Meidän syymme mennä New York Cityyn kaksi viikkoa sitten oli Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä. Vihdoin ja viimein tämä esitys rantautui Yhdysvaltoihin! Olen toivonut tätä siitä asti, kun näytelmä aukesi Lontoossa kesällä 2016. Pari vuotta siihen meni, mutta odotus palkittiin totta kai. Itse asiassa en kyllä missään vaiheessa uskonut oikeasti pääseväni katsomaan tätä näytelmää, sillä uskoin sen myyvän loppuun hetkessä.
San Josesta Kaliforniasta New Yorkiin teatteriin lähteminen on vähän sama kuin Suomesta lähtisi teatteriin jonnekin Espanjaa ja Etelä-Eurooppaa hiukan kauemmaksi. Matkaa on yli 4700 kilometriä, lentoaikaa yleensä yli 5 tuntia ja aikaeroakin 3 tuntia. USA on aivan liian iso maa... Matka oli kuitenkin täysin tämän esityksen arvoista! Ainakin jos on todellinen Harry Potter -fani niin kuin minä olen.
 |
| Lyric-teatterin julkisivu Broadwaylla. |
Mikä ihmeen Harry Potter and the Cursed Child?
Heti alkuun: Harry Potter and the Cursed Child ei ole J. K. Rowlingin kirjoittama kirja. Kyseessä on Jack Thornen kirjoittama näytelmä. Tarina perustuu Rowlingin, Thornen ja näytelmän ohjaajan John Tiffanyn alkuperäistarinaan. Tarina alkaa siitä, mihin viimeinen Rowlingin Harry Potter -kirja päättyy epilogissaan: Harry Potterin ollessa 37-vuotias ja kolmen lapsen isä.
Näytelmä on jaettu kahteen eri esitykseen, Part I ja Part II. Esitykset voi katsoa joko samana päivänä tai eri päivinä. Me katsoimme esitykset samana päivänä, sillä käytännössä muuhun ei ollut mahdollisuutta, kun kyseessä oli viikonloppu. Siinä oli istumista yhdelle päivälle: molemmat osat kestävät väliaikoineen noin 2 tuntia 40 minuuttia.
Alkuperäinen Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä aukesi Lontoon West Endissa kesäkuussa 2016. New Yorkin Broadwayn virallinen ensi-ilta Lyric-teatterissa oli 22. huhtikuuta 2018. Me näimme esityksen ennakkonäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa. Lyric-teatteri on remontoitu tätä näytelmää varten ja sisustettu Harry Potter -maailmaan liittyvin pienin yksityiskohdin. Upea kokonaisuus, teatteri näytelmineen.
Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä on kallein ikinä Broadwaylla oleva näytelmä (huom. ei musikaali): näytelmän tuominen Broadwaylle on kustantanut huikeat $68.5 miljoonaa. Tosin tästä $33 miljoonaa on mennyt Lyric-teatterin tyhjentämiseen (ilmeisesti Cirque du Solei ajettiin pois tieltä) ja remontoimiseen. Ilmeisesti näytöksen kustantamiseen on mennyt tuosta kokonaissummasta $35.5 miljoonaa, kun yleensä Broadway-näytelmät maksavat vain noin $3-5 miljoonaa ja musikaalispektaakkelitkin harvoin ylittävät $25 miljoonaa. (Lähde: The New York Times.)
Näytelmä on jaettu kahteen eri esitykseen, Part I ja Part II. Esitykset voi katsoa joko samana päivänä tai eri päivinä. Me katsoimme esitykset samana päivänä, sillä käytännössä muuhun ei ollut mahdollisuutta, kun kyseessä oli viikonloppu. Siinä oli istumista yhdelle päivälle: molemmat osat kestävät väliaikoineen noin 2 tuntia 40 minuuttia.
