Päivä Münchenissa

Me olemme kotiutuneet takaisin Amerikan mantereelle reissustamme ja paluu arkeen on koittanut. Tässä postauksessa vähän fiilistelyjä Münchenista, lähinnä valokuvin. Me vietimme Münchenissa vain yhden kokonaisen päivän, mutta ajan lyhyyttä kompensoi laadukas seura: meidän ei tässä vaiheessa tarvinnut turisteilla enää kahdestaan, sillä kavereitamme alkoi saapua Suomesta Saksaan hääjuhlintaa varten ja saimme viettää päivän Münchenissa kaveripariskunnan kanssa.

Aamulla käppäilimme mieheni kanssa hetken kahdestaan, sillä kaverimme saapuivat kaupunkiin vasta puolenpäivän aikaan.

Loistoseuraa turisteiluun. 

Yhdessä päivässä ei paljoa ehdi turisteilla, varsinkin kun emme olleet liikenteessä ennen kuin vasta puolenpäivän jälkeen. Treffasimme kaverit Münchenin vanhan kaupungin laidalla ja kiertelimme hiukan vanhoja katuja pitkin Marienplatz-aukion ympäristössä.

Karlsplatz ja portti vanhaan kaupunkiin. 

Tuntui siltä, että koko Münchenin turistit olivat pakkautuneet vanhan kaupungin alueelle. 

Marienplatzilla sijaitseva uusi raatihuone, Neues Rathaus. Minä luulin tätä ensin tyyliin joksikin kirkoksi, sitten vanhaksi raatihuoneeksi, koska näyttäähän tämä aika vanhanajan rakennukselta. Ai miten niin en ollut perehtynyt yhtään Münchenin nähtävyyksiin? :D

Vanha raatihuone, Altes Rathaus, oli kuitenkin tämä tönö. 

Monumentti Odeonsplatzilla. En edes tiedä, mikä monumentti tämä on (tai no, joku Feldherrnhalle se on), mutta hieno se on, ja tosituristi valokuvaa aina kaikkea mahdollista, vaikkei edes tietäisi mitä.

Vanhasta kaupungista löytyy kiva markkina-alue, joka oli lounasaikaan aivan täynnä. 

Jos oluen juominen kiinnostaa, vanhassa kaupungissa sitä kannattaa juoda esimerkiksi kuuluisassa vanhassa panimoravintolassa Hofbräuhausissa. Tämä panimo on perustettu vuonna 1589, joskaan kuka tahansa rahvas ei ole päässyt sisään nauttimaan juomista ennen kuin vasta 1800-luvulla. 

Panimoravintolan sisällä musisoivat miehet nahkahousuissaan. Meno ravintolassa oli muuten aika railakasta keskellä arkipäivää ja mekkala sen mukaista. 

Ravintolan sisäpihalla oli rauhallisempaa kuin sisällä, ja me istuimmekin täällä tovin. Toiset toimivat asiaankuuluvasti ja joivat olutta sekä söivät makkaraa, toiset joivat valkkaria ja yksi nimeltämainitsematon kasteli suutaan vain vedellä ja kahvilla. 

Kävimme piipahtamassa myös valtaisassa Englisch Garten -puutarhassa, mutta siitä näimme ihan vain murto-osan.

Upea syyspäivä. 

Puiston kiinalainen torni, Chinese Tower. 

Vanhan kaupungin ja puistoilun jälkeen meillä oli vielä aikaa metroilla tsekkaamaan Münchenin maisemat olympiatornin näköalapaikalta.

Olympiaturm, Münchenin olympiatorni, jossa on totta kai näköalatasanne turisteille. Tuolla ei ollut muuten melkein ketään, ihan vain muutama hassu turisti. Ihanaa, kun ei tarvinnut jonottaa.  

Olympiatornin kupeessa sijaitsee myös BMW:n headquarters eli pääkonttori. Kuvassa myös pientä iltaruuhkan poikasta. Saksassa näkemämme ruuhkat eivät tietenkään olleet mitään Piilaakson ruuhkiin verrattuna, mutta kyllä tuollakin näkyi kunnon tukoksia ja autobahneilla onnettomuuksien aiheuttamia autojonoja.

