Virkistäytymispäivä viinitiloilla Morgan Hillissa

Viime lauantaina vierailimme kolmella eri viinitilalla. Mieheni yksi kollega järjesti kaikille firman työntekijöille kivan epävirallisen virkistäytymispäivän, johon puolisotkin pääsivät mukaan. Koska kukaan ei halua olla designated driver ja koska olisimme tarvinneet tsiljoona autoa ja vielä koska yhdessä matkustaminen on aina kivempaa, meille oli varattu kulkuneuvo, joka ei osannut päättää, oliko se minibussi vai limusiini. Auto vei meidät eri tiloille ja kuljettaja odotteli aina autossa. Moisten limusiinien vuokraus ei ole täällä mikään harvinaisuus, monet suorittavat viinitilakierroksiaan tällä tavoin.

Minibussi se mielestäni oli...

... paitsi että sisältä se jäljitteli limusiinia. Eikä ollut muuten turvavöitä. En tykkää yhtään. Meno oli muutenkin kohtalaisen rämisevää, ei mitään luksusta. 

Viinitilat sijaitsivat Morgan Hillissa, joka on vain noin puolen tunnin päässä meiltä etelään. Alueella on käsittääkseni paljon viinitiloja. Piilaaksosta ei tarvitse siis lähteä minnekään Napaan eikä Sonomaan viinien takia, vaan tiloja löytyy lyhyiden ajomatkojen päästä paljon, Morgan Hillin lisäksi ihan kaikista muistakin suunnista ja paikoista.

Osa viineistä oli ihan jees, mutta yhden paikan (ei tämän kuvassa olevan) valkkaria en olisi erottanut vedestä. Ehkä vika oli minun makuaistissani, mutta syytän sitä valkkaria.

Päivä oli pilvinen ja kohtalaisen viileä (15-18 astetta), mutta silti noin tuhannen kerran UV-säteiden voimakkuus yllätti tämän kalpean suomalaisen ja rintani paloi hiukan siitä kohtaa, missä paita ei ollut suojannut, sillä vietimme aikaa ulkona. Oli jo toinen kerta tänä vuonna ja tällä viikolla tuli vielä kolmas. Apua ihan oikeasti. Tervetuloa melanooma!?

Tasting room, jonka sisäänkäynti näytti mielestäni jonkun hobitin kodin sisäänkäynniltä (paitsi ettei se ollut pyöreä).

Tv:sta tutun näköinen amerikkalainen hääpaikka, vähän tuolla piilossa. Häät eivät olleet alkaneet vielä silloin, kun me olimme paikalla. Viinitila on varmasti tosi ihana paikka mennä naimisiin.

Viinitilat, joissa kävimme, olivat kohtalaisen pieniä, ei mitään sellaisia Napan ja Sonoman tilojen kaltaisia keskuksia. Ihmettelimme vähän, miten yksi viinitila oli tällainen näin massiivinen. Kipusimme nuo portaat ylös ja tajusimme ovessa olevan lapun "Private Property". Tuli muuten kiire pois! Tasting room löytyikin sitten tuon kartanon vierestä.

Ja se näytti tällaiselta mökiltä. Ehkä omistajat asuvat siinä viereisessä kartanossa...?

Kolmen viinitilan jälkeen päivä jatkui tämän järkkääjä-kollega luona grillausillalla, jossa kulttuurit kohtasivat: amerikkalaisuutta edusti itse tehdyt hampurilaiset ja ribsit, mutta niitä edelsi kollegan kiinalaisen anopin tekemät aidot ihanat kiinalaiset alkupalat. Nam!

Tuon yllä olevan mökin piha oli kyllä todella sympaattinen. 

Tonttu!

Puhuinko muuten alussa designated driverista? Noh, maistelun jälkeen minibussi jätti meidät tietenkin sinne, mistä meidät oli noukittukin. Jotkut olivat autoilleet sinne aamulla itse. Paitsi me suomalaiset, jotka käytimme Uberia. Tietenkin autolla tulijat sitten autoilivat poiskin, niiden maistelujensa jälkeen. Tosin kuka tahansa viininmaistelussa käynyt tietää, etteivät maistiaisannokset ole mitään isoja, eikä niistä kyllä tälläkään kerralla kukaan mitenkään humaltunut. Silti minua jaksaa kerta toisensa jälkeen ihmetyttää se, miten porukka täällä nätisti liittää yhteen alkoholin ja autoilun ilman sen kummempia ihmettelyjä. Tästä olen kertonut paljon aiemminkin.

Emme kiertäneet missään tilalla, vaan keskityimme vain maisteluun. Viiniköynnösten ihastelu jäi siis tällaiseen kuvaan.

Yksi mieheni kollegoista harrastaa muuten dronen lennätystä, ja drone oli mukana meiningeissä. Olen joskus ajatellut dronen lennättämisen olevan ihme harrastus, vaikka toisaalta ovathan ihmiset lennätelleet kaikenlaista harrastuksenaan vuosikymmenet. Nyt kuitenkin tajusin, miten lennättämisellä on myös tosi siistejä puolia. Dronella saa ilmasta upeita kuvia, niin maisemista kuin ihmisistäkin. Selfietikku ei ole enää mitään! Toisaalta en ollut aiemmin ajatellut, miten pelottava vehje tuollainen on. Hyvästi yksityisyys...?

Onko dronen lennättäminen muuten Suomessa jo jonkinlainen yleinen harrastus? En ehkä voi sanoa, että se olisi yleistä täällä, mutta kyllä olen niitä nähnyt (ja kuullut) parisen kertaa.

Tulevaisuuden selfietikku.

Päivä oli oikein mukava. Etenkin, kun mieheni työpaikka on nykyään suurentunut siitä, mitä se oli silloin, kun me muutimme tänne. Aiemmin muutamat hassut työntekijät olivat kaikki tulleet Suomesta, mutta sittemmin puljuun on palkattu paljon täkäläisiä työntekijöitä. Voi että miten amerikkalaisten läsnäolo muuttaa dynamiikkaa ja valaisee tapahtuman kuin tapahtuman. Suomalainen jurotus on minimissään, eikä kenenkään tarvitse kyhjöttää yksin, kyllä amerikkalainen small talkkaa. ;)