Fiiliksiä New York Citysta

Vajaan neljän päivän reissu New York Cityyn edellisviikonloppuna on vaatinut nyt jo viikon toipumisen. Tapani mukaan tulin taas kipeäksi. En oikeastikaan voi näköjään enää matkustaa minnekään, sillä kroppani saa flunssan ihan koko ajan menin minne menin.

Tämä oli minulle toinen kertani New Yorkissa. Olen käynyt siellä vuonna 2012 kesälomamatkalla mieheni kanssa. Se oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa. Vietimme Manhattanilla ja sen lähiympäristössä silloin melkein kaksi viikkoa aikaa, eikä New York City tuolloin vakuuttanut minua. Manhattan on mielestäni liian täyteen ahdettu, ei ollenkaan niin iso ja pilvenpiirtäjien täyttämä kuin elokuvat ja tv-sarjat ovat antaneet ymmärtää (on se oikeasti kyllä iso), hyvin stressaava ja vähän likainen. Hieno matkakohde totta kai ja äärimmäisen monipuolinen, muttei minusta mikään spesiaali niin kuin monet antavat ymmärtää. Odotukseni olivat varmaan liian korkealla juuri sen takia, että monet hehkuttavat New Yorkia niin paljon ja koska kaupunkia on näkynyt telkkarissa ihan liikaa.

Minulla ei siis ole ollut tarvetta päästä New Yorkiin uudestaan, vaikka tiedostan, ettei yksi lomamatka anna minulle minkäänlaista kuvaa oikeasta New Yorkista ja että perusturistihässäkän takana tästä monimuotoisesta kaupungista varmasti paljastuisi ne hienoimmat piirteet. Nyt kuitenkin oli syy lähteä: halusin katsomaan Harry Potter and the Cursed Child (suom. Harry Potter ja kirottu lapsi) -näytelmän Broadwaylle. (Kirjoitan tästä teatteriesityksestä erikseen.) Päätimme samalla viettää pari ylimääräistä päivää New Yorkia tutkien, koska matkahan meiltä tuonne on pitkä (yli 5 tunnin lento) ja aikaeroakin 3 tuntia. Valitettavasti säät eivät ihan osuneet kohdalleen tutkimispäivinä, joten loppujen lopuksi emme kauheasti päässee tutkimaan.

New York City - kaupunki, jossa voi kävellä: yli 10 kilometriä Brooklynista Financial Districtille, TriBeCaan, Sohoon ja Greenwich Villageen

Me yövyimme Brooklynissa hotellissa, joka oli miehelleni tuttu työmatkoilta. Aiemmalla lomamatkallamme kävimme Brooklynissa vain hiukan pyörähtämässä jokirannan läheisyydessä, joten oli nyt kiva yöpyä siellä. Valitettavasti emme kyllä nähneet Brooklynin meiningistä paljoa, sillä säät eivät ihan suosineet silloin, kun meillä olisi ollut aikaa.

Brooklynin silta.

Silta on 1,8 kilometriä pitkä, ja kävelypuoli täynnä turisteja.

Rakkauslukot ovat kiellettyjä, mutta lohibagel sen sijaan maistuisi.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme hotellilta Brooklynin sillalle ja sillan yli Manhattanille. Päädyimme kävelemään Financial Districtin kautta TriBeCa-kaupunginosaan ja sieltä edelleen Sohoon ja Greenwich Villageen. Muistin ensimmäiseltä vierailultamme TriBeCan ja Sohon olevan kivoja alueita, joten oli mukava kävellä niissä vähän enemmän. Kävelyä kertyikin reilusti yli 10 kilometriä päivän aikana. 

Washington Square Parkin tunnettu riemukaari Greenwich Villagessa. 

Oli ihanaa olla pitkästä aikaa amerikkalaisessa kaupungissa, joka on käveltävä! Niin ja jossa on kunnollinen julkinen liikenne, sillä emme olisi jaksaneet kävellä Greenwich Villagesta enää takaisin Brooklyniin, haha. Itärannikon isot kaupungit ovat ihan parhaita tässä käveltävyydessä ja julkisessa liikenteessä. (Toki länsirannikollakin on käveltäviä ja kattavan julkisen liikenteen omistavia kaupunkeja, esimerkiksi San Francisco.)

One World Trade Center Observatory

Halusin ehdottomasti käydä Financial Districtilla uuden World Trade Centerin näköalapaikalla eli One World Trade Center Observatoryssa. Tätä pilvenpiirtäjää on myös Freedom Toweriksi kutsuttu. Vuonna 2012, kun kävimme NYC:ssa, uudet WTC-tornit olivat vasta rakenteilla. Hengailimme silloin 9/11-muistomerkillä rakennustyömaan keskellä. Nyt oli hauska nähdä, millaiseksi alue on muodostunut. Mieheni on jo kerran työmatkallaan käynyt tuolla WTC:n näköalapaikalla, eikä pitänyt sitä ihmeellisenä, mutta tuli uudelleen. Onneksi meidän ei tarvinnut jonottaa kuin joku 20 minuuttia.

