Santa Cruz Mystery Spot

Kävimme edellislauantaina yhdessä lähialueen suosituimmassa turistinähtävyydessä: Santa Cruzin Mystery Spotissa. Tämä mysteerinen piste sijaitsee Santa Cruzin rantakaupungissa keskellä punapuiden ja eukalyptuspuiden kansoittamaa metsää ja siellä on vinoon ja mäkiseen maastoon rakennettu kallellaan oleva talo. Mystery Spot -paikka on englanniksi gravity hill, jonka suomennoksesta en nyt mene sanomaan mitään. Painovoimamäennyppylä, haha? Paikan vinous aiheuttaa katsojan silmissä optisen harhan, ja nämä harhat vetävät luokseen turistit.

Mystery Spotin sisäänkäynti ylhäältä metsästä kuvattuna.

Olen tiennyt paikan olemassaolosta pitkään, mutten oikeastaan ole tiennyt, mikä paikka itse asiassa on tai mitä siellä on. Mesta on keksinyt itselleen loistavan mainoskikan: bumper stickerit eli auton puskuriin laitettavat tarrat. Erilaiset puskuritarrat ovat todella suosittuja Yhdysvalloissa ja niissä julistetaan milloin mitäkin ilosanomaa. Mystery Spotin keltaisia tarroja olen nähnyt hämmentävän monessa autossa; lähes jokaisella ajokerralla tulee eteen ainakin yksi auto, jossa sellainen on. Olen aina ihmetellyt miksi - miten ihmeessä joku paikka voi olla niin jännittävä, että sitä haluaa muistella autossaankin? No, nyt on syy sillekin selvinnyt. Jokaiselle kävijälle jaetaan tuollainen ilmainen tarra.

Tällainen bumper sticker. Meillä on näitä nyt kaksi, eikä kumpikaan kyllä ole pääsemässä auton kylkeen.

Mystery Spotin pihassa oleva auto oli vuorattu täysin tarroilla.

Mystery Spottiin pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella, joka kannattaa varata etukäteen, etenkin sesonkiaikoina eli kesällä. Me yritimme yhtenä perjantaina pari viikkoa sitten varata aikaa lauantaille, mutta kaikki kierrokset oli jo myyty loppuun. Piti siis siirtää reissua viikolla eteenpäin. Olen viime aikoina yrittänyt keksiä viikonlopuiksi kaikkea menoa, koska arkipäivät ovat menneet kotona saikkuillessa, kun jumppailemaan ja ohjaamaan ei vielä ole ollut asiaa. Oli siis hyvä hetki tsekata tämä suosittu mysteerinen turistikaaos.

Mystery Spotin sisäänkäynti.

Paikka on päässyt moniin julkaisuihin, kuten Life-lehteen sekä Ripley's Believe it or Not -ohjelmaan.

Mystery Spot on löydetty vuonna 1939 ja avattu yleisölle 1940. Vanhasta nähtävyydestä on siis kyse. Alue on hyvin pieni, halkaisijaltaan vain noin 45 metriä. Alueella ei ole mitään paitsi se vino mökki ylhäällä mäessä ja sitten tietenkin turisteille rakennettu snäksikiska ja krääsäkauppa. Läheltä lähtee myös lyhyt kävelyreitti metsän siimekseen.

Mystery Spotin rajalla. Toinen puu kasvaa suoraan, toinen vinoon? Uskokoon ken tahtoo.

Snäksikiskan mainos. Naureskelimme mieheni kanssa tuota Ruukaa. Onkohan joku yrittänyt suomea vähän huonolla menestyksellä? Ruotsiakin näkyisi olevan. Tai sitten tuo on jotain ihan muuta kieltä...

Eläimet eivät kuulemma viihdy Mystery Spotissa. Paitsi ilmeisesti sitten tällaiset toukat.

