Niin kuin työkyvytön taas

Joudun (taas vaihteeksi) olemaan poissa töistä, ainakin kolmen tai neljän viikon ajan. Sen lisäksi, etten saa ohjata tuntejani, en myöskään saa harrastaa sellaista liikuntaa, johon olen tottunut. Ei hyppimistä ja juoksentelua, ei high impactia, eikä mitään painojen nostelua. Hyvin kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, saa ja pitäisikin tehdä.

Mistään vakavasta ei onneksi ole kyse, mutta alaselkäni on kipuillut pitkän aikaa ja viimeiset noin 6-7 viikkoa kipua on ollut lähes 24/7. Lepäsin kuukausi sitten viikon, mutta koska se ei auttanut ja koska olen vain jatkanut säryn kanssa ohjaamista, nyt tuli sitten totaalistoppi hetkeksi.

Itseään saa (taas vaihteeksi) syyttää. Hetken pelkäilin kuitenkin jo kaikkea pahaa, mutta turhaan, joten kai pitää olla iloinen siitä, ettei mitään vakavampaa ole ehtinyt syntyä. Ja ehkä voisi nyt pikkuhiljaa ymmärtää, että siihen on ehkä syynsä, miksi kroppani kehittää kaikenlaista ongelmaa koko ajan.

Röntgenissä. Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään. Kuvausta varten sai kaavun ja oman pukuhuoneen, jossa sai sitten omassa yksityisyydessään odottaa sitä, että hoitaja kutsuu nimeltä. 

Tässä nyt sitten ollaan. Ohjasin maanantaina vimpat tuntini. Sen jälkeen olen käyttänyt tuntitolkulla aikaa sähköpostien lähettelyyn ja hankkinut itselleni sijaisia. Lääkärintodistus tai ei, olen käytännössä itse velvollinen etsimään tuuraajat tunneilleni. Tai ainakin se on suotavaa.

Olen nyt jo totaalisen tylsistynyt. Itse asiassa olen oikeastaan tylsistynyt jo silloinkin, kun voin tehdä tätä hyvin osa-aikaista osa-aikatyötäni, ja nyt tilanne menee niin kuin potenssiin sata. Mitenköhän jaksan viihdyttää itseäni viikkotolkulla...

Olin kavereiden kanssa pedikyyreissä ja sitten kehtasi vihdoin kaivaa sandaaalit kaapista. Viime viikon (tai siis tämän viikon, nyt on sunnuntai) aikana oli todella lämpimiä päiviä.

Myös shoppailuun kaverin kanssa oli kerrankin aikaa ja energiaa. Tämä paita jäi kyllä kauppaan. 

Perjantaina tuli avattua myös tämän vuoden poolikausi! Ihme kyllä altaalla oli pari muutakin tyyppiä kuin vain minä ja kaverini, mutta ehkä se ei ole ihme, sillä on kuitenkin jo maaliskuun puoliväli ja lämpöä oli kunnolla yli 20 astetta.

Esimerkiksi nämä tyypit hengailivat poolilla, ihan siellä altaassakin. Tällaisista vieraista olenkin jo kirjoittanut. Ei mitään uutta siis.

Mihinkään totaaliseen Netflixin katsomiseen ei kyllä saisi nyt rojahtaa. Liikkeessä pitäisi pysyä jonkin verran, nimittäin istuminen on totta kai selälle todella pahasta, makaaminen vähän parempi, mutta sekin liikettä huonompi. Kevyt liikunta on kuitenkin minun kohdallani helpommin sanottu kuin tehty, sillä olen aina ollut huono sellaisessa ja ylipäänsä kaikessa terveysliikunnassa. Jostain syystä aina pitää paahtaa täysillä (vaikkei kroppa kestäisikään). Kävelyäkin oikeastaan inhoan, varsinkin kun raskaisiin ylä- ja alamäkiin ei nyt ole oikein asiaa, sillä viime sunnuntaina ulkoilu mäkisessä maastossa pahensi kipuani. Nyt on kuitenkin tulossa taas sadeviikko, joten saas nähdä, miten kävely edes onnistuisi.

Kävimme tänään mieheni kanssa kävelemässä 10 minuutin automatkan päässä Alvisossa.

Kevät valtoimenaan. Miehelläni oli liian kuuma takissaan.

Tunnin kävelyn jälkeen menimme syömään meksikolaista. Nachoja ja salsaa syödessä voi opiskella vähän espanjaa pöytäpaperista.

Meksikolainen ruoka ei ole esteettisesti mitään kovin kivaa. Yleensä ne näyttävät siltä kuin joku olisi yökännyt ne lautaselle. Piilaaksosta (ja Kaliforniasta) löytyy paljon meksikolaista, osa on ketjumoskaa, osa autenttisempaa, sillä täällä asuu luonnollisesti paljon meksikolaisia. En syö meksikolaista usein, mutta tykkään siitä kyllä. Me tiedämme tämän yhden perinteisen ja hyvän meksikolaisravintolan. Ehkei tämän lähemmäs autenttista meksikolaista voi päästä, ellei mene Meksikoon, mutta toisaalta en kyllä edes tiedä, edustaako tämä vain USA:n meksikolaista vai oikeaa meksikolaista.

Näin siis täällä. Hyvää viikonalkua kaikille!