Viiden päivän kroppahyökkäys-bileet: BODYATTACK® 100 -ohjelma korkattu!

Heräsin tänään aamulla sellaiseen oloon kuin olisin nukkunut betoniin haudattuna. Koko kroppani oli väsynyt, jalkani ilmoittivat, etteivät millään haluaisi kävellä muutamaa metriä vessaan ja päätäni särki. Yleensä minulla on tuollainen olo joskus lauantaiaamuisin, kun arkiviikon jumppaohjaukset painavat päälle, mutta nyt viikonloppuni meni erinäisissä Les Mills -tilaisuuksissa ja edellisestä lepopäivästä on aikaa yli viikko, joten kroppani oli vähän sitä mieltä, että lauantainfiiliksen voi vetää jo tiistaihin.

Olen oppinut vanhoista virheistäni sen, ettei lepopäivistä tingitä. Yleensä latailen itseäni viikonloppuisin, mutta nyt viime viikonloppu meni Les Millsin uusien ohjelmien launching-tilaisuuksissa. Lauantaina osallistuin BODYPUMP®in, BODYATTACK®in ja CXWORX®in uusien ohjelmien julkistamiseen - tosin onneksi näistä pumppia ei tarvinnut tehdä itse kokonaan, sillä tankoja ei ollut tarpeeksi kaikille ohjaajille ja näin ollen vain yhden kappaleen ohjaaminen riitti. Sunnuntaina vedin uudelleen bodyattackin toisella salilla.

Kollegani itselleen hankkima lippis oli minusta ihan loistava. Hän itse epäili saavansa Piilaaksossa pahoja katseita niiltä, jotka katsovat kaukaa. 

Kannatti kyllä uhrata lepopäivät, sillä bodyattackista tuli käyttöön ohjelma numero 100. Bodyattack on nyt 25 vuotta vanha formaatti. Ohjasin tämän uuden ohjelman monen eri ohjaajan kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina. Bileet olivat mahtavat! Energia oli niin katossa, etten ole aiemmin nähnyt, vaikka launching-tilaisuutemme ovat useinkin aika ylienergisiä. Sykkeeni oli yli 170 esimerkiksi 8-biisissä, mikä nyt on ehkä hiukan liikaa tuohon biisiin, haha. Mutta voi vitsit mikä fiilis!

Lauantain bileissä meillä oli (hiukan kuljetuksessa kärsinyt) täytekakku ja ilmapallojakin. Tämä oli jokin semi-terveellinen kakku. Olisin kyllä joka tapauksessa syönyt kaksi palaa. 

Olen itse ohjannut bodyattackia vain ohjelmasta 88. alkaen eli keväästä 2015 alkaen. En siis ole ollut mukana kauaa, mutta attack oli ensimmäinen formaattini, jota aloin ohjata ja se on edelleen lemppariformaattini. Rakastan bodyattackia paljon, vaikkei lajin ohjaaminen ja tekeminen ole kropalleni kovin hellää. Jalkakipuni jälkeen ohjasin pitkään vain yhden tunnin viikossa ja se tunti oli "vain" 45 minuutin express-versio (joka on muuten mielestäni haastavampi kuin tunnin versio). Minulla oli hetkittäin sellainen olo, että olen putoamassa pois formaatin aitoudesta ja päätin korjata tilanteen hankkimalla lisää tunteja. Nyt minulla on jälleen kolme bodyattack-tuntia viikossa. Valitettavasti ne ovat kolmena peräkkäisenä päivänä.

Minä ja kollegani vetämässä 9-biisiä. "Näyttää feikiltä", mieheni totesi tämän kuvan nähdessään, mutta ei kyllä ole. Kuvauskulma toki saattaa antaa meille hiukan etua. Jos haluat hypätä korkealle ja onnistua kerähypyissä, tee voimatreeniä jaloille ja vahvista corea. Ei siihen photoshoppia tarvita. 

Bodyattack 100 -bileet jatkuvatkin siis tällä viikolla, kun ohjaan ohjelman yksinäni. Eilen maanantaina jouduin vielä ohjaamaan vanhaa miksausta eräällä salilla, jossa uusia ohjelmia ei ole vielä otettu käyttöön, mutta tänään sain nauttia 100-ohjelman 45 minuutin versiosta ja huomenna aamulla olisi tiedossa kokonaisen tunnin vetäminen. Mistä tulikin mieleeni, että minun pitäisi vähän vielä tutkia ohjauksen eri layereita eikä kirjoitella blogipostauksia.

Joudunkin (tai saan?) vetämään attackia putkeen 5 päivää. En suosittele. En muista, milloin jalkani olisivat olleet näin alipalautuneen oloiset (syynä ei ole vain attack, vaan myös ne kaikki bodypumpit, cxworxit ja bodystepit, joita ohjaan viikon aikana). Onneksi lähden torstaina viettämään pitkää viikonloppua mieheni kanssa New York Cityyn, joten saan lepopäiväni sitten siellä.

Toivottavasti kaikki bodyattackissa käyvät lukijani pääsevät nauttimaan 100-ohjelman menevästä menosta ja haasteista! Loistava ja hyvin kehittävä ohjelma minun mielestäni.