Opastettu kierros oli kohtalaisen lyhyt, noin 45 minuuttia, mutta lippukin oli toisaalta halpa ($8/hlö+ parkkeeraus $6). Opas kertoili vähän paikan historiasta, mutta sen verran epäselvästi artikuloiden, että minulta ja mieheltäni meni puolet ohi. Ryhmä oli iso, yli 20 ihmistä, ja aiheutti vähän hälinää. Ryhmiä myös lähti niin tiiviiseen tahtiin, että edellisen ryhmän oppaan puheet sekoittuivat meidän oppaan puheisiin. Sitten vielä mökissä annetaan aikaa valokuvien ottamiseen siinä vaiheessa, kun edellinen ryhmä on jo mökin pihalla, ja kuvia räpsivät turistit aiheuttavat muuten aika kovaa mekkalaa. Paikka tuntuu keskittyvän siis vain ihmispaljouden maksimoimiseen, ei asiakaskokemukseen.

Tuollainen mökki mäen päällä. En tykkää laittaa tuntemattomien ihmisten kuvia tänne, mutta tämä oli ainoa kuva, jossa mökki edes näkyy. Tuon rampin käveleminen ylös tuntuu monesta kuulemma huomattavasti rankemmalta kuin miltä se näyttää. Meidän mielestä ei tuntunut yhtään.

Vino talo ja sen vino piha sekä meidän opas. Pihalla seisoskeltiin hetki naama eri suuntiin oppaan neuvojen mukaan. Tuntui vähän hassulta. Esimerkiksi "alamäkeen" seistessä ei tuntunut yhtään siltä kuin paino olisi jaloilla sillä tavalla kuin alamäessä yleensä on.

Suurin hauskuus kierroksessa olivat oppaan demonstroimat harhat, kuten esimerkiksi ylämäkeen vierivät pallot ja virtaava vesi sekä pituusjärjestykseen asetetut ihmiset, jotka sitten paikkoja vaihtamalla ovatkin yhtäkkiä täysin saman pituisia täysin samassa kohdassa. Jotta kaikki olisi jännittävämpää, loogista syytä näköharhoille ei tietenkään kerrota. Mystery Spottiin liittyykin tarinat esimerkiksi sinne iskeneestä meteoriitista ja joistain magneettikentistä.

Vinossa oleva lankku, jota pitkin pallo vierii ylämäkeen eli siis kuvassa vasemmalle. Tätä opas demonstroi paitsi omalla pallollaan, myös turistien antamilla vierivillä esineillä, kuten huulirasvalla, ja myös vedellä. Ihan vain todistaakseen, ettei hänellä ollut mitään omia välineitä. Looginen selitys totta kai löytyy helposti, mutta sitä opas ei luonnollisestikaan maininnut. Mysteeri mikä mysteeri.

Minä olen meidän perheessä se, joka suhtautuu kaikkeen vähän pessimistisesti ja joka ei lähes koskaan ole otettu mistään. Minä olin kuitenkin esimerkiksi ylämäkeen vierivästä pallosta ihan että vau, onpa siistiä, ja halusin miettiä kaikkia paranormaaleja syitä, joita tähän mysteeriseen paikkaan liitetään. Mieheni sen sijaan huokaili vieressä syvään ja oli vain, että "Hanna, toi talo on vain vino".

Tukevassa kettingissä roikkuva rautapallo. Roikkuu vinossa totta kai.

Mökki sisältää kaksi huonetta. Minulle tuli mieleen ne Linnanmäen ja Särkänniemen naurutalot, joissa muistaakseni molemmissa on vinojen lattioiden huoneet. Minulle tuli talossa vähän huono olo. Kuulemma monelle tulee.

Ei sitä ihan joka päivä seistä vinossa.

Sekuntia ennen tätä kuvaa meinasin kaatua, koska lattia oli oikeasti niin vino, että liukkaiden kenkien kanssa siinä oli vaikea kävellä ilman tukea. 

Mystery Spot oli minusta ihan hauska kokemus, koska se oli halpa. Yhtään enempää ei olisi tehnyt mieli maksaa, koska eihän siellä oikeasti ollut mitään, paitsi yksi vinoon rakennettu mökki. Mieheni tuomio on se, että täysin turhanpäiväinen rahastuspaikka. Kaunista luontoa siellä kyllä on. Me kävimme kävelemässä metsäreitin, johon meni aikaa alle puoli tuntia. Metsään kantautui kauhea hälinä Mystery Spotista, joten luonnon rauhaa sieltä ei kyllä löytynyt.

Punapuita.

Jälleen se puunhalaaja iski.

Jos joku vierailee Santa Cruzissa, kantsii tsekata tämä mysteerinen paikka, jos on tekemisestä pulaa.