Maisemat olympiatornista BMW:n pääkonttorin suuntaan. 

Maisemat olympiastadionin suuntaan. 

Olympiatornilta suunnistimme uudelleen vanhaan kaupunkiin syömään ennen kuin oli aika erota hetkeksi. Me jäimme mieheni kanssa vielä toiseksi yöksi Müncheniin, mutta kaveripariskunta jatkoi heti matkaa hääpaikkakunnalle. Sitä ennen söimme kuitenkin ihan älyttömän hyvää pretzelburgeria.

Todella hyvä illallinen. 

En nyt osaa sanoa Münchenista oikein mitään erityistä, sillä visiittimme oli niin lyhyt. Hyvää ensivaikutelmaa kaupunki ei kyllä antanut, mutta kyseessä taisi olla vain suurkaupunkeihin kuuluva ominaisuus: epämääräisiä alueita löytyy aina, ja meidän epäonneksemme osuimme tällaiselle alueelle heti ensimmäisenä iltana. Saavuimme mieheni kanssa päärautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan hotelliimme keskiviikkona illalla ja lähdimme etsimään ruokakauppaa. Aseman kupeessa ja yhdellä kadulla oli sellaista menoa että huh huh. Porukkaa oli sekä kännissä että aivan aineissa. Joillakin seisoi silmät niin pahasti päässä, että melkein hirvitti, ja minä en muuten pientä hätkähdä ja sitä paitsi olen nähnyt kaikenlaista entisessä ammatissani Turussa - niin ja San Franciscossa, jossa hiihtää kaikenlaista sakkia joka kulmassa. Alueella oli myös vähän sotkuista, ja tuli oikeasti sellainen olo, että viitsiikö tässä nyt edes paljon liikuskella. En tiedä, mikä alue oli kyseessä, mutta selkeästi se oli joku tällaisten tietynlaisten ihmisten kokoontumispaikka, sillä meno oli seuraavana iltana aivan samanlaista. Parin korttelin päässä oli kuitenkin jo täysin erilaista ja siistimpää, joten onneksi pääsin ensivaikutelmasta yli nopeasti.

Saksalaiset kyllä osaavat nämä alkoholijutut, kun crepejäkin saa alkoholin kanssa. Baileys-crepes kuulostaa erikoisen hauskalta, mutta jäi testaamatta. 

Minä en ole mikään makkaroiden tai lihan ystävä ja nämä kahvilan lihat jäivät maistamatta, mutta täytyy kyllä sanoa, että muutamat aamupalojen wurstit olivat todella hyviä. Varmaan minäkin söisin enemmän makkaraa, jos se maistuisi sellaiselta kuin Saksassa...  

Kiinnitimme muuten mieheni kanssa sekä Berliinissä että Münchenissa huomiota siihen, että sähköautoja ei Saksassa näy. Siellä ajetaan - tämä tuskin lienee yllätys - volkswageneilla, audeilla, vähän mersuilla ja jonkin verran bemareilla. Yhtäkään Teslaa ei tainnut tulla reissullamme vastaan eikä edes BMW:n sähköautoa. Latauspisteitä sähköautoille taisin nähdä Berliinissä ehkä kaksi ja kyseessä on kuitenkin suurkaupunki; Münchenissa ei osunut silmiin yksikään piste. Eihän tällainen autoprofiili ole tietenkään mikään yllätys Saksassa, ja me mietimmekin mieheni kanssa, olemmeko jotenkin piilaaksolaistuneet pahasti, kun sähköautojen puuttumiseen liikenteessä kiinnittää heti huomiota. Piilaaksossa sähköauto on se juttu ja kaikki muu on jo vähän jopa noloa. (Meidän perheessä on muuten ne kaksi bemaria. Sopisimme hyviin Saksaan asumaan...) Mutta toisaalta kun jossain tyyliin Turussakin näkyy Tesloja ja sähköautojen latauspisteitä, niin kyllä se nyt vähän ihmetytti, ettei suuren maan suurissa cityissa näkynyt ketään puhtaamman luonnon puolesta autoilijaa... Tai sitten me emme nyt vain sattuneet näkemään.