Maailman suurin rakennus tilavuudeltaan: Boeingin lentokonetehdas Everettissa, WA

Me vierailimme viime viikonloppuna Seattle-reissullamme maailman suurimmalla lentokonetehtaalla, Boeingin tehtaalla. Tuo tehdas ja Boeingin Future of Flight Aviation Center eli lähinnä turisteille suunnattu vierailukeskus sijaitsevat Everett-kaupungissa, joka on Washingtonin osavaltiossa Seattlesta noin 40 kilometriä pohjoiseen (ajomatka oli puolisen tuntia ilman pahoja ruuhkia). Osa nettisivuista ilmoittaa tehtaan osoitteeksi Mukilteon kaupungin, sillä Everett ja Mukilteo sijaitsevat vierekkäin ja ilmeisesti Boeingin rakennuksia on rajan molemmin puolin, mutta pääsääntöisesti Boeingin tehtaan kotikaupungiksi sanotaan Everettia.

Häpeäkseni voin heti alkuun myöntää, että vaikka olen lentänyt varmaan suurimman osan elämäni lennoista Boeingeilla, en ole koskaan ajatellut sitä lentokoneiden valmistajana. Olen varmaan vain ajatellut sen jonkinlaiseksi merkiksi suomatta sen enempää ajatuksia sille, kuka koneita valmistaa ja missä. Nytpä tiedän, että Boeing valmistaa sekä matkustajakoneita että sotilaskoneita ja myös jonkinlaisia satelliitteja ja raketteja. Boeing on perustettu Seattlessa, mutta nykyään yhtiön pääkonttori on Chicagossa.

Tilavuudeltaan maailman suurin rakennus

Boeingin Everettin tehdasrakennus on ainutlaatuinen koko maailmassa: se on nimittäin tilavuudeltaan maailman suurin rakennus. Rakennuksella on tilavuutta huimat 13,3 miljoonaa kuutiometriä ja tämä on Guinnesin ennätystenkirjassakin tunnustettu suurin tilavuus ikinä. Pinta-alaa on 398 000 neliömetriä. Rakennus imisi sisäänsä noin 50 jalkapallokenttää sekä koko Disneylandin ja vähän parkkipaikkatilaakin päälle sekä Versaillesin palatsin puutarhoineen. Maailman suurimpien rakennusten kakkosena tulee Ranskan Airbussin yhdenlaisen lentokonemallin tehdashalli; sillä kokoa on huomattavasti vähemmän, 5,6 miljoonaa kuutiometriä ja 122 500 neliömetriä.

Mitä tässä massiivisessa tehdashallissa sitten tehdään? Boeingin Everettin tehtaassa kootaan konemalleja 747, 777 ja 787 ja vissiin myös mallia 767, mutten tästä ole enää varma ja eri lähteet sanovat eri asioita. Minä en ole ikinä ymmärtänyt näitä numeroita, mutta nyt ymmärrän. 700-numerot on varattu matkustajakoneille, ja numerointityylin taustalla on vain Boeingin markkinointitiimin mielipide siitä, että numero 700 oli liian tylsä, mutta kun se muutettiin muotoon 707, se oli jo paljon säväkämpi. Niinpä siis ensimmäisestä Jet Agen koneesta tuli 707 ja siitä on sitten jatkettu.

Maailman suurin rakennus tilavuudeltaan. Kokoa ei ihan käsittänyt tuolla ollessa.

Kierros Boeingin lentokonetehtaassa

Boeingin 90 minuuttia kestävä tehdaskierros on Pohjois-Amerikan ainoa matkustajalentokonetehdaskierros. Kierrokselle saa lippuja etukäteen netistä tai paikan päältä Future of Flight Aviation Centeristä. Me varasimme liput alle vuorokautta ennen, sillä päätimme lähteä kierrokselle täysin spontaanisti. Mieheni tajusi vasta Seattlessa, että tällainen paikka on lähellä ja halusi ehdottomasti kierrokselle. Olimme paikalla keskuksessa 30 minuuttia ennen kierrostamme (koska ohjeet käskivät näin ja me olemme sääntöjä noudattavia suomalaisia), jolloin meidät buukattiin juuri alkavalle kierrokselle, sillä siinä oli vielä tilaa.

