Missaan aina maanjäristykset

Tänään torstaina aamupäivällä San Josen itäpuolella järisi maa. Magnitude oli 3.3 eli ei mikään suuri järistys, mutta käsittääkseni hiukan voimakkaampi kuin täällä yleensä usein on. Maahan järähtelee tällä alueella ihan arkipäiväisesti, muttei sitä monestikaan huomaa. Tämän järistyksen episentrumi oli meiltä reilun 5 mailin päässä eli vajaan 9 kilometrin päässä. Myöhemmin päivän aikana tuli uusi järistys, se oli 2.6, ja monia pienempiä.

Episentrumi oli tuossa, missä on tähti. Me asumme hiukan vasemmalla tuosta, missä lukee Milpitas. Kartta NBC Bay Arean sivuilta. 

Minä keittelin aamun salitreenini ja HIIT-treenini jälkeen rauhassa kahvia puoli yhdentoista aikaan. Ihmettelin siinä sitten, miksi yhtäkkiä astiat alkoivat vähän kilkattaa avonaisessa astianpesukoneessa. Sitä kesti pienen hetken. Ajattelin, että lentokone varmaan lensi yli. Emme asu kaukana San Josen kv-lentokentästä, ja kohtalaisen lähellä meitä sijaitsee myös sekä siviili- että military-käytössä oleva pienempi lentokenttä ja myös NASA. (Yllä olevasta kartasta näkee monet lentokentät.) Yleensä lentokoneita ei kuule meille mitenkään, mutta joskus kyllä. Satunnaisesti myös lattia tärähtää. Joskus olen ollut varma, että oli maanjäristys, kun lattia tärisi. Etsin silloin netistä tietoa, eikä mitään järistystä ollut tapahtunut, joten kyseessä oli ollut varmaan lentokone.

Nämä kilkahtelivat keskenään hetken ajan.

Tällä kertaa kyseessä oli oikeasti maanjäristys. Tämä selvisi minulle, kun yksi kaveri heti postasi asiasta Facebookiin ja kun tajusin olleeni lähellä pahinta järinäaluetta. Olen sekoittanut lentokoneen maanjäristykseen ja nyt näköjään sekoitin oikean järistyksen lentokoneeseen. Jälleen kerran en siis tajunnut mistään mitään. En yleensä koskaan tunne maanjäristyksistä mitään, vaikka hiukan tuntuvia järistyksiä on tapahtunut useampia, enkä muuten hoksannut mitään siitä myöhemminkään tämän päivän aikana tulleesta. Vuonna 2014, kun kaukana pohjoisessa oli se iso, olisiko ollut jotain 6-richterin järistys, joka aiheutti tuhoa esimerkiksi Napan viinialueella, en herännyt järistykseen, vaikka monet Pohjois-San Josessa saakka olivat heränneet. Yhden toisenkin isomman yöllisen järistyksen lävitse olen tutinut, vaikka naapurit olivat heränneet. Vain kerran elämässäni olen tuntenut järistyksen täällä - silloin heräsin kevyestä unesta siihen, että sänky heilahti kerran tai kaksi.

3.3-järistys ei tietenkään ole mikään suuri, eivätkä paikalliset vuosikymmeniä tai vähintään vuosia tällä alueella asuneet pidä tällaisia pikku tärähtelyjä ilmeisesti minään ihmeellisinä. Ovathan ne yleisiä, kuuluvat asiaan täällä asuessa. Ehkä jotenkin tällaisena kohtalaisen uutena maahanmuuttajana vielä pidän järistyksiä mielenkiintoisina. Olen ollut hieman pettynyt siihen, etten ole tuntenut järistyksiä täällä asuessani. Maailman typerin tunne, mutta minkäs teet. Eihän sitä nyt kukaan toivo maanjäristystä, enkä minäkään sellaista toivo. Mutta jos kerta järähtelee joka tapauksessa, niin voisi sen joskus tunteakin - en sellaista Turussa ainakaan kokisi. Tosin varmasti, jos kunnolla tuntisin, en haluaisi enää ikinä tuntea. 

Vähän minulle ajankohtaista sinänsä se, että pikkujäristys tuli nyt. Olen nimittäin tässä viime aikoina panikoinut sitä, ettei meillä ole maanjäristyskassia. Koska Kalifornia on maanjäristysaluetta, ihmisille suositellaan maanjäristyskasseja, jotka sisältävät kaikenlaista tarpeellista kamaa, jos (ja kun) iso järistys tulee. Vettä, kuivaruokaa, taskulamppuja, pattereita, aurinkokennolla latautuvia lamppuja ja akkuja, ensiapupakkaus, kopiot tärkeistä henkilöllisyyspapereista ja vakutuuksista, käteistä, alueen kartta, lämpöhuopia ja niin edelleen. Kassi kotiin, kassit perheen autoihin... Sitten sängyn alle pitäisi kiinnittää taskulamppu ja kengät siltä varalta, että järistys on yöllä ja lattiat ovat roskissa tai jopa lasinsirpaleissa. Autoissa pitäisi aina olla kunnolla polttoainetta jäljellä, koska ison järistyksen tullessa bensaa ei ehkä saa mistään. Meillä ei ole mitään näistä hoidettuna. Ajan autonkin usein ihan höyrylle. Meillä ei olisi edes syötävää päiviksi. Ehkä puurohiutaleita ja hiukan pähkinöitä. Vesipulloja löytyy aina, muttei niitäkään varmaan monen päivän tarpeelle. 

Olen aina välillä huolestuneena miettinyt tuollaisten maanjäristystarvikkeiden puuttumista ja vaahdonnut miehelleni siitä, miten me kuolemme, jos järistys tulee, ihan vain sen takia, ettemme ole valmistautuneet siihen mitenkään. Nyt viime aikoina Teksasin tulvatuhot ja Floridan myrskyt palauttivat mieleeni sen, että asun itsekin alueella, jossa luonto on ihan todellinen uhka. Maanjäristystä ei (kait?) edes voi ennustaa, kuten jotain muuta uhkaa. Se tulee, kun se tulee. Ja sitten olet pulassa, jos kotoa ei löydy välineitä.

Sitten rauhoittelen itseäni aina välillä ja unohdan koko asian, viikoiksi ja kuukausiksi... Maailmassa nyt sattuu ja tapahtuu ja luonto on aika oikukas. Mutta kaipa sitä pitäisi olla fiksu ja järkevä ja varautua etukäteen. Se tuskin lienee turhaa panikointia.

Tosiaan, järistyksiä oli päivän aikana lisää. Tässä illan suussa vissiin vielä yksi. Olin juuri rappukäytävässä tulossa kotiin, kun naapurissa asuva kaverini tekstasi, että nyt tuntui niin iso järistys, ettei hän ennen ole kokenut samanlaista: huonekasvit heiluivat ja sohvalla istuessa tuntui. Yllätys yllätys - minähän missasin sen.