napan vieressä, vajaan parin tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa. Hääpäivämme osui arkeen ja sitä seurasi Halloween-viikonloppu ja sitten sen jälkeen minun kohdallani Les Mills -koulutuksia täynnä oleva viikonloppu, joten pääsimme reissuun vasta kaksi viikkoa hääpäivän jälkeen.

Sonoma Wine Country terminä tarkoittaa laajaa aluetta ja Sonoma on vain yksi kaupunki tämän alueen sisällä. Otan nyt kuitenkin valtuudet lyhennellä termejä ja puhun tässä postauksessa Sonomasta tarkoittaen koko Wine Countryn aluetta.

Olen kuullut Sonoman olevan Napaa rennompi ja edullisempi. En osaa oikein ottaa kantaa. Mielestäni molemmat paikat ovat ainakin samalla tavalla hintavia. Viiniasiantuntija en ole, joten en osaa sanoa, miten alueiden viinit mahdollisesti eroavat toisistaan.

Sonoman alueella. 

Hyppäsimme lauantaina aamulla autoon ja ajoimme Sonoma-kaupungin downtowniin. Keskusta-alue on pieni ja näppärästi levittäytynyt yhden ison aukion ympärille. Löytyy paljon ravintoloita, pieniä putiikkeja, taidegallerioita ja totta kai myös niitä viinin maisteluun tarkoitettuja paikkoja eli tasting roomeja. Me kävelimme vain hiukan aukion ympäri ja sitten söimme lounaan. Illalla palasimme vielä syömään illallisen, sillä hyvän kuuloisia ravintoloita on kyllä pakkautunut useita tuohon pieneen keskustaan.

Sonoma-kaupungin downtown.

Minne tahansa täällä päin asuessa katsookin, kukkulat näkyvät.

Tämä taisi olla kaupungintalo, keskellä downtownin aluetta.

Emme käyneet pikkuputiikeissa sisällä, mutta yhdessä näyteikkunassa osuivat silmään nämä sukat. Huomenna selviää, millä tavalla näistä tulee kallis keräilykappale vai tuleeko millään. Jännää. 

Kunnon viinitilojen tasting roomit löytyvät, kun lähtee ajamaan Sonoman keskustasta "maaseudulle". Napassa yhden ison tien varrella oli paljon viinitiloja. Minusta Sonomassa paikkoja ei ollut selkeästi yhden tien varrella niin paljoa, mutta toisaalta me emme ehkä ajalleet yhtä paljon kuin Napassa. Paikat ovat varmasti levittäytyneet laajalle.

Tällaista Sonoman alueella on.

Me emme olleet selvittäneet paljoa etukäteen, mutta olin saanut muutaman viinitilan nimen ylös tuttujeni suositusten perusteella. Kävimme kahdella eri viinitilalla lauantaina maistelemassa. Toisessa maistelu oli ilmainen, toisessa ei. Jotkut viinitilat tarjoavat maistelut ilmaiseksi. Tällä tavoin asiakas varmaan pyritään saamaan ostamaan jotain ja ehkä enemmänkin. Mahdollisesti kynnys ostoksiin on matalampi, kun maistelut ovat ilmaisia? En tiedä. Minulla ainakin on.

Yhden viinitilan ilmainen maistelu sisälsi viittä eri viiniä, jokainen annos suurin piirtein tämän kokoinen. Pyysin saada maistaa myös paikan rose-viiniä, jota totta kai annettiin. Ostimme kotiin yhden punkkupullon, vaikka emme kyllä pahemmin juo alkoholia enää koskaan kotona. Tila oli muuten Cline. Voin suositella.

Tällä viinitilalla oli myös eläimiä, kuten esimerkiksi aaseja.  

Ja sitten vielä...