One World Trade Center on Pohjois-Amerikan korkein rakennus: katto on 471 metrin korkeudessa, antennin pää vielä korkeammalla. Näköalakerros sijaitsee 102. kerroksessa. Tai no, itse asiassa hissi vie sinne, mutta itse observatorio laskeutuu kuitenkin hiukan alaspäin eli on varmaan enemmänkin 101. kerroksessa. (Harhaanjohtavaa mainontaa hei!) Hissimatka kestää 47 sekuntia ja aiheutti minulle lievän äklön olon hetkeksi.

One World Trade Center. Näköalakerros on kerroksessa 102.

Päivä oli hiukan pilvinen ja sumuinen, joten kovin kauas eivät näkymät auenneet. Ihan kiva paikka silti. Jos haluaa tutkia Manhattania ja lähimaastoa yläilmoista, mielestäni tämä One World Trade Center tai Rockefeller Center ovat parhaimmat. Itse en tykännyt Empire State Buildingista aikoinaan. Makuasia totta kai. 

Manhattan Financial Districtista päin pohjoiseen eli kohti Central Parkia, joka ei edes näy tuossa sumussa. Täyteen ahdettu pieni saari tuo Manhattan, etten sanoisi.

Financial Districtia ja Brooklynin siltakin siellä.

Minua ihmetytti se, ettei One World Trade Center Observatoryssa mainittu sanallakaan paikan historiasta. Toki WTC-alueen pihalla on Memorial eli muistomerkki ja museo, mutta olin silti hämmentynyt. Amerikkalaiset kun jokaisessa kohdassa muistavat muistuttaa, etteivät koskaan unohda ("We will never forget"), ja sitten kuitenkin täällä pilvenpiirtäjän näköalapaikalla historia on sivuutettu tyystin. Mieheni mielestä se on vain hyvä asia. Minäkin ymmärrän päätöksen, mutten silti odottanut tällaista patrioottisilta yhdysvaltalaisilta. 

Bongaa kuvasta Vapaudenpatsas.

Times Square ja Broadway

Valitettavasti se toinen päivä, kun meillä oli aikaa hengailla kaupungissa, oli kylmä ja sateinen. Ei paljon tehnyt mieli kävellä. Menimmekin aamupäivästä Times Squarelle jonottamaan TKTS-kioskille musikaalilippuja iltapäiväesitykseen. Times Squaren ytimessä oleva TKTS-kioski (toimipisteitä on muuallakin) myy alennushintaisia lippuja saman päivän Broadwayn ja Off Broadwayn musikaaleihin ja teatteriesityksiin. Suosituimpien musikaalien ja esitysten lippuja tuolta on turha haeskella; myynnissä on enemmän niitä "vähemmän suosittuja".

Paikalla TKTS-kioskilla kannattaa olla ennen kioskin aukeamista, sillä kaikki muutkin ovat, ja jono on pitkä. Kun kiska avautuu, jono liikkuu kohtalaisen nopeasti. Minulla on nyt kokemusta kahdesta kerrasta ja voin suositella. Toki siinä jonossa vierähtää tovi jos toinenkin, varsinkin ennen kiskan aukeamista. Toinen vaihtoehto olisi varmaan mennä jonottamaan vähän myöhemmin päivällä.

Times Square. Maanpäällinen helvetti, heti Las Vegasin jälkeen. Tai ehkä ennen. En osaa päättää, sillä molemmat ovat mielestäni yhtä kamalia. Mutta Broadwayn teatterit sijaitsevat Times Squaren läheisyydessä, joten on tällä paikalla hyvätkin puolensa. ;) 

Ostimme liput A Bronx Tale -musikaaliin. Mikä tahansa musikaali Broadwaylla on varmasti hieno, ja niin oli tämäkin, joskaan ei mikään erityisen mieleenpainuva. Kylmän ja sateisen iltapäivän sai kuitenkin kulutettua kivasti musikaalia ihastellen. 

Longacre-teatteri, jossa pyörii A Bronx Tale.

Reissumme New Yorkiin oli siis hyvin teatteripainotteinen. Harry Potter -näytelmä vei kokonaisen päivän (siitä lisää seuraavassa postauksessa) ja toinenkin iltapäivä sujahti musikaalia katsellen. Ei kuitenkaan mitään valittamisen aihetta, sillä mikäs olisi parempaa kuin kulttuuri Broadwaylla.

Me emme koko reissumme aikana olleet Times Squarea pohjoisempana Manhattanilla. Manhattanista tuli nähtyä siis vain pieni osa. Ehdin kuitenkin ärsyyntyä ihmispaljoudesta, liikenteestä ja siitä järkyttävästä tööttäilyn määrästä (USA:n etelärannikolla ei tööttäillä, mutta itärannikolla sitäkin enemmän - miksiköhän??), kummastella tupakkaa polttavien ihmisten määrää (ihan kuin Suomessa, huh!) ja ihastella sitä, miten ihmiset olivat pukeutuneet tyylikkäästi eikä juuri kukaan kulkenut jumppahousuissa. Olisin halunnut selvittää, vakuuttaisiko New York minut toisella kerralla, mutta nyt täytyy sanoa, että selvittämättä jäi. Ehkä joskus tulee kolmas kerta.