Kyllähän ne kokolattiamatotkin kaipaavat pesua

Olen jo monesti ilmoittanut täällä rakastavani kokolattiamattoja! En pitänyt mattojen ajatuksesta muuttaessani tänne, mutta nopeasti huomasin kokolattimattojen olevan parasta ikinä. Lattia ei tunnu kylmältä, foam rollailu, venyttely ja muukin lattialla hengailu on paljon mukavampaa... Eikä pölykään näy vaaleasta matosta, kun se uppoaa sinne karvoihin, haha.

Yhdessä mielessä ne ovat kuitenkin ärsyttävät - eihän niitä pysty pesemään kuten muita lattioita. Täällä myydään erilaisia aineita, joilla yksittäiset tahrat saa puhdistettua hyvin. Kuulemma. Ei meille ole tullut tarvetta. Sitten on mattopesureita, sellaisia imureiden tapaisia isoja härveleitä. Joillakin on sellainen oma, jotkut käyvät vuokraamassa jostain.

Kahden aikuisen taloudessa, jossa ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä ja jossa ei harrasteta mitään bileitä, isoja kutsuja tai vieraskatraita, sotkua ei onneksi pahemmin tule. Kerran pudotin vähän jotain ruokaa matolle, mutta sen sai hyvin putsattua pois veden ja tavallisen pesuaineen kanssa. Muita onnettomuuksia ei ole käynyt. Erityistä tarvetta mattojen pesulle ei ole siis tullut, eikä kumpikaan meistä ole jaksanut miettiä mattopesurin lainaamista ja mattojen pesemistä. Mutta onhan se nyt vähän ällöttävää, ettei lattiaa ole pesty kolmeen vuoteen. Kyllähän "oikeita mattojakin" pitäisi pestä säännöllisesti. Onneksi helppo ratkaisu löytyi, kun uusimme vuokrasopimuksemme: vuokranantajamme nimittäin tarjosi sopimuksen uusijalle ilmaisen mattopesun.

Tästä ilmaisesta mattopesusta olen kuullut tarinaa... Me saimme viime vuonna lahjakortin kauppaan sopimuksen uusimisen yhteydessä, mutta naapurimme olivat saaneet mattopesun. He kertoivat, miten ensinnäkin pesun varaaminen vuokranantajan kautta oli aikamoista sotkua. Toiseksi kun varaus oli tehty, pesijät eivät tulleet silloin, kun oli luvattu. Tämä tapahtui kolme kertaa. Naapurimme olivat kolme kertaa joutuneet roudaamaan tavaroita ja huonekaluja pois tieltä vain tajutakseen, ettei kukaan taaskaan tullut silloin, kun oli luvattu. He kirosivat vuokranantajan ja mattopesufirman syvimpään ojaan ja sanoivat, että meidän kannattaa olla iloisia siitä, että me saimme lahjakortin.

Tuon tarinan jälkeen meille ei tullut minään yllätyksenä se, että pesuajan varaaminen todellakin oli hankalaa. Mieheni kävi vuokranantajamme Resident Services -toimistossa pyytämässä aikaa. Se luvattiin varata vielä saman päivän aikana ja hänelle luvattiin lähettää sähköposti iltaan mennessä. Mitään ei tapahtunut, sähköpostia ei kuulunut pariin päivään. Hän kävi toimistossa toisen kerran. Sama lupaus, aika varataan tänään ja saat siitä sähköpostin. Mitään ei tapahtunut. Sitten hän kävi kolmannen kerran, jolloin työntekijä yhtäkkiä sanoikin juuri saaneensa vahvistuksen aikavaraukselle hetkeä ennen mieheni tuloa. Niin varmaan joo. Työntekijä lupasi lähettää vahvistuksen vielä sähköpostitse. No, kukaan ei varmaan ylläty, kun kerron, ettei sitä sähköpostia tullut. Seuraavana aamuna mieheni meni neljännen kerran toimistolle kysymään vahvistuksen perään ja sitten se lopulta tuli. Ei siihen vaadittu kuin vajaa pari viikkoa ja neljä käyntiä.

