Ensimmäinen Super Bowl Sunday -viettoni

Katsoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Super Bowlia eli jenkkifutiksen loppuottelua. Olen asunut Yhdysvalloissa pian neljä vuotta, mutta kertaakaan aiemmin en ole noteerannut päivää nimeltä Super Bowl Sunday yhtään millään tavoin. Silloinkin kaksi vuotta sitten, kun peli ja kekkerit olivat naapurissamme, me olimme Suomessa, joten missattua tuli sekin.

En ole kiinnostunut urheilusta, joten miksipä olisinkaan huomioinut jotain amerikkalaista jalkapalloa. Super Bowl on kuitenkin huiman iso tapahtunut Yhdysvalloissa. Se tuntuu keräävän ainakin kaiken peliin liittyvän oheistoiminnan vierelle sekä ne, jotka oikeasti ovat todella kiinnostuneita futiksesta, kuin myös ne, jotka muuten vain voivat harrastaa penkkiurheilua. Kaverini totesikin eilen, että Super Bowl Sunday on 4th of Julyn eli itsenäisyyspäivän jälkeen vuoden toiseksi merkittävin päivä amerikkalaiselle: ostetaan ruokaa ja kaljaa ja kerätään iso porukka yhteen viettämään aikaa. Osittaisella vitsillä heitetty kommentti osui varmasti lähelle totuutta.

Super Bowl Sunday on hyvä tekosyy maata sohvalla ja syödä paljon ruokaa. Joissakin osavaltioissa sään salliessa (no okei, eli siis lähinnä Kaliforniassa ;D) meno voi olla aivan kuin 4th of Julyna ja sisältää grillailua ulkona. Kaliforniassa sää sallii - eilenkin Piilaaksossa oli yli 20 astetta lämmintä. Sen perusteella, mitä ihmiset ostivat kaupasta lauantaina, monella taisi olla grillaus mielessä.

Ei se kyllä varmaan ole mikään ihme, että Super Bowl on iso juttu täällä. Olen huomannut Kaliforniassa asuessani, että monet amerikkalaiset ovat ainakin jollain tasolla erikoisen kiinnostuneita urheilusta, oli se urheilu sitten baseballia, jenkkifutista tai (NHL-)lätkää. Porukkaa ravaa peleissä sesonkien aikana harva se viikko koko perheensä ja kaveriporukoidensa voimin, ja oman kotialueen joukkueita kannatetaan t-paidoin, lippiksin ja hupparein ihan arkipäivässäkin. Tällaista en ole huomannut Suomessa. En ikinä ole tuntenut ketään, joka olisi käynyt edes epäsäännöllisen säännöllisesti joissain peleissä. Täällä asuessani someni uutisvirta täyttyy pelikuvista ja erinäisten otteluiden kisakatsomoista aivan liian usein. Urheilun seuraaminen on jotenkin todella amerikkalainen juttu. (Kokemukseeni vaikuttaa totta kai piirit, joissa pyörin Suomessa, sekä se, että minulla on nykyään somessa huomattavasti enemmän kavereita kuin ennen. Vertailu on siis aivan epäsopivaa, mutta ymmärrätte varmaan pointtini kuitenkin.)

Me vietimme Super Bowl Sundayta suomalaisten kavereidemme kanssa. Joku heistä ehkä ymmärsikin jenkkifutiksesta jotain. Minä olen muuten ollut varhaisteini-iässäni vaasalaisen amerikkalaisen jalkapallojoukkueen cheerleader-joukkueessa, enkä silti tiedä tästä urheilulajista mitään. (Joukkueemme kyllä keskittyi siihen oikeaan cheerleading-kisaamiseen eikä mihinkään pelikentän laidalla kekkalointiin. Parin vuoden aikana olin pelikentällä ehkä kerran.) Super Bowl oli kuitenkin vain hyvä tekosyy kerääntyä yhteen viettämään päivää, syödä friteerattua kanaa ja sipsejä sekä juoda kaljaa keskellä päivää.

Budlight, virallinen Super Bowlin kisajuoma? Kyseistä merkkiä mainostettiin mainoskatkoilla muutamankin kerran. Merkki saa nyt vähän lisää mainostusta tällä kuvalla. Minä en kyllä kaljaa juonut. 

Kaverin itse tekemää friteerattua kanaa. Oli todella hyvää ja mehukasta. Friteeratut kanankoivet taitavat olla yksi suosituimmista Super Bowl -herkuista kautta USA:n. 

Super Bowl on onneksi myös paljon kaikkea muuta kuin sitä peliä ja syömistä: pelin aikana tulevia mainoksia tapitetaan silmä kovana (ne mainokset maksavat mainostajille maltailta!) ja väliaikashowsta kouhkataan päivätolkulla. Vaikken itse Super Bowl -peliä ole koskaan katsonut, olen kyllä joskus nähnyt niitä pelin aikana tulevia mainoksia jälkikäteen Youtubesta. Ovathan ne aika viihdyttäviä joskus. Tänä vuonna ei kyllä ollut mielestäni mitään erikoista, vaikka nostin kyllä kulmiani sille, että M&M-karkkimainoksessa Danny DeVito karkkina jäi auton töytäisemäksi, minkä jälkeen ruutuun ilmestyi teksti "Always fun". Auton alle jääminenkin voidaan siis yhdistää hauskuuteen... Mutta joo, en varmasti ole oikea ihminen antamaan näistä Super Bowl -asioista yhtään mitään arviota. Annan kuitenkin totta kai. Se väliaikashow Justin Timberlaken kanssa oli aika kamalaa harmaata kuraa, ja minä sentään olen tykännyt Timberlaken biiseistä.

Väliaikashowta parempaa ohjelmaa järjesti kavereiden koira.

Peli kesti mielestäni aivan liian kauan, mainoksia tuli käsittämättömän usein (niin kuin Yhdysvalloissa on tapana - minä en vain koskaan katso tv-kanavia, joten en ole tottunut tähän) ja olin täysin puutunut siinä vaiheessa, kun peli päättyi joskus varmaan yli neljä tuntia alkamisensa jälkeen. Mutta jes, olen nyt kokenut ensimmäisen Super Bowl Sundayni!