Kaikki seurasivat eilen vaaleja, mutta minä fanitin Les Millsin superstaraa

Eilen monet olivat liimautuneet kiinni televisioonsa seuraamaan ääntenlaskua. Minulla oli kuitenkin täysin toisenlainen agenda. Minä nimittäin istuin kaverini kanssa 1,5 tuntia ruuhkassa päästäkseni erään kuntosaliketjun järjestämään pieneen epäviralliseen Les Mills -tilaisuuteen, jossa oli Kylie Gates.

Jos ei ole LM-ohjaaja, tuo nimi ei sano mitään, ja kannattaa varmasti lopettaa tämän postauksen lukeminen tähän ja hypätä suoraan postauksen loppuun, jossa annan hyvän elämänohjeen. Jos sen sijaan on LM-ohjaaja, tuon nimen pitäisi sanoa paljonkin. Kylie Gates on yksi Les Millsin päähahmoista. Hän on Creative Director sekä Program Coach ainakin cxworxissa ja bodypumpissa ja ilmeisesti bodyflowssakin (bodybalance USA:n ulkopuolella). Jos ohjaaja ei ole perehtynyt koreografivihkojensa Credits-osioon eikä jaksa olla kiinnostunut siitä, kuka tyyppi tekee Les Millsissä mitäkin ja kuka on ohjelmien takana, jokainen bodypump- ja -flow ohjaaja tietää Kylien vähintään näiden ohjelmien Master Class -videoista.

Minä näin Kylien ekan kerran BP94-ohjelman videolla, sillä tällä ohjelmalla sertifioiduin. Jo silloin aloin ihailla häntä. Viisikymppinen nainen, mutta teräksisessä kunnossa ja aivan tolkuttoman upea ohjaaja. Aina kun hän on videoilla, seuraan hänen liikehdintäänsä paljon enemmän kuin muiden ohjaajien, sillä hänen tekniikkansa on aika täydellistä.

Kylie näyttää mallia siitä, miltä askelkyykyn kuuluu näyttää. Kuvan lähde tässä kuvassa olevan toisen LM-gurun sivuilta, täältä. 

Kylie oli nyt käymässä täällä Bay Arealla Les Millsin kotimaasta Uudesta-Seelannista. Les Mills lanseeraa täällä kokeiluformaattina barren ja vinyasa-joogan ja Kylie oli täällä yhden toisen Les Millsin huipputyypin kanssa kouluttamassa uusia ohjaajia. Minä en valitettavasti kuulunut sellaisiin onnekkaisiin, jotka olisivat olleet moisessa koulutuksessa, ja katsoin kateudella erään kaverini kuvaa, jossa hän poseerasi Kylien kanssa koulutuksessa. Toisin kuin joissakin Euroopan maissa (tai siellä Uuden-Seelannin suunnalla) asuvilla, USA:ssa asustelevilla on kohtalaisen harvoin mahdollisuus päästä näkemään LM:n isoja nimiä livenä. Kyllä jossain Tukholmassa vain LM-porukka ravaa jatkuvasti kuvaamassa videoitaan, mutta tämä USA nyt on tällainen takapajula...

Onneksi tämä kuntosaliketju, jossa koulutus järjestettiin, oli kuitenkin valjastanut Kylien ohjaamaan muutaman tunnin saleillaan. En tietenkään päässyt yhteenkään, sillä minulla oli omia tunteja samaan aikaan ja näistä Kylien tunneista ilmoitettiin tyyliin alle vuorokauden varoitusajalla.

Sen sijaan minulla oli mahdollisuus päästä Kylien vetämään, pumppiohjaajille tarkoitettuun kahden tunnin Upskilling-tilaisuuteen. Se vaati vain 50 kilometrin ajamista pahimpaan illan ruuhka-aikaan ja järkyttävimpään ruuhkasuuntaan. Epäröin hetken, viitsinkö lähteä. Matka-aika olisi jotain 1,5 tunnista 3 tuntiin, riippuen ihan siitä miten hyvä tuuri käy. Ja kyllä - matka oli vain 50 kilometriä. Tämä koulutuspaikka oli Piilaakson ulkopuolella eli siellä, josta tsiljoonat ihmiset matkaavat töihin Piilaaksoon ja totta kai töiden jälkeen takaisin kotiin. Yksityisautoillen totta kai.

