Nyt se on Suomessa asuvalla tutkitusti todistettu - Piilaaksossa on kylmä!

Kuinka moni lukija on pyöritellyt silmiään epäuskoisena, kun olen kirjoittanut siitä, miten täällä Pohjois-Kaliforniassa on kylmä? Kuka on uskonut minua, kun olen sanonut, että 15 astetta tuntuu viileältä? Onko joku epäillyt, kun olen tekstin lävitse lähes itkenyt sitä, miten sekä sisälle että ulos jäätyy?

Äitini on aina epäillyt minua. "Kun eihän 10-15 astetta mikään kylmä ole." Äitini tuskin on ollut poikkeus. Harva Suomessa asuva kaverini on ihan heti uskonut, kun olen sanonut täällä olevan kylmä.

Mutta nyt se on tutkitusti todistettu, että minä olen puhunut totta ja äitini on vain turhaan epäillyt. ;) Kerrottakoon nyt kaikille, että Turussa elävän mielestä Piilaaksossa on kylmä!

Heti ensimmäisellä viikolla täällä ollessaan äitini kiinnitti Suomi-kirkon Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudessa huomiota siihen, miten suurimmalla osalla oli kunnon toppatakit. Vähän ovat suomalaiset vinksahtaneet Kaliforniassa, hän oli ajatellut. Muutaman tunnin kuluttua tästä olimme katsomassa jouluvaloja. Oli pimeää ja hiukan tihkutti vettä. Tällöin äitini myönsi ensimmäisen kerran ääneen, että no joo, on vähän vilpoisaa. Vain muutaman päivän kuluttua tästä kuulin hänen jopa käyttävän sanaa kylmä. Äitini, joka nukkuu kahdenkymmenen asteen pakkasessa makuuhuoneen ikkuna auki, suusta tämä tarkoittaa jo jotakin.

Pelkällä villtakilla pärjäsi ennen joulua tasan yhtenä päivänä Salinaksessa, joka sattuu totta kai olemaan sisämaassa.

Lämpöasteet äitini vierailun aikana olivat täällä suunnilleen 10-15 asteen pinnassa. Äitini kulki samoissa vaatteissa, joissa hän kuulemma kulkee Turussa, kun asteita on saman verran pakkasen puolella. Miinus 15 astetta pakkasta Turussa tai 15 astetta lämmintä Piilaakson talvessa. Ei mitään eroa? No sen verran eroa ainakin, että kuulemma äitini paleli täällä muutamaan otteeseen, mutta Turussa hän ei ole palellut samoilla vaatteilla.

Meillä on kaikilla ennakkoluuloja, ja tottahan toki Kalifornia ehkä kuulostaa paikalta, jossa on aina lämmin. Tyyni valtamerikin näyttää kuvissa niin kauniilta ja lämpimältä, vaikka se on täällä päin aivan jäätävän kylmä meri. Ei tämä Piilaakso ole mikään Sahara, vaikka täällä joskus eletäänkin noin 9 kuukautta vuodesta ilman sadetta. On myös tehtävä ero tämän Pohjois-Kalifornian ja Etelä-Kalifornian välillä. (Kalifornian koko lähentelee Suomen kokoa, ja kaikki tietävät, miten Rovaniemen sää eroaa aika paljon Helsingin säästä.) Etelässä on lämpimämpää kuin täällä, enkä minä tiedä siitä ilmastosta mitään - varmasti minulla on Etelä-Kaliforniasta samanlaisia ennakkoluuloja kuin suomalaisilla on Kaliforniasta ylipäänsä.

Ja sitten on vielä se tosiasia, että 20 astetta täällä on aivan eri asia kuin 20 astetta Suomen kesässä. Tämän äitini sentään myönsi jo ensimmäisellä visiitillään viime syksynä. Hän oli aina ihmetellyt, miten voin kutsua 20 astetta miksikään muuksi kuin todella lämpimäksi, mutta täällä ollessaan hän hoksasi, että 20 astetta voi tuntua hyvin erilaiselta, kun on eri leveysasteilla ja eri puolella maapalloa.

Olen aiemminkin todennut, että lämpötila-asteikko tuntuu täällä aivan erilaiselta kuin Suomessa. Lämpötiloja ei voi verrata. En tiedä, onkohan syynä maantieteellinen sijainti tai suuren valtameren läheisyys tai Piilaksoa ympäröivät vuoret ja kukkulat vai mikä. Piilaakso on kaiken lisäksi mikroilmastojen luvattu alue: muutamien kilometrien säteellä on aivan erilaisia säätiloja riippuen siitä, missä kohtaa laaksoa ollaan ja kuinka lähellä merta. Puhumattakaan siitä, jos lähdetään sinne San Franciscoon saakka, joka on säänsä puolesta aivan oma maailmansa.