Kierros alkoi Aviation Centeristä, jossa piti katsoa noin 5 minuutin mittainen pätkä Boeingista. Minä tosin missasin videon, sillä oli pakko päästä vessaan, kun meidät heitettiin lipputiskiltä suoraan kierrokselle. Näin videosta 30 sekuntia alusta ja lopusta ja tajusin sen olevan lähinnä Boeingin mainos siitä, miten mahtavia he ovat. Mieheni tiivistikin videon sisällön näin: "Boeing. Lots of awesomeness."

Videon jälkeen iso, yli 50 henkilön ryhmä siirtyi bussiin, joka kuljetti meidät jättimäisen tehdashallin luokse. Rakennuksen kokoa ei muuten mitenkään tajunnut tuossa, oli se tilavuudeltaan maailman suurin tai ei. Tehdasrakennuksen vieressä on lentokenttä, Paine Field, jossa Boeingin koneet suorittavat ensimmäisen koelentonsa. Kenttä ei ole kuitenkaan vain Boeingin käytössä, vaan sitä käytetään muuhunkin. Kentän kupeessa oli rivissä Boeingin jo valmiita ja asiakkaiden (eli lentoyhtiöiden) pyyntöjen mukaisesti maalattuja koneita. Suurin osa oli Aasian maiden lentoyhtiöiden koneita, ja opas selittikin, että suurin osa koneista menee sinne suunnalle maapalloa.

Boeingin tehdas ja vähän lentokenttää vierasparkkipaikalta kuvattuna. Takana näkyivät lumihuippuiset vuoret, jotka tässä kuvassa katoavat kyllä bittiavaruuteen. Katsokaan vähän ylemmästä kuvasta ja kuvitelkaa.

Bussista siirryttiin tehdasrakennuksen alla menevään käytäväverkostoon. Yläkerrassa päidemme yläpuolella koottiin kolmea (tai neljää) eri suurta lentokonemallia. Kävelytiet ja tarvittavat putkistot ja muut menevät hallin alla. En muista, miten monta kilometriä kävelytietä maan alla on, mutta voitte kuvitella, että varmaan paljon, kun sitä neliömetritilaakin kerta riittää. Kierroksen aikana siirrytään eteenpäin bussilla ulkona, mutta kävelyä sisällä tulee myös ainakin kilometri. Lisäksi portaita noustaan ja laskeudutaan kahdesti. Amerikkalaiseen tapaan näistä huimista liikuntasuorituksista varoiteltiin etukäteen, sekä kierroksen nettisivuilla että ennen videon katselua.

Mitään valokuvia kierroksella ei saanut ottaa. Kameroita tai kännyköitä tai muitakaan elektronisia laitteita ei saanut olla edes mukana. Myöskään laukkuja ei saanut olla. Vierailukeskus tarjoaa ilmaiset säilytyslokerot.

Konemallin 747 kokoaminen

Maan alta noustiin hissillä hallin toisen puolen katselutasanteelle, josta aukeni näkymä alapuolelle mallin 747 kokoamislinjastolle. Tällä puolelle koottin myös toista mallia, joka taisi olla 777, mutten mene vannomaan, eikä googlettelukaan tuota nyt luotettavaa tulosta. Mekkala hallissa oli aika kova, sillä koneiden kokoaminen oli käynnissä koko ajan. Siellä oli myös tolkuttoman kuuma. Työntekijöiden työtä ei kauheasti näkynyt, sillä työ tapahtui pitkälti koneiden runkojen sisällä.

Opas selitti mikrofonin avulla koneiden kokoamisesta, mutta minä ainakin putosin aika nopeasti kärryiltä, enkä saanut kokonaiskuvasta täysin kiinni. Hallin mekkala hankaloitti kuulemista hiukan, mutta enemmän vaikeuksia tuotti se, että opas sanoi "vasemmallani" tai "oikeallani", mutta kun en edes nähnyt, missä opas oli (ryhmä oli iso ja levisi katselutasanteelle, jotta kaikki mahtuvat), niin yritä siinä sitten tajuta, minne päin katsoa. Varsinkin kun se tehdashalli oli niin käsittämättömän laaja, vaikka tuossa kerralla katsottiinkin vain pientä osaa hallista.