Kaverini kanssa kuitenkin lopulta päätimme mennä yhdessä. Suhtaudumme LM-ihmisiin varmaan siten kuin jotkut muut ihmiset suhtautuvat julkkiksiin - suurella antaumuksella ja fanittamisella siis. Ja aika sellainen kerran elämässä -mahdollisuus tämä ehkä oli. Jopa mieheni totesi, että totta kai minun kannattaa mennä: jos Kylie tulee Uudesta-Seelannista, niin muutaman tunnin Bay Arean ruuhkissa ei pitäisi tuntua missään. Ajomatka sujuikin lopulta joutuisasti, kun oli kaverin kanssa puhuttavaa, ja olimme perillä jopa 1,5 tunnissa. Matkan aikana muuten mainitsin, miten minua hiukan harmitti missata uutiskanavien vaali-illan ohjelmat, mihin tämä kanadalaisamerikkalaiskiinalais-kaverini vastasi ihmetellen: "Why on earth would you like to watch that?" Yritin sitten selittää, miten tällaisena mamuna moisen seuraaminen livenä olisi hieno amerikkalainen kokemus. Kaveria hiukan nauratti.

Kylie oli livenä vielä upeampi kuin Master Class -videoilla. Kun kasvan isoksi, haluan olla kuin hän. Hän antoi paljon tekniikkavinkkejä, jotka olivat parempia kuin pumpin AIM1-koulutuksessa parisen viikkoa sitten sai. (Siitä on postaus lähes valmiina, olen vain laiska julkaisemaan.) Lisäksi hän neuvoi ohjauksessa ja kertoi muutamista uusista liikkeistä, joita on tulossa bodypumpin suuressa juhlaohjelmassa numero 100 ja myös ohjelmassa 101. Parasta oli kuitenkin se, että hän antoi ohjaajille tilaisuuden ohjata hetken aikaa jotakin kappaletta, mistä hän sitten antoi palautetta.

Tästä kuvasta creditit kuntosalin Area Group Exercise Managerille. Minä olen muuten tässä kuvassa keskellä eturivissä. 

Paikalla ei ollut montaa ohjaajaa (koska tästäkin tilaisuudesta ilmoitettiin vuorokauden varoitusajalla ja koska monilla ongelmana oli ruuhkan lisäksi esimerkiksi sellaiset kummalliset asiat kuin lapset, muu perhe tai työ, haha). Kovin moni ohjaaja ei ilmoittanut haluavansa ohjata, vain 7 nosti kätensä ylös Kylien kysyessä. Itse asiassa Kylie sanoi, että hän yllättyi näinkin suuresta halukkuudesta, sillä yleensä kuulemma ohjaajia alkaa tässä kohtaa pelottaa eikä kukaan halua ohjata hänen edessään.

Minä ohjasin. Hermostutti ja jännitti, mutta jos minulla on kerran elämässäni mahdollisuus saada henkilökohtaista palautetta naiselta, joka kouluttaa kaikki Master Class -videoilla olevat ohjaajat, varmasti tartun sellaiseen tilaisuuteen. Ohjasin olkapääbiisin ja sain oivallista palautetta, sekä rakentavaa että kehuvaa. Kylie kehui punnerruksiani hyvin voimakkaiksi. Olin taivaissa. :) Sain myös palautetta äänenkäytöstäni ja siitä sain palautetta paljon myös AIM1-koulutuksissa, joten itsereflektiolle on nyt hyvät lähtökohdat.

Olimme aika haltioissamme kaverini kanssa, kun lähdimme tilaisuudesta myöhään illalla. Euforia katosi kyllä hetkessä, kun ennen kotimatkaa katsoimme netistä vaalituloksia ja tajusimme, kuka hyvin todennäköisesti tulee voittamaan.

Menomatka kesti sen 1,5 tuntia, mutta kotimatka hujahtikin 30 minuutissa, koska pahaa ruuhkaa ei enää ollut yhdeksän jälkeen illalla ja koska suuntakin oli eri. Täällä matkaa on siis ihan turha mitata maileissa tai kilometreissä, kun erot matka-ajoissa ovat tuota luokkaa.

Kotona menikin sitten myöhään yöhön tätä upeaa kokemusta ja vaalijärkytystä sulatellessa. Kalifornia on harvinaisen fiksu osavaltio, ei voi muuta sanoa. Ja #Calexit on jo ilmiökin, lue vaikka Ilta-Sanomista. Vaalien tulos on tietenkin järkyttänyt monia, mutta minä en liiku paikoissa, joissa puhuttaisiin politiikasta. Sain kuitenkin aamupäiväisen pumppituntini jälkeen tietää, että eräs osallistujani oli ollut lähes kyynelissä tunnin aikana (hän oli sijoittunut siten, että näin vain hänen profiilinsa, enkä huomannut tunnin aikana mitään erikoista), sillä hän kuuluu syntyperältään vähemmistöön, jota tämä tuleva presidentti on parjannut, haukkunut ja uhannut ajaa pois koko maasta. Tunnin bodypump oli kuitenkin antanut tälle osallistujalle voimaa ja tunnin jälkeen hän kirjoitti naamakirjassa kommentin siitä, miten liikunta auttaa häntä monellakin eri tavalla.

Sanon siis tämän: harrastakaa liikuntaa hyvät ihmiset. :)