Alkuperäinen Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä aukesi Lontoon West Endissa kesäkuussa 2016. New Yorkin Broadwayn virallinen ensi-ilta Lyric-teatterissa oli 22. huhtikuuta 2018. Me näimme esityksen ennakkonäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa. Lyric-teatteri on remontoitu tätä näytelmää varten ja sisustettu Harry Potter -maailmaan liittyvin pienin yksityiskohdin. Upea kokonaisuus, teatteri näytelmineen.
 |
| Teatterin seiniin on maalattu esimerkiksi suojeliuksia (engl. Patronum) käyttäen lauseita ja sanontoja näytelmästä. |
Lippujen saaminen
Lontoossa tämä näytelmä on myynyt itsensä loppuun ensi-illasta lähtien seuraavat 24 kuukautta. Siihen oli siis syynsä, miksi pelkäsin, etten saisi lippuja Broadwayn esitykseen. Luulin myös lippuja ostaessani näytelmän tulevan Broadwaylle vain muutamaksi kuukaudeksi, mutta kyllä se esitys siellä tulee pyörimään. Lippujen saaminen silloin, kun liput ensimmäistä kertaa tulivat myyntiin viime syksynä, ei todellakaan ollut ihan helppoa, mutta tällä hetkellä lippuja saa kyllä ostettua, jos jotakuta kiinnostaa.
Viime syksynä ensimmäisten lippusatsien tullessa myyntiin piti ensin rekisteröityä viralliseksi ostajaksi. Kaikkien rekisteröityneiden kesken arvottiin koodi, jolla oli mahdollista yrittää ostaa liput sinä päivänä, kun liput tulivat myyntiin. Minä, mieheni ja pyynnöstäni yksi kaverini rekisteröidyimme. Kukaan meistä ei saanut arvonnassa koodia. Hyväksyin sen, etten varmastikaan pääse näytelmää näkemään. Kuitenkin sitten sinä päivänä, kun liput tulivat myyntiin, muutaman tunnin kuluttua lippupalvelun aukeamisesta puhelimeeni kilahti koodi tekstiviestillä. Uusia koodeja laitettiin jakoon päivän aikana, sillä lippuja oli vielä jäljellä. Sain siis liput ostettua, vaikka vapaat näytökset hupenivatkin silmissä nettipalvelussa. Myöhemmin päivän aikana myös miehelleni ja lopulta myös kaverilleni kilahti koodit. Liput eivät siis todellakaan myyneet loppuun niin nopeasti kuin olisi voinut kuvitella, mutta ensimmäisen päivän iltana kaikki sen hetkiset näytökset oli myyty loppuun. En tiedä, olivatko kyseessä vain ennakkonäytökset, sillä kuten jo sanoin, lippuja on tällä hetkellä tarjolla.
Viime syksynä ensimmäisten lippusatsien tullessa myyntiin piti ensin rekisteröityä viralliseksi ostajaksi. Kaikkien rekisteröityneiden kesken arvottiin koodi, jolla oli mahdollista yrittää ostaa liput sinä päivänä, kun liput tulivat myyntiin. Minä, mieheni ja pyynnöstäni yksi kaverini rekisteröidyimme. Kukaan meistä ei saanut arvonnassa koodia. Hyväksyin sen, etten varmastikaan pääse näytelmää näkemään. Kuitenkin sitten sinä päivänä, kun liput tulivat myyntiin, muutaman tunnin kuluttua lippupalvelun aukeamisesta puhelimeeni kilahti koodi tekstiviestillä. Uusia koodeja laitettiin jakoon päivän aikana, sillä lippuja oli vielä jäljellä. Sain siis liput ostettua, vaikka vapaat näytökset hupenivatkin silmissä nettipalvelussa. Myöhemmin päivän aikana myös miehelleni ja lopulta myös kaverilleni kilahti koodit. Liput eivät siis todellakaan myyneet loppuun niin nopeasti kuin olisi voinut kuvitella, mutta ensimmäisen päivän iltana kaikki sen hetkiset näytökset oli myyty loppuun. En tiedä, olivatko kyseessä vain ennakkonäytökset, sillä kuten jo sanoin, lippuja on tällä hetkellä tarjolla.