Ostin vähän aikaa sitten takin, joka on osoittautunut aivan liian kylmäksi ja ohueksi näihin säihin. Kyllä täällä pitää pukeutua kuin Turussakin olen pukeutunut. (Tässä kuvassa viritän muuten autoon suojaa joulukuusen kyyditsemistä varten. Emme todellakaan ajelleet katto auki, vaikka jotkut muut kyllä ajavatkin!)

Jos joku nyt vielä epäilee kylmyyttä, niin kerrottakoon sekin, että äitini lähtiessä kotimatkalle kyyditsin lentokentälle hänen lisäkseen kaverini Suomessa asuvat vanhemmat, jotka olivat olleet täällä kuukauden visiitillä. Kysyin heiltä heti, mitä mieltä he olivat Piilaakson lämmöstä näin talvella. Ja sieltähän vastaus kuului kirkkaana takapenkiltä: "Toppatakit ovat tarpeellisia ja kylmä on!" Ja etenkin sisällä! Me asumme sentään talossa, jossa on paljon asuntoja sekä meidän ala- ja yläpuolella että sivuilla. Kaipa ne lämmittävät edes hiukan, ja meillä on ollut lämmityslaite päällä jo melkein kaksi kuukautta putkeen. Äitini ei palellut sisällä, joskin hän kyllä huomasi, miten öiden lämpötilat vaikuttivat suoraan siihen, millaiselta sisällä tuntui. Nämä kaverini vanhemmat olivat asuneet koko vierailunsa ajan kaverini omakotitalossa, ja villasukkia oli kuulemma pitänyt olla jalassa kahdet päällekkäin ja silti oli palellut.

Kylmyyttä enemmän äitini kyllä saattoi ihmetellä paikallista pukeutumistyyliä: asuyhdistelmiä täällä kun näkee kaikenlaisia. Toisilla on Suomi-kirkon suomalaisten mukaisesti toppatakit ja muut talvivarusteet. Sitten on niitä, joista kalifornialaisuus paistaa läpi talvellakin: toppatakin kaveriksi jalkaan on vedetty sandaalit. Ja totta kai osa porukasta kulkee kesät talvet sortseissa ja t-paidoissa.

Minä kääriydyn nyt untuvatakkiini, jonka toin Suomesta Kanadan matkaamme varten, mutta joka on tullut tarpeelliseksi ihan täällä kotonakin. Villasukkiakin äiti toi onneksi Suomesta taas uuden parin.

Tällaisen untuvatakin kanssa pärjääkin jo hetken aikaa. Tämä kuva on Carmelista, jossa oli aika lämmin päivä silloin, kun me kävimme siellä. Osa oli t-paidoilla, mutta minä en luopunut untuvatakistani enkä ollut ainoa. Aivan kuten Suomessakin siis: osa katsoo pukeutumisohjeita kalenterista, osa lämpömittarista.

Täällä on muuten satanut ja paljon. Tai pikemminkin tulvinut. Viime viikonloppuna taisi sataa ennätyksellinen määrä: sellainen vesimäärä lyhyen ajan sisällä tulee taivaalta vain noin 10-25 vuoden välein. (Omituinen vuosimäärä, mutta suoraan monista uutisista). En ole mielestäni nähnyt koskaan niin paljon sadetta kuin täällä, mutta mieheni muistutti, että kyllähän Turussakin satoi usein aika runsaasti kerralla. Ero on kuitenkin siinä, että Suomessa on kohtalaisen toimivat järjestelmät sille, minne se vesi menee (paitsi silloin, kun sielläkin tulvii...). Täällä ei tunnu olevan. Vesi kertyy teiden varsille ja teiden uriin, tulvii ulos viemäreistä, kuivuuden takia monta kuukautta kivusta huutaneet pienet joet ja ojat alkavatkin yhtäkkiä tulvia yli äyräidensä ja ihmiset kadottavat ne viimeisetkin kykynsä hallita ajoneuvojaan ja liikennettä. Välillä tuntuu siis totaalikaaokselta. Me onneksi asumme alueilla, joihin ei ole tullut tulvavaroitusta.

Tämä on pahin vesivaurio, joka meidän asuintalossa on näkynyt. Toisen kerroksen käytävään on hiukan satanut sisään.

Mutta kotitalomme taakse on syntynyt luonnon oma uima-allas. Näyttää kuvassa pieneltä, mutta oikeasti tuota vettä on kertynyt hyvin suurelle alueelle, eikä kyseessä ole mikään vain sentin syvyinen lammikko.