... piraijoita. Minä tiedän piraijat vain elokuvista: aina joku heitetään veteen ja sitten piraijat tulevat ja syövät. Mieheni meinaa, että niitä on varmasti useampia erilaisia lajeja. Minua lähinnä kiinnostaa, mitä tapahtuu, jos joku viinitilan vieras vahingossa putoaa veteen. :D

Kävimme myös kolmannella viinitilalla lauantaina, mutta vain nopeasti tsekkaamassa ja törmäsimme tilan oliiviöljytarjontaan. Viinien lisäksi Sonoman alueella tuotetaan siis esimerkiksi öljyjä. En ole tiennytkään, että öljyjäkin voi tehdä niin monen makuisia. Löytyi kyllä kaikkea kookoksesta, vaniljasta ja karpalosta kaikkeen muuhunkin. Ihan kivoja joo, mutta ainoa käyttö meillä tuollaisiin olisi johonkin salaattiin ja makeissa öljyissä ja balsamicoissa sokerin määrä on sen verran korkea, että minusta on älytöntä tunkea sellaista ruokaan. Herkut herkkuina ja öljyt öljyinä minulle, kiitos. Jäi siis öljyt ostamatta. Leipomiseen olisivat varmaan kivoja.

Öljyjä sai maistella siinä missä viiniäkin, pienten leipäpalojen kanssa. Tässä kuvassa mm. jalapenon, limen, klementiinin ja veriappelsiinin makuisia öljyjä. 

Sonomassa viinitiloille ei tarvitse varata paikkaa maistelua varten, aivan kuten ei Napassakaan. Kunhan pelmahtaa paikalle. Viinitiloilla kiertely on suosittua hommaa, niin paikallisten kuin (viini)turistienkin keskuudessa, joten ryysikseen kannattaa varautua ainakin sesonkiaikoina. Näin marraskuun alussa alueella oli ehkä hiukan hiljaista, mutta jonkin verran ihmisiä oli kyllä liikenteessä. Tiet tuolla ovat pieniä, sellainen suomalaisittain normaali 1 kasta/suunta, joten liikennetukoksia ja pitkiä autojonoja syntyy helposti, kun porukka yksityisautoilee ympäriinsä.

Sonomaan voi hyvin tehdä San Josesta päiväretken, mutta me yövyimme Santa Rosassa, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Sonoma-kaupungin keskustasta. Koska varasimme hotellihuoneen myöhään, aivan niillä Sonoman ydinalueella oli jäljellä lähinnä motelleja hintaan $80/yö ja sitten hotelleja hintaan $800/yö, ja me halusimme jotain tuolta väliltä. Paikat olivat siis täyteen varattuja, vaikka mitään ihmiskuhinaa ei sinänsä näkynytkään. Kertonee ehkä siitä, että alue on todella laajalle levittäytynyt...? Hotellit Santa Rosassakin olivat kovan hintaisia, alle parin sadan tuskin oli mitään.

Mikäs siinä ajellessa, kun maisemat ovat tällaiset. 

Me söimme sunnuntaina aamiaisen eräässä söpössä Santa Rosan aamupalaravintolassa, jonka ananassiirapilla kuorrutettu Banana Bread French Toast oli alussa taivaallinen, loppua kohden vähän äklö. Päivän ohjelma oli tässä kohtaa vielä täysin avoin. Olin lukenut jostain, että viinien lisäksi Santa Rosan alueella on olutpanimoja ja siitähän mieheni innostui. Suuntasimme siis Santa Rosan keskustaan Russian River Beer Company -panimolle.

En vain saa tarpeekseni jenkkimoska-aamupaloista - pannukakut, vohvelit ja French Toastit uppoavat. Joskin tästä oli moska kaukana - ravintola ei ollut mikään ketju, vaan rento, vähän ehkä hipsterimäinen paikka. 

Olutpanimo olikin harvinaisen suosittu mesta: jono oli pitkä jo pelkästään siihen, että pääsi sisälle. Me jonotimme noin 20 minuuttia. Vasta sisälle päästessä sai laittaa nimensä odotuslistaan, jos halusi pöydän ruokailua varten (kyseessä oli siis panimoravintola). Odotusaika olisi ollut yli tunnin! Me emme onneksi tarvinneet lisää ruokaa, joten otimme vain beer flightsin eli olut maistelun, ja istuimme terassin penkeille.