Vaikka kierroksen opas opetti tunnistamaan eri mallit toisistaan, tieto ei jäänyt päähäni, ja joudun vain luottamaan kuvatekstiin siitä, että tässä on 747 viimeisessä kokoamisvaiheessaan. Kuva otettu Seattle Southside -sivustolta täältä, valokuvaajan nimeä ei ole mainittu missään, joten tämän tarkempaa credittiä en osaa antaa.  

Boeingin 747-mallin (ja sen toisen mallin, mikä se nyt olikaan) koneet kasataan tuolla tehtaalla linjastossa. Kaikkia osia ei kuitenkaan valmisteta alusta loppuun tuolla, vaan valmiit osat tulevat muualta. Linjastossa on omat kohtansa eri osille, tai työn vaiheille. Kone liikkuu linjastolla eteenpäin, kuin liukuhihnalla. Kokoaminen tapahtuu siten, että valmistuva kone siirtyy linjalla eteenpäin sitä mukaan, kun jokin osa on valmistunut. Osa osista tai vissiin jopa koko kone nostetaan välillä nostureilla ilmaan ja siirretään eteenpäin linjastolla.

Opas sai koneen tai sen osien nostamisen kuulostamaan siltä kuin homma olisi kovinkin riskiä puuhaa, jossa porukkaa loukkaantuu tai jopa kuolee. Nostot kuulemma pyritään tekemään niissä työvuoroissa, joiden aikana hallissa on vähiten työntekijöitä paikalla riskien minimoimiseksi. "People's lives are in your hands", opas lausui dramaattisella äänellä selittäessään, miten lentokoneen osia nostetaan ilmaan ja siirretään linjastolla eteenpäin ja hän viittasi siis siihen, että nosturin kuljettajalla on vastuu alapuolella olevien työntekijöiden hengistä. Aika vaarallista touhua vissiin sitten tuo koneiden kokoaminen, haha. Ilmeisesti myös koneen siipien valmistaminen on jonkinlaista kuoleman uhmaamista, sillä siiven sisään menee työntekijä, jonka tulee 15 minuutin välein ilmoittaa radiopuhelimella olevansa kunnossa. Ei kovin hyvää puhetta Boeingin rekrytointia ajatellen tuo kierros siis... Tuo tehdas työllistää muuten noin 30 000 ihmistä.

Mallin 777 kokoamista. Kuva otettu Boeingin Future of Flightin omilta nettisivuilta täältä. 

Dreamlinereiden eli mallin 787 kokoaminen

Ensimmäiseltä katselutasanteelta siirryttiin takaisin alakerran käytävään ja ulos bussiin, joka ajoi meidät seuraavan sisäänkäynnin luokse. Kävellen matka olisi ollut muistaakseni melkein 2 kilometriä. Maan alla käytävässä vaellettiin taas pieni pätkä ennen hissimatkaa ylös toiselle katselutasenteelle. Sieltä aukeni näkymä hallin toiselle puolelle, jossa oli ainakin 787 eli Dreamlinerin kokoamispiste.

Dreamlinereita ei koota linjastossa, kuten 747-malleja, sillä ne tulevat enemmän valmiissa osissa tuolle tehtaalle. Mieleeni ei kyllä jäänyt mikään tarkempi tieto tästä prosessista. Oppaan puhe keskittyi muutoinkin enemmän näiden uusien mallien erilaisten ominaisuuksien hehkuttamiseen ja matkustajien kokemusten kertomiseen. Kaikki kokemukset olivat totta kai positiivisia. Alkoi olla aikamoista Boeingin mainostusta, mutta toisaalta ei kai muuta voi odottaakaan.

787-mallia eli Dreamlinereita. Kaikki näkemämme 787-mallit olivat muuten juuri tällaisia enemmän valmiin näköisiä kuin ne kaksi muuta mallia, joista kaikki olivat ilman ulkopintaa eli noita tuollaisia kahdessa edellisessä kuvassa näkyviä vihreitä.

