Raikkaassa metsässä sateen jälkeen

Kävimme eilen sunnuntaina pitkästä aikaa ulkoilemassa. Lähdimme liikkeelle kaveripariskunnan kanssa. Kohteena oli Sanborn County Park, suuri metsäalue vuoristossa vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa.

Sadetaidetta. Uhmasimme mieheni kanssa liikennettä lauantaina järkyttävässä kaatosateessa. Oikein tulvi. Liikenteessä oli onneksi rauhallista Thanksgiving-viikonlopun (ja varmaan kamalan ilman) takia.

Koko lauantain satoi ja välillä todella rajustikin. Myös yöllä satoi. Meitä hiukan huolestutti se, miten mutaista ja märkää metsässä olisi sellaisen tulvinnan jälkeen - minä ja mieheni kun kuljemme perusnikejen kanssa ja ne eivät mitään märkää kestä. Onneksi lenkkareilla pärjäsi kuitenkin hyvin, kunhan vältteli pahimmat lammikot ja oli varovainen liukkailla poluilla.

Älä astu lammikkoon ja mutaan.

Mukana matkassa oli kaveripariskunnan koira.

Ilma oli mitä ihanin, noin 15 astetta ja aurinko paistoi. Metsän siimeksessä oltiin kyllä varjossa, ja minua alkoi jopa vähän paleltaa käsivarsiin. Olin kyllä porukkamme ainoa, jota palelsi, ja ainoa, jolla oli jostain vain minulle selkeästä syystä hanskat käsissä.

Välillä puiden välistä tulivat auringon säteet, jotka lämmittävät kivasti.

San Andreas -niminen reitti. Sillä ei toivottavasti ole mitään ihan läheistä tekemistä sen San Andreasin siirroksen kanssa. Näen vieläkin painajaisia siitä San Andreas -leffasta... :D

Metsä oli mukavan raikas sateen jäljiltä. Muita ihmisiä ei tullut vastaan kuin ihan pari kertaa, joten saimme olla täysin omassa rauhassamme. Täydellistä luonnon rauhaa häiritsi ainoastaan se, että jossain lähistöllä taisi olla jonkinlainen ampumarata tai jotain, sillä aina välillä kuului pyssyjen pauketta. Ei siis rauhallista metsää, mutta periamerikkalaista menoa, haha. Ulkoilimme kahden tunnin ajan. Nousua oli kivasti, joten tuli ihan kunnolla liikuttua.

Olimme tosi korkealla, ja tuolla keskellä avautuu Silikonilaakso, jonka voitte kuvitella, koska kännykkäkamerani ei sellaista jaksa tallentaa.

Puunhalaaja iski taas. Isoja kalifornialaisia punapuita näkyi jonkin verran. 

Jälleen kerran mietimme mieheni kanssa, että pitäisi alkaa ulkoilla enemmän niin kuin ekana asuinvuotenamme. Toisaalta reissun jälkeen tajusin, että jalkaani oli jälleen alkanut hivenen särkeä, pitkästä aikaa. Jalkani on voinut viime aikoina todella hyvin eikä sitä ole erityisemmin särkenyt enää. (Hain muuten kuukausi sitten myös second opinionin uudelta lääkäriltä, eikä tilanteessani ole mitään syytä huoleen.) Näköjään kevyillä lenkkareilla metsäpoluilla kivien ja kantojen välissä samoilu ei kuitenkaan ollut jalan mieleen. Särky onneksi laantui muutamassa tunnissa, joten se siitä. Hassua vähän se, että jalkani kestää kyllä kaksi tuntia bodyattackia putkeen kerran viikossa ilman, että huomaan mitään särkyä, mutta pieni ulkoilu metsässä aiheuttaa heti jotain tuntemuksia... Mielenkiintoista.

Ulkoilun jälkeen oli hyvä (teko)syy suunnata ravintolaan. Kahden tunnin metsässä samoilun jälkeen ansaitsee varmasti törkeän kokoisen mustikka-ananasmargaritan ja +2000 kalorin edestä ruokaa. Thanksgiving-viikonlopun aikana tuli syötyä kiitettävästi ja myös juotua alkoholia, mikä valitettavasti heijastuu nyt ääneni hyvinvointiin.