 |
| Kuka tietää, kenen suojelius on tämä? 10 pistettä ja aito HP-fanin merkki sille, joka tietää. :) |
Valitettavasti halvimmat liput myytiin loppuun nopeasti. Minä jouduin ostamaan toiseksi kalleimmat: me maksoimme lipuista yhteensä $756 eli noin 620 euroa. Päälle tuli kamalasti käsittelykuluja, ja yhteensä potti kustansikin $811, noin 670 euroa. Kyseessä on kahden henkilön liput ja siis kahteen eri esitykseen, Part I:een ja II:een. Meidän paikkamme olivat sivulla ja keskiparvella, joten kyseessä eivät olleet mitkään parhaimmat paikat hinnasta huolimatta. Joskin paikoiltamme oli kyllä ihan hyvä näkyvyys.
Hinnoissa täytyy ottaa huomioon se, että Broadway on Broadway. Esimerkiksi hittimusikaalien (kuten Lion Kingin) lippuhinnat pyörivät helposti reilusti yli $200-250 dollarissa. Hamilton on ilmeisesti uusin hittimusikaali, ja sen lippuhinnat olivat noin $300 dollarissa saman päivän esityksiin, kun niitä tsekkasin mielenkiinnosta New Yorkissa ollessamme. En siis sanoisi Broadwayn Harry Potter -näytelmää kalliiksi, kun huomioi taustan.
En ole muuten koskaan ollut teatteriesityksessä, jossa katsojajoukko olisi ollut kuin Cursed Childessa. Katsojat olivat pitkälti nuoria aikuisia niin kuin minä ja mieheni. Oli pariskuntia ja kaveriporukoita. Vanhempiakin ihmisiä näkyi totta kai. Sen sijaan lapsiperheitä en tainnut nähdä kuin muutaman. Lapsien puute oli minulle suuri yllätys, mutta ehkä tällaiset näytelmät ovat liikaa lapsille. Teini-ikäisiäkään ei ollut paljoa. Ehkäpä nykyajan Harry Potter -fanit ovat jo lapsuutensa ja teini-ikänsä nähneet. Tai sitten perheillä ei ole varaa, kun halvimmat liput on myyty loppuun.
En ole muuten koskaan ollut teatteriesityksessä, jossa katsojajoukko olisi ollut kuin Cursed Childessa. Katsojat olivat pitkälti nuoria aikuisia niin kuin minä ja mieheni. Oli pariskuntia ja kaveriporukoita. Vanhempiakin ihmisiä näkyi totta kai. Sen sijaan lapsiperheitä en tainnut nähdä kuin muutaman. Lapsien puute oli minulle suuri yllätys, mutta ehkä tällaiset näytelmät ovat liikaa lapsille. Teini-ikäisiäkään ei ollut paljoa. Ehkäpä nykyajan Harry Potter -fanit ovat jo lapsuutensa ja teini-ikänsä nähneet. Tai sitten perheillä ei ole varaa, kun halvimmat liput on myyty loppuun.
Alkuperäiset näyttelijät Lontoosta mukana Broadwaylla
Olin iloinen päästessäni katsomaan tätä näytelmää heti näin sen alkuun, sillä nyt alussa mukana oli näyttelijöitä alkuperäisestä kokoonpanosta Lontoon West Endistä. Yhteensä seitsemän alkuperäisen miehityksen näyttelijää oli esityksissä, jotka me näimme: Jamie Parker (Harry Potter), Noma Dumezweni (Hermione Granger), Paul Thornley (Ron Weasley), Poppy Miller (Ginny Weasley), Alex Price (Draco Malfoy), Sam Clemmett (Albus Potter) ja Anthony Boyle (Scorpius Malfoy).
En tiedä, miten pitkään näytelmä pyörii Broadwaylla (varmaan pitkään), mutta näyttelijät tulevat varmasti vaihtumaan jonkin ajan kuluttua. Näytelmä on taatusti loistava, olivat näyttelijät keitä tahansa, mutta minusta oli mahtavaa nähdä juuri nämä alkuperäiset pääosien ja päähahmojen esittäjät.
