Jouluun ollaan valmiita, kun ruoat on kondiksessa ja flunssa saatu

Meidän kotitalouden joulu on nyt vähän kuin valmis, sillä ruoat on tehty ja hankittu ja minä olen muutaman viime vuoden tapaan saanut itselleni pienen flunssan. Otsikosta saa ehkä sellaisen kuvan kuin ruoka olisi kovinkin tärkeää, mutta onhan se - niin jouluna kuin kyllä ihan muulloinkin elämässä. Kalifornian jouluperinteisiimme on näköjään jäänyt se, että minä saan kurkun kipeäksi ja nenän vuotamaan. Tämä on jo kolmas pikkuflunssani tänä syksynä. Syytän sitä Yosemiten pakkasta.

Eilen valmistimme viime vuoden tapaan äitini kanssa porkkana- ja lanttulaatikot sekä bataattilaatikon. Ostin taas vaahtokarkkeja bataattilaatikon päälle kuin mikäkin amerikkalainen, mutta lopulta teimme bataattilaatikon suomalaisen reseptin mukaisesti ja jätimme vaahtokarkit pois. Reseptissä kun iskettiin laatikkoon niin valkopippuria kuin suolaakin, sen amerikkalaisen version sokerin sijasta. Tai no, tulihan suomalaiseenkin laatikkoon siirappia. Mutta joka tapauksessa vaahtokarkit tuntuivat vähän hassuilta suomilaatikon päälle. Ehkä grillaan niitä karkkeja sitten kynttilän päällä.

Porkkana- ja bataattilaatikot uunissa valmistumassa. Tämä on toinen vuotemme, kun teemme äitini kanssa laatikot itse. Minä en sellaisia koskaan ole väsännyt, ja äitinikin on käyttänyt kaupan valmislaatikoita pienellä tuunauksella. Eihän näissä sinänsä kova homma ole, mutta aikaa siihen pilkkomiseen, keittämiseen ja soseuttamiseen kyllä saa menemään.

Tänään ryysistelimme yhteen saksalaiseen lihakauppaan, josta tilasimme heti Kiitospäivän jälkeen eli jo muutama viikko sitten Swedish Hamin, joka kuulemani mukaan vastaa pitkälti suomalaista joulukinkkua. Ihmettelen hiukan sitä, että kinkkuun on jo valmiiksi heitetty mausteita suolan lisäksi esimerkiksi valkosipulista ja sokerista, mutta eiköhän siitä hyvä tule, kun äitini sen paistaa. Kokoakin sillä riittää: meidän pieni kolmen hengen perhe nimittäin omaksui itselleen sellaisen 11 lbs:n kinkun eli vajaan 5 kilon possujärkäleen. :D Voi olla, että sitä syödäänkin sitten seuraava kuukausi... Tämä pikkupossu kustansi muuten reilun 100 dollaria (euroissa se on hiukan vähemmän). Tuntui minusta kalliilta, mutta en kyllä tiedä, mitä kinkut Suomessa maksavat. Kalkkunat täällä eivät taida olla kovin kalliita, tosin niissä on tietenkin laaduissa isoja eroja.

Lihakaupassa oli aikamoinen ryysis, mutta jono tiskille meni onneksi alle 20 minuutissa.

Graavattua lohta löytyi tuoreena Whole Foods -ruokakaupasta, ja samasta kaupasta löytyi myös jonkinlaista vakuumiin pakattua kylmäsavulohta. Saa nähdä, millaisia ne ovat. Kaiken kaikkiaan ulkosuomalaisen jouluvalmistelu on nyt siis kutakuinkin paketissa. Riisipuuroa on syöty arborio-risottoriisistä tehtynä jo muutamana aamuna, glögiä juotu, World Market -kaupasta ostettuja pipareita vedetty muutamia ja joulutorttujen ensimmäinen satsi on jo kadotettukin melkein kokonaan. Mistähän sekin perinne on tullut, että jouluisin vedetään kauhea määrä ruokaa...

Piti vähän ulkoillakin tänään, jotta voi sitten syödä. Kovia treenejä en uskaltanut vetää flunssan takia, vaikka mieli olisi tehnyt. 

Jouluaattoaaton maisema näyttää tällaiselta Pohjois-San Josessa.

Äitini leipoi pyynnöstäni tänään vielä kuivakakun, sillä meillä on äitini viime vuonna Suomesta tuomaa siirappia edelleen, vaikka käytimme sitä joululaatikoihin sekä viime että tänä vuonna. Kyllä yksi siirappi kestääkin kauan.

Joulutorttujen toinen satsi valmistui juuri. Luumuhilloa täältä löytää vain tosissaan hakemalla tai netistä tilaamalla. Minä olen löytänyt vain tällaista, joka leviää vähän ikävällä tavalla, vaikka laitan sitä ihan vähän jokaisen tortun päälle. Onneksi maku on hyvä ja sehän on tärkeintä. 

Toivon, että kaikilla lukijoilla on stressikäyrä matalalla, vanne pään ympärillä niin löysä, että se melkein putoaa ja joulumieli korkealla ainakin niillä, jotka joulusta välittävät. Hyvää joulua kaikille! Eikunsiis Happy Holidays!

Joulupukkitohvelit jalassa on hyvä hengata. Pukin nenä muuten vilkkuu, kun tossua liikuttaa (eli kun kävelee).