Paljon ruokaa, jonkin verran elokuvia ja vähän ulkoilua

Meidän viikonloppu koostui otsikossa mainitusta yhdistelmästä. Fiilis oli kohtalaisen laiska koko viikonlopun, mutta onneksi aina ei tarvitse olla tekemässä kaikenlaista aktiivista.

Lauantaina kävimme kaveripariskunnan kanssa lounaalla Korean BBQ-ravintolassa. Tässä taas oiva esimerkki aasialaisesta ruokakulttuurista, josta pääsee nauttimaan Piilaaksossa. Olen aiemmin syönyt Korean barbecueta vain kerran.

Korean BBQ-ravintolassa side dish -ruoat (näille on joku oikea nimikin, en vain tiedä sitä) ovat valmiina ja liharuoat tilataan sitten itse. Keskellä on grilli lihoja varten. 

Asiakas grillaa itse omat lihansa. Paikasta riippuen tarjoilijat saattavat myös (ainakin tarvittaessa) auttaa. 

Lounaalla sai täytettyä lihakiintiöt täyteen useiden viikkojen ajalle. Täyden mahan kanssa olikin hyvä suunnata elokuvateatteriin, nostaa jalat ylös ja katsoa Despicable Me 3. Oli kohtalaisen väsynyt jatko-osa, mutta lastenelokuva virkisti minua ja miestäni hyvin.

"Odota, mulla on palmuolo", sanoin miehelleni pysähtyessäni kuvaamaan palmua leffateatterin edessä.

Tarkoitin jalat ylös ihan kirjaimellisesti. Despicable Me 3 meni todella pienessä salissa, mutta ainakin tuolit olivat kivat. 

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus mennä ulkoilemaan rannikolle, koska siellä olisi (ehkä) ollut viileämpi ilma kuin laaksossa. Meitä kuitenkin laiskostutti sunnuntaina sen verran paljon, ettemme jaksaneet lähteä minnekään kovin kauas tekemään pitkää kävelyä. Niinpä suuntasimme vain puolen tunnin ajomatkan päähän. Minulla oli ajatus, että haluan ulkoilemaan vain, jos menemme jonnekin viileään. 30 asteen helle kun ei nimittäin innostanut haikkailuun. Päädyimme kuitenkin lopulta juuri sellaiselle kuumalle kukkulalle, jonne aurinko porottaa suoraan, varjoja ei ole ja jossa kuivunut ruohikko oikein hehkuu kuumuutta. Ei siis mennyt ihan halujeni mukaan eikä ulkoilukaan sitten ihan napannut siinä helteessä.

Kuten otsikossa on mainittu, kävelyä tuli siis vain vähän. Reilun tunnin jälkeen palasimme autolle ja ajoimme syömään Chili'siin, koska ainakin siellä oli ilmastointi eikä yhtään kuuma, hah. En ole aiemmin syönyt siellä hampurilaista, mutta nyt kokeilin. Oli ihan hyvää.

Valokuvaaja olisi ehkä voinut keskittyä kuvassaan tuohon hampparin alaosaan eikä hyvin epämääräisen ja tylsän näköiseen yläosaan, joka jäikin puoliksi syömättä. 

Elokuvateema jatkui sunnuntainakin ruokailun jälkeen, kun katsoimme kotona leffan nimeltä the Impossible. Se kertoo siitä vuoden 2004 tsunamista, jonka takia kaikki suomalaisetkin varmasti tietävät, mikä tsunami on. En ollut tiennyt tällaisesta elokuvasta, mutta elokuva tuli puheeksi kosmetologini kanssa, kun puhuimme viikko sitten maanjäristyksistä ja tsunameista. Hänen mukaansa Santa Barbarassa oli vähän aikaa sitten pieni tsunami, kun hän oli siellä käymässä. Öh okei. Tuota noin... En ihan uskonut tätä hänen kertomaansa. :D Vaikka mistäpä minä tiedän - ehkä on olemassa joitain pikkutsunameita, jotka eivät ole mitään tuhansia ihmisiä tappavia massiivisia aaltoja, joillaiseksi minä käsitän tsunamit. Sanoisin niitä ehkä vain aalloiksi ja epäilen vahvasti, että Santa Barbarassa olisi nähty mitään isoja aaltoja kovempia ilmiöitä, mutta joka tapauksessa kasvohoitoni yhteydessä käytiin lävitse useampikin erilainen luonnonkatastrofi, joka Kaliforniaan voi iskeä. (Kosmetologini kertoilee muuten usein vähintäänkin hiukan huvittavia juttuja, joita en aina ihan usko. Olen jopa kerännyt niitä ylös. Saan mieheni kanssa aina viihdettä, kun kerron niitä hänelle. Ehkä joskus kerron teillekin.)

En tiedä, miksen ollut tiennyt tällaisen elokuvan olemassaolosta. Aihe on mielenkiintoinen ja leffassa on Ewan McGregor, josta olen aina tykännyt. Oli siis pakko nähdä, kun nyt sain tästä tietää. Ei aiheensa puolesta mikään kevyin elokuva sunnuntai-iltapäivään, mutta tykkäsin kyllä. Surullinen tositarina, mutta kauniisti toteutettu elokuva eikä ihan hirveän ylidramatisoitu niin kuin olisi voinut kuvitella.

Elokuvaan täysin liittymätön puu, joka oli mielestäni valokuvamaisen hieno. 

Kaiken kaikkiaan oli kiva ja rentouttava viikonloppu, mutta jostain syystä minua edelleen näin maanantaina väsyttää ihan kamalasti.