Olen lukenut tästä näytelmästä julkaistun kirjaversion eli siis näytelmän käsikirjoituksen. Se oli mielestäni aika kamala. Vaikka kuinka pidin lukiessani mielessäni sen, ettei kyseessä ole Rowlingin Harry Potter -kirja (eikä edes kirja, vaan käsikirjoitus!), en silti päässyt ylitse siitä, miten osa hahmoista oli kuvattu mielestäni vähän väärin tai siitä, miten juoni oli lähinnä naurettavan typerä. Odotin Cursed Child -näytelmäkirjalta aikoinaan paljon, sillä mielestäni ajatus siitä, miten traumaattisen ja rikkinäisen lapsuuden ja nuoruuden kokenut aikuinen yrittää kasvattaa tasapainoisia jälkeläisiä, oli hyvin mielenkiintoinen taikamaailmaan sijoittuvan tarinan pohjaksi. Valitettavasti näytelmätekstin luettuani minulle jäi pitkälti sellainen olo, että olin odottanut liikoja ja että olin aivan liian fiksu moiseen roskaan. Näytelmän juoni liikkuu lähinnä aikamatkailun turvin ja kasvatusongelmat tuntuvat siinä paperilla unohtuvan aika nopeasti.
Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä luettuna vs. nähtynä - näytelmä on tarkoitettu nähtäväksi, ei luettavaksi!
Olen lukenut tästä näytelmästä julkaistun kirjaversion eli siis näytelmän käsikirjoituksen. Se oli mielestäni aika kamala. Vaikka kuinka pidin lukiessani mielessäni sen, ettei kyseessä ole Rowlingin Harry Potter -kirja (eikä edes kirja, vaan käsikirjoitus!), en silti päässyt ylitse siitä, miten osa hahmoista oli kuvattu mielestäni vähän väärin tai siitä, miten juoni oli lähinnä naurettavan typerä. Odotin Cursed Child -näytelmäkirjalta aikoinaan paljon, sillä mielestäni ajatus siitä, miten traumaattisen ja rikkinäisen lapsuuden ja nuoruuden kokenut aikuinen yrittää kasvattaa tasapainoisia jälkeläisiä, oli hyvin mielenkiintoinen taikamaailmaan sijoittuvan tarinan pohjaksi. Valitettavasti näytelmätekstin luettuani minulle jäi pitkälti sellainen olo, että olin odottanut liikoja ja että olin aivan liian fiksu moiseen roskaan. Näytelmän juoni liikkuu lähinnä aikamatkailun turvin ja kasvatusongelmat tuntuvat siinä paperilla unohtuvan aika nopeasti.
 |
| Cursed Childen tekijät, J. K. Rowling mukaan lukien, toivovat, ettei kukaan spoilaa näytelmää, jotta kaikki halukkaat saavat nauttia sen tuomista yllätyksistä. Tämäkin postaus on siis aika spoilerivapaa, mitä nyt spoilasin jo sen aikamatkailun. Juonen nyt varmaan monet jo tietävätkin, mutta näytelmän toteutustavat sen sijaan saattavat yllättää monet, ainakin upeudellaan. |
Ongelma oli kuitenkin totta kai se, ettei näytelmää ole tarkoitettu luettavaksi. Se on tarkoitettu nähtäväksi. Juoni on toki sama, mutta siinä missä yksi repliikki paperilta luettuna ei välttämättä tunnu miltään, hyvän näyttelijän sanomana ja tulkitsemana siitä avautuu täysin uusia ulottuvuuksia. Ja nämä uudet ulottuvuudet näytelmän nähtyäni palauttivat uskoni: ei Harry Potter and the Cursed Child ole ihan kamala - sitä ei vain pidä lukea, se pitää nähdä ja kokea. Ero on huima. Kuulin tästä kaveriltani, joka näki esityksen Lontoossa aikoinaan, mutten koskaan osannut kuvitella, miten suuri ero lopulta olisi.