Tämä taas vaihteeksi vain esimerkkinä siitä, miten hommat täällä joskus toimivat. Ne eivät usein toimi, eivät ainakaan ekalla tai tokalla kerralla. Väsytystaktiikkaa, välinpitämättömyyttä tai kulttuurieroa, en tiedä, mutta joka tapauksessa todella ärsyttävää.

Koska minä olen pessimisti realisti, en uskonut, että matonpesijä tulee silloin, kun hänen on luvattu tulla. Se on täällä päin ilmeisesti aika tavallista, etteivät korjaajat tai vastaavat tule ihan silloin, kun he ovat sanoneet tulevansa; naapuriemme kokemus ei ole mikään erityinen poikkeus, vaikka kolmet oharit ehkä on vähän liioittelua. Tällä kertaa tämä pessimisti eikunsiis realisti sai kuitenkin yllättyä positiivisesti. Matonpesijä nimittäin tuli luvatusti!

Itse asiassa pesijä tuli jopa etuajassa. Meille oltiin sanottu, että pesijä tulee klo 9-12 välillä, mutta tyyppi soitti ovikelloamme jo puoli yhdeksältä aamulla. Positiivinen yllätykseni kaikkosi kuitenkin nopeaan:

*matonpesijä*: "Morning. I came to clean the carpets."
*minä*: "Yeah, come on in."
*matonpesijä*: "But... I have one problem."
*minä*: "Oh?"
*matonpesijä*: "My car is parked outside. It does not start. I need the car to use the machine to clean the carpets. So the machine to clean not working."
(Tämä on yksinkertaistettu dialogi. Todellisuudessa tämä pieni keskustelu vaati vähän enemmän ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse, sillä meillä oli pesijän kanssa pieni kielimuuri, kun hän ei oikein puhunut hyvin englantia ja minä en puhu sanaakaan espanjaa.)

Pesijä siis tuli. Ilmoittamaan, ettei hänen pesurinsa toimi. Jotenkin huvittavaa. Hän kysyi, onko meillä käynnistyskaapelit, jotta voisimme tulla auttamaan häntä hänen autonsa kanssa. No ei ollut. Hän lähti sitten hakemaan apua muualta.

Vajaan tunnin kuluttua hän palasi sellaisen erillisen mattopesurin kanssa. Olen nähnyt täällä autoja, joista puhdistusletkut vedetään asuntoon ja auto on käynnissä koko ajan käyttäen sitä konetta. Kielimuurin takia en saanut selvyyttä, olisiko se ollut suunnitelma vai mikä oli homman nimi. En tiedä, miksi oli alun perin mitään ongelmaa, kun kerta erillinenkin pesuri löytyi, mutta oli miten oli, pienten mutkien jälkeen työntekijä pääsi hommiin.

Tällainen härveli. 

Ekana työntekijä suihkutteli mattoihin jotain ainetta, josta tuli niin paha kloorisen pesuaineen käry, että olin tukehtua. Sitten hän täytti koneen vesikanisterin. Koska täällä ei ole käteen otettavia suihkuja, hän täytti pientä kippoa hanastamme ja kaateli siitä sitten laitteeseen. Kätevää, haha. En tiedä, mitä siivousprosessissa tapahtui, mutta laite piti hirveää meteliä, letkuja oli paljon ja vähän imuroinnilta se touhu näytti.

Letkukaaos.

Prosessi oli nopea, eikä nyt ehkä erityisemmin vakuuttanut minua. Meillä ei ollut mitään tahroja matoissa, joten ei voi tutkailla, millaista hyötyä siivouksesta oli. Tuntui vähän siltä, että hommasta jäi vain kaamea haju, mutta toisaalta mitäs minä tiedän, kun matot näyttivät ihan puhtailta ennen toimenpidettäkin. Pesuaineen löyhkän sai onneksi tuuletettua nopeasti pois, ja matotkin kuivuivat iltaan mennessä. Mitään hajua niihin ei jäänyt. Ne tuntuvat nyt ehkä ihan hitusen vähemmän pehmeiltä kuin aiemmin. En tiedä, onko se yleistä mattopesun jälkeen vai jotain kuvitelmaani. Toisaalta mieheni sanoi vähän samaa, tosin vasta sen jälkeen, kun huomautin asiasta.

Mutta tulipa siis testattua tällainenkin, näin kolmen vuoden jälkeen.