Valmiin koneen hinaus ja viimeistely

Kun lentokone on koottu valmiiksi hallissa, seinässä olevat jättiläismäiset ovet avataan ja valmista kokonaista konetta aletaan hinata ulos. Ovia on luonnollisesti useita, koska linjastojakin on useita, mikä kertonee jotain siitä hallin koosta. Miettikää, kuinka suuren oven iso kone siipineen tarvitsee. Hallin ulkopuolella on työntekijöiden autoja parkissa, mutta aina kun kone on valmis tulemaan ulos, työntekijöitä kielletään parkkeeraamasta oven eteen. Koneen ulos hinaamisessa oli ainakin kaksi käännöstä, mikä tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Ovathan ne koneet siipineen aivan jättimäisiä! Ilmeisesti prosessi onkin vaativa ja vaarallinen. Koneet pyritään hinaamaan ulos iltaisin tai öisin, koska aivan tehtaan vieressä menee moottoritie, josta aukenee näkymä hallin pihaan. Ja mitäs ihmiset motarilla tekevät, kun näkevät suuren jumbojetin hinauksen? No pysäyttävät tietenkin autonsa ja yrittävät saada selfien koneen kanssa. Ihmiset ovat kyllä tyhmiä.

Valmiit koneet hinataan toiseen halliin maalattavaksi. Paluumatkalla tehtaalta ajoimme maalaushallin ohitse ja opas kertoili maalauksesta. Useampikin lentoyhtiö sai maininnan, puhetta oli esimerkiksi täysin mustasta koneesta sekä Star Wars -koneesta. Maksettuja mainoksia? En tiedä. Kuulemma Boeing maalaa ihan mitä vain asiakas pyytää. Valitettavasti maalaushalliin ei päässyt sisälle. Kierroksen lopussa opas kertoili myös lentokoneiden ensimmäisistä koelennoista. Kävi ilmi, ettei Boeingilla ole kotiinkuljetusta, vaan asiakkaan on itse tultava hakemaan valmis kone tuolta hallilta. Onpas kehno palvelu... Kierroksen lopussa opas ilmoitti myös eri konemallien lähtöhinnat. Eivät muuten ole halpoja.

Future of Flight -näyttely

Kierroksen jälkeen tsekkasimme myös vierailukeskuksessa olevan Future of Flight -näyttelyn. Se oli hyvin pieni ja mielestäni aika turha. Näyttelyn nimestä huolimatta siellä ei kauheasti mistään tulevaisuudesta puhuttu. Onneksi lippu sisältyi kierroksen hintaan.

Tämän vierailukeskuksen ja tehdaskierroksen lisäksi Boeingilla on läheisyydessä myös joku museo, mutta siellä emme käyneet.

Future of flight -näyttely

Kannattiko kierrokselle mennä?

Kokonaisuudessaan tehdaskierros oli mielestäni mielenkiintoinen, vaikken kaikkea pystynytkään sisäistämään. Opin uusia asioita, kuten sen, että lentoyhtiöiden lentokoneisiinsa haluamien erilaisten logojen ja värien maali painaa yllättävän paljon ja sen, että lentokoneiden siivissä on bensaa. Minua eivät lentokoneet ole niin kiinnostaneet - kunhan ne ilmassa pysyvät -, mutta olenpahan nyt nähnyt, miten niitä kootaan. Jatkossa osaan antaa kaiken kunnian koneen valmistusvaiheen työntekijöille, kun istun valmiissa lentokoneessa. Aiemmin olen kunnioittanut vain lentoyhtiöiden työntekijöitä, enkä ole suonut ajatusta sille, miten kone on rakennettu. Huono puoli kierroksessa oli se, että 90 minuutista huomattava osa meni pelkkiin siirtymisiin ja ison ryhmän kanssa bussin lastaaminen kesti.

Kierroslipulla pääsee muuten myös vierailukeskuksen katon katselutasanteelle. Sieltä aukenee näkymä hallille ja lentokentälle sekä ympäristön vuoristoon. Ihan hieno näkymä. Ehkä myös koelentoja pääsee seuraamaan katolta, jos hyvä tuuri käy.

Mieheni mielestä tämä Boeingin tehdaskierros oli parasta koko Seattle-reissussa, joten hän ainakin suosittelee tätä kokemusta ihan kympillä.