Olen lukenut käsikirjoituksen kahdesti, toinen kerta oli ihan vähän aikaa sitten. Näytelmässä oli mielestäni repliikkejä, joita käsikirjoituksessa ei ole. Lisäksi muistaakseni joissakin kohtauksissa oli tapahtumia ja keskusteluja, joita käsikirjoituksessa ei. Onkohan tekijätiimi vähän muovannut näytelmää sitten käsikirjoituskirjan julkaisun (kesä 2016) jälkeen... tai sitten aivoni tekevät temppujaan.
Minä tykkäsin näytelmästä, sen molemmista osista, todella paljon. Näyttelijätyö oli hienoa. Varsinkin Jamie Parker keski-ikäistyvänä Harry Potterina tulkitsi hahmoa niin hyvin, että mielestäni lavalla nähty hahmo voisi täysin olla Rowlingin romaanien sivuilta tuttu hahmo pari vuosikymmentä myöhemmin. Mieheni ainoa näkemys Harry Potterista perustuu elokuviin, mutta hänkin oli sitä mieltä, että Harry-hahmo oli todella hienosti tulkittu. Tykkäsin paljon myös nuorempaa polvea edustavista Albus Potterista ja Scorpius Malfoysta, joita näytteli Sam Clemmett ja Anthony Boyle. Ei varmasti ole helppoa olla Harry Potterin lapsi, tai Draco Malfoyn lapsi, ja molemmat näyttelijät tulkitsivat hahmojensa ahdistusta, epävarmuuksia ja kuulumattomuuden tunteita todella hienosti. Muut päähahmot olivat mielestäni myös hyviä, tasokasta ja selkeää näyttelijätyötä. Satunnaisista Rowlingin kirjoista tutuista hahmoista, jotka vilahtivat näytelmässä, tykkäsin etenkin Dolores Umbridgesta (suom. Pimento). Anteeksi tämä pieni spoileri, mutta hahmo ja sitä näyttelevä Kathryn Meisle oli vain niin täydellistä!
Yksi poikkeus päähahmoissa kuitenkin oli: en oikein tykännyt tavasta, jolla Ron Weasley on kuvattu. Hahmo kokee näytelmässä saman kohtalon kuin elokuvissa: hänet on pelkistetty lähinnä vain koomisuuden tuojaksi. Harry Potter -kirjat lukeneet tietävät Ronin olleen (olevan) niin paljon muutakin kuin vain koominen sidekick, ja vaikka Cursed Child ei ole HP-kirja, en voi antaa anteeksi tätä Ronin hahmon laiminlyöntiä. Näyttelijä Paul Thornley teki kyllä hyvää työtä. Ei se hänen vikansa ole, jos hahmo on minusta tehty väärin.
Näyttelijät ovat siis hyviä, mutta vielä upeamman näytelmästä tekevät mielestäni lavasteet ja kokonaisfiilis. Lavastus on tietyllä tavalla hyvin yksinkertainen, mutta kuitenkin täynnä symboliikkaa. Lavalla näkyy paljon matkalaukkuja ja liikkuvia portaita, jotka mielestäni kuvaavat hyvin tarinan ydintä - oli kyse sitten niistä kasvatusongelmista tai siitä aikamatkailusta - : elämä on jatkumo, matka.
Yksinkertaisuus lavalta on kuitenkin kaukana, sillä näytelmässä on jonkin verran taikatemppuja ja illuusioita. Tavarat ja ihmiset lentelevät halki lavan, esineet ja ihmiset muuttavat muotoaan, siinä ihan keskellä lavaa katsojien silmien edessä, ja ihmisiä katoaa ja leijuu ilmassa. Olen nähnyt Criss Angelin illuusioshown Las Vegasissa, ja täytyy sanoa, että Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä jätti minuun melkeinpä samantapaisen vaikutuksen. Miten ihmeessä osa niistä tempuista on tehty?! Siinä on mennyt se 35.5 miljoonaa dollaria hyvään käyttöön...
