Tuntematon sotilas San Franciscossa

Me pääsimme maanantaina tsekkaamaan uuden Tuntematon sotilas -elokuvan elokuvateatterissa San Franciscossa. Elokuva ei ole (ainakaan tällä hetkellä) levityksessä Yhdysvalloissa, vaan kyseessä oli yksityinen ja siten hyvin ainutkertainen näytös vain tällä alueella.

Muutama viikko sitten mietin, milloinkohan me pääsemme näkemään tämän elokuvan, josta Suomen mediassa on viime aikoina kouhkattu melkein jopa liikaa. En tiennyt, että näytös oli tulossa. Olin missannut ilmoituksen tästä tapahtumasta aiemmin. Sain kuulla tästä, kun tapahtuma siirrettiin suurempaan paikkaan, sillä liput oli varattu loppuun ja kun kysyntää edelleen riitti. Onneksi saimme lippumme. Montaa tyhjää paikkaa ei salissa ollut, jos nyt oli yhtäkään (en ole varma).

Pieni elokuvateatteri San Franciscossa.

Jotkut tuntemani ulkosuomalaiset valittelevat sitä, kun ulkomailla asuessa putoaa helposti pois suomalaisen populaarikulttuurin parista: tv-sarjoja, leffoja tai suomalaista musiikkia ei välttämättä kovin helposti pääse näkemään ja kuulemaan. Minua tällainen ongelma ei ole kauheasti koskettanut. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut suomalaisista elokuvista, musiikista tai tv-sarjoista. Suomessa asuessani katsoin todella harvoin suomalaisia ohjelmia teini-ikäni jälkeen. Vaikka ulkomaille muutto on osittain aiheuttanut sen, että minua nyt kiinnostaa suomalaiset ilmiöt aiempaa enemmän, en silti pääasiassa ole kokenut isoksi ongelmaksi sitä, että suomalaiset leffat ja sarjat jäävät näkemättä ja musiikit kuuntelematta.

Tuntemattomasta sotilaasta olin kuitenkin hiukan kiinnostunut, osittain sen saaman mediahuomion vuoksi ja osittain siksi, että olen aina tykännyt siitä Väinö Linnan romaanista. Niistä vanhoista elokuvista en ole niin piitannut, ja olisin jatkanut elämääni vailla huolen häivää, vaikken koskaan olisi tätä uusinta filmatisointia nähnyt, mutta kivempi näin kuitenkin. Tosin itse asiassa en ollut hirveän innoissani lähtemään San Franciscoon maanantaina illalla yhden elokuvan takia, mutta mieheni puhui minut ympäri. Ei sitä Bay Arealla ihan kovin usein pääse katsomaan suomalaisia leffoja. Matka (65 km) ruuhkassa kesti 1,5 tuntia, San Franciscon keskustassa 3 mailin (vajaan 5 km:n) eteneminen vei puoli tuntia, mutta onneksi olimme lähteneet aikaisin ja olimme perillä melkein tunti ennen näytöksen alkamista.

Meillä oli muuten varmaan vähän astetta parempi esitys kuin niillä, jotka käyvät katsomassa tämän leffan Suomessa. Ovella oli nimittäin vastassa itse elokuvan ohjaaja Aku Louhimies. Ennen elokuvaa Louhimies piti pienen esittelyn ja elokuvan jälkeen oli vielä puoli tuntia aikaa esittää kysymyksiä, joihin Louhimies vastasi. Ja Bay Arean suomalaiset kyselivätkin paljon puolen tunnin aikana. Puhuttuna kielenä oli englanti, koska paikalla oli myös suomalaisten ei-suomea-puhuvia-perheenjäseniä. Elokuvassa oli myös englannin kieliset tekstitykset.

Herra Aku Louhimies.

Itse elokuvasta en nyt sano mitään, kun en mikään elokuvakriitikko ole. Ne katsokoon, keitä kiinnostaa ja keillä on mahdollisuus siihen. Olen tyytyväinen, että koimme tämän tilaisuuden. Tulihan siitä kotoinen fiiliskin, kun oli täysi elokuvasalillinen suomalaisia.