Olutta yllin kyllin. Meille ehkä vähän liikaakin. Jaoimme tämän, joten loppujen lopuksi kumpikin sai maistaa jokaista laatua 1-2 pientä kulausta.

Minä en ole mikään oluen juoja enkä etenkään tykkää vahvojen oluiden mauista, mutta pieni maistelu on ihan hauskaa. Tässä panimossa oli tarjolla paljon erilaisia oluita. Minun lempparini olivat sellaiset, joita on kypsytetty lähiviinitiloilta saaduissa punaviinitynnyreissä. Sen jälkeen kun tynnyri ei kelpaa enää viineille, ne kelpaavat kyllä kaljalle. Oli jännittävän makuisia oluita - ihan kuin punaviini ja kalja olisivat saaneet lapsen!

Oluiden maistelusta matka jatkui vielä yhdelle viinitilalle maistelemaan viinejä ja sitten aikaisen päivällisen kautta kotimatkalle.

Viinitilojen rakennukset ovat kohtalaisen mahtipontisia välillä.

Hitsit kun noita logoja pitää tunkea joka paikkaa. Tämä ei ole maksettu mainos. Tämän mestan maistelu ei ollut ilmainen, mutta ostimme silti kotiin punaviinipullon hintaan $35. Emme ikimaailmassa valitsisi ruokakaupassa (tai Alkossa) tuon hintaista pulloa, huh. Emme siis tosiaan ole mitään viini-ihmisiä. 

Me olimme liikkeellä autolla, mieheni ajoi. Jaoimme viinimaistelut, minkä moni viinitila sallii. Tosin yhdessä paikassa emme saaneet istumapaikkaa, koska jaoimme maistelun. Jos molemmat olisimme ottaneet omat, meidät olisi ohjattu istumaan. Monella tilalla maistelu nyt kuitenkin joka tapauksessa tapahtuu seisaaltaan tiskin ääressä, joten samapa tuo.

Viinitynnyreitä.

Jälleen kerran mietimme sitä, miten ihmeessä porukka yhdistää maistelun ja autoilun. Siellä vain ajetaan tilalta toiselle autolla. Toisaalta ehkä osa maistelee sillä tavalla todella sivistyneesti, eikä niele niitä kaikkia viinejä? Mistäpä minä tiedän, kunhan ihmettelen. Mietin yhden viinitilan pihalla autorivejä katsellessani ääneen, onko tämä nyt sitten niin kuin niin amerikkalainen juttu kuin voi olla. Mieheni totesi siihen minun olevan vain suomalainen. Ehkä tosiaan suomalaisuus aiheuttaa sen, ettei tätä tyyliä vain ymmärrä.

Todistimme aiheeseen liittyvän huvittavan keskustelun lauantaina Sonoman downtownin turisti-infossa. Kävimme nopeasti esitetelineellä, mutta kuulimme, kun infon työntekijä opasti paikalla olevaa pariskuntaa. "You might wanna share the tastings, because one of you needs to drive." Jo tässä vaiheessa katsastimme mieheni kanssa toisiamme ja alkoi vähän hymyilyttää. Kun työntekijä vielä jatkoi selitystään toteamalla jotakin tyyliin "Social responsibility always comes first", meiltä petti pokka ja piti lähteä ulos.

Siis millaisessa maailmassa turisti-infon työntekijän pitää ohjeistaa ihmistä siitä, miten kannattaa yhdistää alkoholin nauttiminen ja autoilu, kysynpä vaan?! Ja mitä ihmettä edes on "social responsibility"? Minä kun olin jotenkin siinä käsityksessä, että alkoholin ja autoilun välisen yhteyden määrittää laki eikä mikään sosiaalinen vastuullisuus. Mutta kiva toki, että ollaan vastuullisia myös sosiaalisesti.

Viiniköynnökset eivät olleet ihan edukseen tähän aikaan vuodesta, mutta vihreää kyllä oli.