Pientä miinusta näytelmä saa siitä, että sitä on ehkä hiukan vaikea seurata, jos Harry Potter -kirjojen tietyt käänteet ja juonenkuviot eivät ole tiedossa tai jos ne ovat unohtuneet. Mieheni, joka ei tosiaan tiedä alkuperäisten HP-tarinoiden juonenkuvioista lähinnä mitään, oli pitkälti pihalla, enkä usko hänen olevan ainoa, sillä kohtaukset näytelmässä etenevät välillä aika vauhdikkaasti. Cursed Child -näytelmästä sanotaan, ettei sen nähdäkseen tarvitse tietää Harry Potter -tarinoista mitään, mutta olen kyllä hiukan eri mieltä. Menee aikamatkailusekoilutkin vielä enemmän sekoiluksi, jos katsoja ei edes tiedä, mitä lavalla yritetään tehdä.
Pientä miinusta myös siitä, että kahden esityksen katsominen samana päivänä on loppua kohden hiukan puuduttavaa. Esitysten välissä oli reilut kaksi tuntia taukoa eli hyvin aikaa syödä (ellei aio mennä johonkin Times Squaren täpötäyteen (ketju)ravintolaan, jossa turistit jonottavat ensin vähintään tunnin ennen kuin pääsevät edes pöytään) ja nauttia raittiista ilmasta, mutta silti yli 5 tuntia istumista ottaa koville. En tiedä, olisiko Part I:n ja II:n katsominen kahtena eri päivänä parempi vaihtoehto. Toisaalta minusta tuntuu, että Part I:n lopun cliffhanger on niin dramaattinen, että se vaatii jatkonsa lähes välittömästi tai tarina menettäisi osan vetovoimaansa.
Kaiken kaikkiaan olin todella huumassa tästä koko esityksestä. Se toki oli odotettavissa, sillä olen huumassa melkein mistä tahansa Harry Potteriin liittyvästä, haha. Esitykset ja matka NYC:iin oli todella kaiken rahan ja vaivan arvoista! Voisin mielelläni nähdä nämä esitykset uudestaankin. Harmi vain, että asun täällä 4700 kilometrin päässä New Yorkista... Mutta ehkä tällainen kokemus on parhain juuri silloin, kun se jää ainutkertaiseksi.
Jos joku lukija on nähnyt Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän joko Lontoossa tai nyt jo Broadwaylla, olisi kiva kuulla mielipiteitä. :)
Olen lukenut käsikirjoituksen kahdesti, toinen kerta oli ihan vähän aikaa sitten. Näytelmässä oli mielestäni repliikkejä, joita käsikirjoituksessa ei ole. Lisäksi muistaakseni joissakin kohtauksissa oli tapahtumia ja keskusteluja, joita käsikirjoituksessa ei. Onkohan tekijätiimi vähän muovannut näytelmää sitten käsikirjoituskirjan julkaisun (kesä 2016) jälkeen... tai sitten aivoni tekevät temppujaan.
Fiilikseni näytelmästä
Minä tykkäsin näytelmästä, sen molemmista osista, todella paljon. Näyttelijätyö oli hienoa. Varsinkin Jamie Parker keski-ikäistyvänä Harry Potterina tulkitsi hahmoa niin hyvin, että mielestäni lavalla nähty hahmo voisi täysin olla Rowlingin romaanien sivuilta tuttu hahmo pari vuosikymmentä myöhemmin. Mieheni ainoa näkemys Harry Potterista perustuu elokuviin, mutta hänkin oli sitä mieltä, että Harry-hahmo oli todella hienosti tulkittu. Tykkäsin paljon myös nuorempaa polvea edustavista Albus Potterista ja Scorpius Malfoysta, joita näytteli Sam Clemmett ja Anthony Boyle. Ei varmasti ole helppoa olla Harry Potterin lapsi, tai Draco Malfoyn lapsi, ja molemmat näyttelijät tulkitsivat hahmojensa ahdistusta, epävarmuuksia ja kuulumattomuuden tunteita todella hienosti. Muut päähahmot olivat mielestäni myös hyviä, tasokasta ja selkeää näyttelijätyötä. Satunnaisista Rowlingin kirjoista tutuista hahmoista, jotka vilahtivat näytelmässä, tykkäsin etenkin Dolores Umbridgesta (suom. Pimento). Anteeksi tämä pieni spoileri, mutta hahmo ja sitä näyttelevä Kathryn Meisle oli vain niin täydellistä!
Yksi poikkeus päähahmoissa kuitenkin oli: en oikein tykännyt tavasta, jolla Ron Weasley on kuvattu. Hahmo kokee näytelmässä saman kohtalon kuin elokuvissa: hänet on pelkistetty lähinnä vain koomisuuden tuojaksi. Harry Potter -kirjat lukeneet tietävät Ronin olleen (olevan) niin paljon muutakin kuin vain koominen sidekick, ja vaikka Cursed Child ei ole HP-kirja, en voi antaa anteeksi tätä Ronin hahmon laiminlyöntiä. Näyttelijä Paul Thornley teki kyllä hyvää työtä. Ei se hänen vikansa ole, jos hahmo on minusta tehty väärin.
 |
| Sekä Part I:sta että II:sta sai oman Showbill-lehtisen, mutta ne ovat kyllä täsmälleen identtiset otsikkoa lukuun ottamatta. |
Yksinkertaisuus lavalta on kuitenkin kaukana, sillä näytelmässä on jonkin verran taikatemppuja ja illuusioita. Tavarat ja ihmiset lentelevät halki lavan, esineet ja ihmiset muuttavat muotoaan, siinä ihan keskellä lavaa katsojien silmien edessä, ja ihmisiä katoaa ja leijuu ilmassa. Olen nähnyt Criss Angelin illuusioshown Las Vegasissa, ja täytyy sanoa, että Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä jätti minuun melkeinpä samantapaisen vaikutuksen. Miten ihmeessä osa niistä tempuista on tehty?! Siinä on mennyt se 35.5 miljoonaa dollaria hyvään käyttöön...
Pientä miinusta näytelmä saa siitä, että sitä on ehkä hiukan vaikea seurata, jos Harry Potter -kirjojen tietyt käänteet ja juonenkuviot eivät ole tiedossa tai jos ne ovat unohtuneet. Mieheni, joka ei tosiaan tiedä alkuperäisten HP-tarinoiden juonenkuvioista lähinnä mitään, oli pitkälti pihalla, enkä usko hänen olevan ainoa, sillä kohtaukset näytelmässä etenevät välillä aika vauhdikkaasti. Cursed Child -näytelmästä sanotaan, ettei sen nähdäkseen tarvitse tietää Harry Potter -tarinoista mitään, mutta olen kyllä hiukan eri mieltä. Menee aikamatkailusekoilutkin vielä enemmän sekoiluksi, jos katsoja ei edes tiedä, mitä lavalla yritetään tehdä.
 |
| Lyric-teatteri illalla. |
Todellakin vaivan ja rahan arvoinen reissu
Kaiken kaikkiaan olin todella huumassa tästä koko esityksestä. Se toki oli odotettavissa, sillä olen huumassa melkein mistä tahansa Harry Potteriin liittyvästä, haha. Esitykset ja matka NYC:iin oli todella kaiken rahan ja vaivan arvoista! Voisin mielelläni nähdä nämä esitykset uudestaankin. Harmi vain, että asun täällä 4700 kilometrin päässä New Yorkista... Mutta ehkä tällainen kokemus on parhain juuri silloin, kun se jää ainutkertaiseksi.
 |
| Molemmista esityksistä sai mukaan pinssin muistoksi. Nämä ovat hiukan erilaiset kuin Lontoossa jaettavat. |
Jos joku lukija on nähnyt Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän joko Lontoossa tai nyt jo Broadwaylla, olisi kiva kuulla mielipiteitä. :)
Mää oon pari kertaa lukenu Potterit, mutta leffoja en oo tullu kattoneeksi jostain syystä. En oo tuota näytelmääkään lukenu.
VastaaPoistaNo ne kirjathan on parhaita. Sulla on siis ollut hyvä linja! :) En kyllä suosittele tuon näytelmän lukemista, ei ole hyvä kirjan sivuilta luettuna.
Poista